AudioVision lähetti meille vertailutestiin mukaan Silence Lab T2 diskantit & Silence Lab MW6.4 midbassot. Tämän setin suositushinta on yhteensä 218 euroa. Kuuntelijat luonnehtivat sarjan toistoa hieman tylsäksi. Saattaisi toimia paremmin aktiivisesti ohjattuna, sillä etenkin diskanttielementeissä on potentiaalia.
Kaikki testiin otetut sarjat olivat 6,5” kokoluokasta. Vertailutestin lopputulos määräytyi kuuntelusta annettujen arvosanojen perusteella. Kuuntelijoina toimivat Jani Ilola ja Mikko Laine, jotka molemmat kirjoittivat jokaisesta sarjasta omat kirjalliset arvionsa, sekä pisteyttivät sarjat. Jokaisesta kaiutinsarjasta kuvattiin myös Youtubeen unboksausvideo, linkki siihen löytyy tämän artikkelin lopusta.
Ennen kuuntelutestiä sarja sai tuttuun tapaan vähän aikaa reipashenkistä sisäänajoa. Kuunteluarviossa käytettyjen musiikkikappaleiden lista löytyy ohesta. Mikäli kuuntelutestissä on muutettu diskanttielementin tasoa sarjan jakosuotimesta, siitä on mainittu erikseen. Lähtökohtaisesti kuuntelut tehtiin diskantin asetuksella 0 dB. Vahvistintehoa oli käytössä noin 2 x 250W RMS (tai ehkä aavistus enemmänkin), eli varmasti riittävästi.
Vertailutestissä mukana olevat kaiutinsarjat:
- Silence Lab
- Quartorigo Overture
- PHD Audio CF 6.1 Kit
- Ground Zero GZRC 165/28-IV SQ
- Helix S 62C.2
- Phoenix Gold ZR65CS
- ESB Audio 2.6K2
Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:
- Mikko Kuustonen: Abrakadabra
- Junior Wells: Sweet Sixteen
- Rammstein: Heirate Mich
- Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
- Janita: Sävyjä
- Nils Löfgren: Keith Don’t Go
- Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
Jani Ilolan kuunteluarvio
Kuustosella keskialue on kovin tumma ja bassopää mieto. Diskantti on vaisuhko, mutta ässä on silti terävä. Toisto tuntuu yleisesti hiukan elottomalta, jopa vaihevirheiseltä.
Käännetäänpä diskanttien vaihe ja kokeillaan uudestaan:
No niin, yläpää on nyt paljon eloisampi ja avautuu paremmin. Kuulostaa paljon yhtenäisemmältä. Keskialue on kuitenkin edelleen tumma ja muutenkin vaimennetun oloinen, liekö vasteessa kuoppaa keskarin ja diskantin välissä? Diskantti jää auttamatta jalkoihin. Mikään bassotykki tämä ei ole ainakaan tällä biisillä. Positiivista on se, ettei mikään käy päälle.
Junior Wellsillä toisto on avaramman ja eloisamman oloinen, eikä laulu kuulosta niin suttuiselta. Haitsukin erottuu. Bassotoisto on napsutteleva. Diskantin taso on edelleen vaimea. Keskialueella on purkkimaisuutta. Huuliharppu kuulostaa kuitenkin ihan kivalta.
Rammsteinin alun puheosuudella toisto on ohut ja kolkko, mutta herää henkiin, kun bändi aloittaa rypistyksen. Draivi jää kuitenkin puutteelliseksi. Basson sävyt ovat ihan ok-tasoa, mutta voimaa ei kovin häävisti irtoa. Toisto ei satu korviin kovemmallakaan, hyvä.
Bela Fleckillä banjo naukuu tumpunoloisesti ja bassokitarasta on pari paksuinta kieltä kokonaan kadoksissa, sen verran ohutta on meno. Myös bassorummussa tuntuu olevan kalvo löysällä, ei irtoa potkua. Pianon soundi osuu kohdalleen. Haitsu ja pellit ovat varsin ok mutta diskanttitoisto on kyllä muuten tosi eloton.
Janitan laulu kuulostaa hengettömältä ja paksulta, tosin se honottaa paljon vähemmän kuin etukäteen odotin. Rummut ovat napakahkot, jopa häivähdys voimantunteesta nousee esiin. Sävyjä ei kyllä kaikkinensa kauheasti irtoa, laulun edessä on verho ja yleisesti jerkku puuttuu. Torvetkin silottuvat mitäänsanomattomaksi.
Nilsin esityksessä tilavaikutelma on tummanoloinen. Keskialueella ja laulussa erityisesti alemmilta osin on suttua. Kitaraa kuuntelee sinänsä ihan sujuvasti, mutta minkäänlaisia väreitä ei irtoa.
Nightwishistä en nyt tykkää ollenkaan. Purkittaa todella pahasti. Yläpää on tukossa mutta silti kitara aiheuttaa ikävän vihlonnan ja hylkyreaktion korvissa. Tarjalla tuntuu olevan flunssa. Orkesterin esitys toimii osittain, mutta…
Kokonaisuutena varsin mitäänsanomaton esitys. Keskialue on kovin tumma ja tukkoinen ja diskanttitoisto on hyvin vaimea. Diskantin soundissa ei tiettyä ajoittain esiintyvää terävyyttä lukuun ottamatta ole oikeastaan paljoa vikaa, mutta sen taso on auttamatta liian alhainen ja se jää jalkoihin. Bassotoisto on mieto, eikä kykene välittämään paljoa voimaa. En missään nimessä suosittele tätä raskaammalle musiikille (varsinkaan Nightwishin livekeikkojen kuunteluun) mutta kevyempään käyttöön ehkä?
Kouluarvosanaksi annan 6,3.
Mikko Laineen kuunteluarvio
Kuustonen
Disse rasittamaton mutta saisi olla eloisampi. Keskialue on verhoutunut. Bassoa saisi tulla enemmän. Ikään kuin olisi jotain pielessä enemmänkin. Kokeillaanpa kääntää diskantin vaihe.
Vaiheenkäännön jälkeen:
Keskialueella lievä tunkkaisuus edelleen mutta parani vaiheenkäännöllä. Kovemmalla kertsissä vetää purkkiin. Disse maltillinen mutta ihan ok. Voisi olla heleämpi. Bassonäppäily on tarkkaa mutta kaipaisi lisää meisseliä. Kuustosella itsellään nuhaa etenkin kovemmissa osuuksissa. Ei hypi kuitenkaan korville isommalla volalla.
Junior Wells
Pykälää parempi suoritus kuin edellinen mutta keskialueen verhoutunut fiilis on läsnä. Basson erottelu ihan jees mutta jää vaisuksi. Tässäkin voimakkaammat vokaalit purkittaa. Selvästi rullaavampi ja rytmikkäämpi esitys edelliseen biisiin verrattuna. Huuliharppu väläyttelee ajoittain.
Rammstein
Alun pahaenteinen taustasointi antaa tilaa. Tuplaiskut todella vaimeat. Vokaalit pliisut, kaipaa läsnäoloa ja särmää. Rasittamaton edelleen. Bassoa ei tule oikein tälläkään. Virvelin pitäisi iskeä silmiä räpäyttävästi mutta ei välity vaikka sen soundi on oikealla suunnalla. Yleissoundi edelleen verhoutunut.
Bela Fleck
Jos edellisellä kaipasi subia mukaan niin tällä biisillä se korostuu entisestään. Kielet ovat tällä biisillä setin parasta osastoa. Pellit kaipaavat reilusti säihkettä. Kielien alimmat vetävät purkkiin.
Keskivaiheen voimakkaammat bassonuotit pääsivät yllättämään positiivisesti tulemalla esiin.
Janita
Torvi täynnä pumpulia. Basson kielet ovat ohuet mutta vokalistilla itsellään oli nimensä mukaan sävyjä. Virvelirumpu taas jää vaimeaksi. Alakeskari näyttää edelleen olevan setin heikoin osa ja yläkeskari se paras. Disseä saisi olla tälläkin reilusti lisää.
Nils Löfgren
Alku on lupaava. Nyt on kielissä napsua kertaluokkaa enemmän kuin millään aikaisemmalla biisillä. Vokaalit valitettavasti vetävät tukkoon tälläkin. Kitara tarjoaa kuitenkin verrattain maukasta soundia vaikkei ihokarvat nousekaan.
Crimson Tide
Yleisö on pakkautunut eikä lava aukea. Rummuista puuttuu särmää – itseasiassa kaikesta muustakin. Jos jotain hyvää, niin ei edelleenkään rasita. Tai siinä se isoin ongelma taitaa ollakin.
Sacrament of Wilderness
Mattosyna tukottaa. Nyt alkoi löytyä vähän särmääkin synan korkeammasta tingeltangelista. Vokaalit löytää jonkin korostuman ja purkittaa. Yleisesti kertaheitolla parempi ja rytmikkäämpi kuin edellinen vaikka sama äänite on kyseessä. Erotteluakin löytyy yllättävän hyvin joiltain osin. Soi myös edellistä isommin.
Rasittamaton mutta turhan varman päälle pelaava soundi, mikä koituu enemmän tai vähemmän kohtaloksi. Midikin kaipaisi lisää energiaa.
Arvosanaksi annan 6,6.
Maahantuoja: AudioVision / Vesa Koskinen
Tavoita maahantuoja Facebookissa: https://www.facebook.com/audiovisionhifi
Haluatko nähdä lisää materiaalia vertailutestiin liittyen, sekä kaikki tuottamamme videot hyvissä ajoin ennakkoon ja ilman Youtuben mainoksia? Liity Autohifikanavan Patreon-jäseneksi! Samalla tuet toimintaamme. https://www.patreon.com/autohifikanava
Silence Labin sarjan unboksausvideo Youtubessa: