Fanatic Audio lähetti meille vertailutestiin mukaan Italiassa valmistetun PHD Audio CF 6.1 Kit 2-tiesarjan, jonka suositushinta on tasan 200 euroa. Sarjan soundista löydettiin livemäistä fiilistä, jonka lisäksi etenkin diskanttitoisto sai kehuja. PHD:n setti on vertailun parhaan hinta-/laatusuhteen omaava tuote, ja saa näin ollen myös ehdottomasti ostosuosituksen!
Kaikki testiin otetut sarjat olivat 6,5” kokoluokasta. Vertailutestin lopputulos määräytyi kuuntelusta annettujen arvosanojen perusteella. Kuuntelijoina toimivat Jani Ilola ja Mikko Laine, jotka molemmat kirjoittivat jokaisesta sarjasta omat kirjalliset arvionsa, sekä pisteyttivät sarjat. Jokaisesta kaiutinsarjasta kuvattiin myös Youtubeen unboksausvideo, linkki siihen löytyy tämän artikkelin lopusta.
Ennen kuuntelutestiä sarja sai tuttuun tapaan vähän aikaa reipashenkistä sisäänajoa. Kuunteluarviossa käytettyjen musiikkikappaleiden lista löytyy ohesta. Mikäli kuuntelutestissä on muutettu diskanttielementin tasoa sarjan jakosuotimesta, siitä on mainittu erikseen. Lähtökohtaisesti kuuntelut tehtiin diskantin asetuksella 0 dB. Vahvistintehoa oli käytössä noin 2 x 250W RMS (tai ehkä aavistus enemmänkin), eli varmasti riittävästi.
Vertailutestissä mukana olevat kaiutinsarjat:
- Silence Lab
- Quartorigo Overture
- PHD Audio CF 6.1 Kit
- Ground Zero GZRC 165/28-IV SQ
- Helix S 62C.2
- Phoenix Gold ZR65CS
- ESB Audio 2.6K2
Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:
- Mikko Kuustonen: Abrakadabra
- Junior Wells: Sweet Sixteen
- Rammstein: Heirate Mich
- Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
- Janita: Sävyjä
- Nils Löfgren: Keith Don’t Go
- Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
Jani Ilolan kuunteluarvio
Kuustonen soimaan ja ensireaktio on, että no jopas nyt tulee diskanttia! Tuntuu korostuneelle. Pidempään kuunnellessa se ei enää niin korostuneelta tunnukaan, tasoa vain on aika paljon (voisi tiputtaa -3 dB) mutta toisto on erotteleva ja koko keskialue on diskantin myötä avara ja siinä on eloa. Hiukan yläkeskialue käy päälle ja hukuttaa alapään, joka on kuitenkin varsin napakka.
Junior Wellsillä yläkeskialueen toisto hiukan korostuu, varsinkin rummuissa ja laulussa. Basso on melko vaisu. Tällä biisillä tämä setti on vähän niin ja näin.
Rammsteinilla bassopää jää ohueksi, tämä kaipaa ehdottomasti subbaria kaveriksi. Pellit erottuvat nyt tosi hienosti. Yläpää kuitenkin hiukan dominoi toistoa tason puolesta, voima jää vähän vajaaksi.
Bela Fleckin virvelirumpu on terävähkö, pellit ovat melko pinnassa. Soundi on kuitenkin diskantin osalta hyvä. Basso on seurattava ja se erotteleekin, mutta voimaa puuttuu edelleen. Vähän köykäinen yleissointi (se subbari…)
Janitalla on nyt heleyttä yläpäässä, laulu aukeaa ja soundaa siltä kuin pitääkin, tosi hyvä. Botne vaan valitettavasti jää vajaaksi ja tuki puuttuu, tähän kunnon subi mukaan niin avot.
Nilsin kielissä on hyvä klangi, mutta tälläkin biisillä rutinaa tulee alapään ohuudesta, jonka myötä kopan taputtelut ja napsut jäävät ohueksi, samoin laulajan ääneen kaipaa botnea. Alapään puute aiheuttaa myös lievää läsnäolon puutetta, esitystila jää vajaaksi.
Nightwishillä tila ja halli aukeaa mojovasti. Odotin verenpurkausta korvista, mutta ei… on vain ohkainen, mutta muuten ihan hyvä ja käsittämättömästi kitara ei satu korviin, vaikka diskanttienergiaa riittää. Ehkä se on se soundi mikä pelastaa. Sacramentilla erottelee, mutta ohut on tämäkin, kaipaa sitä subia kovasti. Volan nosto ei mainittavasti kiristä soundia ja Tarjan vibratokin erottuu kivasti.
Kokonaisuutena tämä on jännän kaksijakoinen setti. Bassopää on vaimeahko ja useimmiten ohuen oloinen, jota saattaa korostaa diskantin määrä. Subbari on tämän setin kanssa ihan pakollinen, mutta veikkaisin että sitten toisto aukeaakin ihan eri sfääreihin. Mutta se diskantti (ja sen myötä keskialue) sitten… energiaa tulee tosi roimasti, jopa hiukan turhankin paljon (tasonsäätö olisi hyvä olla jakarissa) mutta soundi on tosi kiva ja miellyttävä, erottelee ja on heleä. Toisto myös selkeästi ulottuu oikeasti ylös. Vaikka setin tuottama alapään toisto ei hurraahuutoja aiheuta sellaisenaan, nostaa diskantti ja keskialueen toisto tämän setin hyväksi. Eniten suosittelisin tuonne Janita/Nils-tyyppiselle ”hifimmälle” osastolle, mutta ei tämä kyllä kavahda muitakaan genrejä. Ostosuositus.
Arvosanaksi sarja saa 7,7.
Mikko Laineen kuunteluarvio
Kuustonen
Onpas herkkä sarja. Volaa 4dB alaspäin. Yleissoundissa on ensimmäistä kertaa rouheutta. Midi melko napakka mutta ei välttämättä erityisen alas ulottuva. Ollaan aika rajoilla tasollisesti diskantin kanssa.
Junior Wells
Rouheus antaa lisäarvoa tälle biisille etenkin vokaaleille ja huuliharpulle. Midi on erotteleva mutta voisi potkia kovempaa.
Rammstein
Alkuun tarjotaan särmää puheessa. Humaus ei aiheuta tuntemuksia tälläkään. Taustan murina aavistuksen vaisu. Rouhea yleissoundi kostautuu hieman rumpujen iskuissa virveliä lukuunottamatta. Esitys on kuitenkin rytmikäs. Kitara siinä rajoilla mutta nostan peukun silti ylöspäin sen osalta. Bassoon kaipaisi lisää löylyä. Kovemmalla kiristyy odotetusti.
Bela Fleck
Basson taso selkeästi alhainen. Pelleissä ja haitsussa sekä banjossa eloa, ehkä jopa liian kirkas. Jää vähän laiska yleisvaikutelma. Keskivaiheen murinabasso ja iskut on myös vaimeahko verrattuna Quartorigoon.
Janita
Paras läsnäolo vokaaleilla tähän mennessä. Rytmikäs esitys ja torvessakin mukavasti särmää. Basson iskuääniin saisi edelleen tulla lisää tavaraa.
Nils
Liveä heti alkuun havaittavissa. Aikaisemmilla sarjoilla havaittua verhoutuneisuutta ei tällä kuulu. Vokaalit kaipaisivat kuitenkin lisää läsnäoloa ja lämpöä. Midipään vaimeus ei tällä biisillä muuten juuri häiritse. Tässä on nyt sitä särmää, mitä tähän asti ei ole kuultu!
Crimson Tide
Aukeaa parhaiten tähän mennessä. Hieman yllättäen diskantin taso ei ole vielä liikaa vaikka rajoilla mennään. Bassoa lisää tähän kun vain saisi. Fiilis välittyy silti hyvin.
Sacrament of Wilderness
Jalka polkee mukana. Nyt diskantin kirkkaus ehkä vähän lyö yli mutta ei paha vieläkään. Varovainen koetus 3dB kovemmalla lyö diskantin yli. Vokaalit toimii melko hyvin. Ja taas sitä midiä saisi tulla lisää, olisi maukas!
Ensin mietitytti, onko tässä liikaa diskanttia vai liian vähän midiä. Loppua kohden se alkoi kallistua siihen, että midiä saisi tulla enemmän ja diskantti hoiti hommaa varsin mallikkaasti. Potentiaalinen sarja, kun cabin gain pääsee apuun.
Arvosanaksi sarja saa 8,5.
Maahantuoja: Fanatic Audio
Tuotteen omille sivuille: https://www.fanaticaudio.com/shop/kaiuttimet/65-tuumaa/phd-audio-cf-6-1-kit/
Haluatko nähdä lisää materiaalia vertailutestiin liittyen, sekä kaikki tuottamamme videot hyvissä ajoin ennakkoon ja ilman Youtuben mainoksia? Liity Autohifikanavan Patreon-jäseneksi! Samalla tuet toimintaamme. https://www.patreon.com/autohifikanava
PHD Audion sarjan unboksausvideo Youtubessa: