AudioVision lähetti meille vertailutestiin mukaan Italialaista tekoa olevan Quartorigo Overture 2-tiesarjan, jonka suositushinta on 239 euroa. Sarjan soundi todettiin yhteistuumin erittäin miellyttäväksi ja monenlaiselle musiikille sopivaksi. Quartorigo saakin raadiltamme ostosuosituksen.
Kaikki testiin otetut sarjat olivat 6,5” kokoluokasta. Vertailutestin lopputulos määräytyi kuuntelusta annettujen arvosanojen perusteella. Kuuntelijoina toimivat Jani Ilola ja Mikko Laine, jotka molemmat kirjoittivat jokaisesta sarjasta omat kirjalliset arvionsa, sekä pisteyttivät sarjat. Jokaisesta kaiutinsarjasta kuvattiin myös Youtubeen unboksausvideo, linkki siihen löytyy tämän artikkelin lopusta.
Ennen kuuntelutestiä sarja sai tuttuun tapaan vähän aikaa reipashenkistä sisäänajoa. Kuunteluarviossa käytettyjen musiikkikappaleiden lista löytyy ohesta. Mikäli kuuntelutestissä on muutettu diskanttielementin tasoa sarjan jakosuotimesta, siitä on mainittu erikseen. Lähtökohtaisesti kuuntelut tehtiin diskantin asetuksella 0 dB. Vahvistintehoa oli käytössä noin 2 x 250W RMS (tai ehkä aavistus enemmänkin), eli varmasti riittävästi.
Vertailutestissä mukana olevat kaiutinsarjat:
- Silence Lab
- Quartorigo Overture
- PHD Audio CF 6.1 Kit
- Ground Zero GZRC 165/28-IV SQ
- Helix S 62C.2
- Phoenix Gold ZR65CS
- ESB Audio 2.6K2
Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:
- Mikko Kuustonen: Abrakadabra
- Junior Wells: Sweet Sixteen
- Rammstein: Heirate Mich
- Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
- Janita: Sävyjä
- Nils Löfgren: Keith Don’t Go
- Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
Jani Ilolan kuunteluarvio
No nyt on Kuustosella paljon avarampi soundi, hyvä. Tukkoisuutta esiintyy vain hieman. Diskantissa on tuttu suhu ässissä, harmi. Muuten kilahdukset ja sihahdukset ovat melko vaimeita, sellainen ”perinteinen” diskantti… Bassoakin tulee, jopa varsin sävykkäästi.
Juniorilla on virvelirummussa napakkaa potkua, mutta basari on aika kevyt. Laulusta ei oikeastaan ole juuri moitittavaa. Huuliharpun soundissa on vähän ”jotain”. Periaatteessa aika jees, mutta vähän pliisu kokonaisuutena. Volumen nosto ei juurikaan vaikuta soundiin.
Rammsteinin keskialue on nyt selkeämpi, bassopää on jopa aika potkukas. Subbari ei ole välttämättä ihan pakollinen. Edelleen hiukan välittyy sellainen turhan kliini tai pliisu vaikutelma. Toisto on kyllä tosiaan varsin lineaarinen, volumen nosto vaikuttaa lähinnä vain voimakkuuteen, eikä muuta soundia eikä muutu rasittavaksi. Diskanttitoisto on tällä biisillä ihan ok.
Hipolla on nyt selkeästi enemmän voimaa ja potkua kuin Silence Labilla. Banjo on luonnollisen kuuloinen, pellit erottelevat, mutta hiukan lisääkin erottelua voisi toivoa. Bassokitaran juoksutuksissa on uskottavuutta.
Janitan torvet ovat jees, eivätkä kuulosta puumaisilta. Nyt yläpääkin tulee esiin ja erottelee. Shakeri on tosi hyvä. Laulu aukeaa ihan eri tavalla. Rummuissa voisi olla enemmän bodya, vaikka napakkuutta kyllä löytyy. Ei tuota kuunteluväsymystä.
Nilsin esityksessä on nyt dynamiikkaa kivasti ja tila aukeaa luonnollisesti. Napsut ja kielten pläräämiset toimivat kivasti. Tietyillä laulun osa-alueilla on ehkä ihan pikku ohkaisuutta, mutta aika lievästi. Kitara TOIMII. Karvat nousevat pystyyn, joka on aina hyvä merkki tällä biisillä.
Nightwish aukeaa tilan osalta paljon paremmin, eikä soundi ärsytä oikeastaan yhtään. Erottelee ja on yllättävänkin siisti, hyvä. Kitara kuulostaa nyt hyvältä eikä viiltävältä. Kovemmalla voimakkuudella se toki kiristyy jonkin verran. Toisella biisillä soundi hieman puuroutuu ajoittain ja kovemmalla taas kitara kiristyy. Laulu on ok, mutta muuten yleisesti vähän kireä esitys.
Kokonaisuutena tämä on aika kiva setti. Keskialueen toisto on enimmäkseen luonnikasta, bassossa on tyydyttävästi voimaa ja erottelua ja diskanttitoistokin on aika lailla kuosissa, mitä nyt Kuustosella oli vähän äkäinen. Metalliakin tällä kelpaa jo kuunnella, mutta enemmän suosittelisin tuonne tavalliselle rokki/poppiosastolle, tämä on aika tasainen suorittaja hyvässä mielessä. Ostosuositus.
Arvosanaksi annan tälle 7,9.
Mikko Laineen kuunteluarvio
Kuustonen
Oikein skarppi aloitus! Dissessä on eloa, midissä on eloa. Särmää on kautta skaalan mutta sitä saisi olla vieläkin lisää. Midissä on napsua mutta voisi ulottua alemmas voimalla. Autossa tämäkin korjaantunee. Taustalaulut voisivat erottua paremmin toisistaan.
Junior Wells
Sama meno jatkuu. Ei tee niin isoa eroa ekaan biisiin kuin Silence Lab. Tulee jopa vähän turhan kliini fiilis. Bassopäätä saisi tälläkin olla lisää mutta muuten balanssi on melkolailla kohdallaan. Volaa tämä kestää aika hyvin mutta 5dB nosto ei vielä tuonut merkittävästi lisäarvoa.
Rammstein
Auktoriteettia alkaa löytyä. Humausta alussa ei tule mutta bassorummussa alkaa olla iskua. Erottelu melko hyvää tasoa. Pidän dissestä ainakin haitsua kuunnellassa. Soundi ei rasita tälläkään. Kovemmalla virveli herää eloon. Normivolalla korostuu lievä ylimääräinen kliinisyys.
Bela Fleck
Basson alaosastosta alkaa tulla kuuloaistimuksia vaikka voimaa saisi olla lisää. Pellit erottuvat toisistaan hyvin mutta voisi soida pitempään. Tämä toistaa edellisen tavoin kliinisyyttä. Keskivaiheen bassokielet antavat tässä kohtuu kivasti voimaa. Edelleen hyvin tasapainoista suorittamista.
Janita
Tätä kuuntelee oikein mielellään. Melko avoin ja rytmikäs. Erottelu edelleen hyvää tasoa. Vaikea sanoa mitään erityistä kuin että kaikki on about kohdallaan. Ehkä sellainen, että kaikkea vielä lisää. Ei minkäänlaista kuunteluväsymystä. Lisävolalla ei tälläkään mitään erityistä mainittavaa.
Nils
NO NYT! Mietin ennen playta, tulisiko nyt sitä dynamiikkaa ja sitähän tulee! Tilaakin piisaa. Vokaaleissa aavistus ohuutta ja verhoa. Kitaran kielet sen sijaan ovat maukkaita. Erottelu on hyvällä tasolla myös. Volan nosta pitää muuten asiat muuttumattomina mutta saa vokaalit vähän enemmän verhon taakse.
Crimson Tide
Ei avointa kuulemaani mutta rasittamaton ja meinaa pistää jalkaa polkemaan. Alakeskaria vaivaa pieni tukkoisuus. Volan nosto saa rumpuihin lisää energiaa mutta kiristää hiukan kitaraa ja korostaa tuota lievää tukkoisuutta. Vielä tarvittaisiin lisää eloa ihokarvojen nousuun.
Sacrament of Wilderness
Erottelee hyvin aikalailla kaiken. Alakeskarin lievä hono on läsnä mutta ei kovinkaan häiritsevä. Lava aukeaa. Volan nosto noudattaa aika pitkälti edellisiä huomioita ja tuo tällä biisillä vähän lisäarvoa mutta selvästi herkempi kiristävältä vaikutukseltaan.
Helposti lähestyttävä yleissoundi. Vähän särmää ja midipäähän lisää energiaa. Tasavahva suoritus.
Arvosanaksi annan 8,6.
Maahantuoja: AudioVision / Vesa Koskinen
Tavoita maahantuoja Facebookissa: https://www.facebook.com/audiovisionhiHaluatko nähdä lisää materiaalia vertailutestiin liittyen, sekä kaikki tuottamamme videot hyvissä ajoin ennakkoon ja ilman Youtuben mainoksia? Liity Autohifikanavan Patreon-jäseneksi! Samalla tuet toimintaamme. https://www.patreon.com/autohifikanava
Quartorigon sarjan unboksausvideo Youtubessa: