Tässä toisena kuuntelijana toimineen Jani Ilolan näkemys tämänkertaisen vertailutestimme tuotteista ja niiden laadusta. Saako noin 200 eurolla jo huippuhifiä, vai joudutaanko kerta toisensa jälkeen pettymään? Ja jos sarjoista löytyy eroja, niin millaisia ne sitten ovat?
Teksti: Jani Ilola
Tämänkertainen testirupeama oli varsin pitkä ja raskas, kun hommat tehtiin perusteellisesti ja sarjat mitattiin ja kuvailtiin videoitakin. Jyvät kuitenkin erottuivat akanoista ja tälläkin kertaa sarjoissa oli jopa yllättävän suuria eroja. Huomionarvoista oli, että kuuntelijat olivat keskimäärin hyvinkin samaa mieltä sarjoista, vain pieniä nyanssieroja ilmeni. Hintaskaalaa oli sallittu 70€, mutta silti tämän 200€ puolin ja toisin liikkuvan tarjonnan osalta odottaa tietynlaista tasoa. Aika hyvin tähän myös osuttiin. Parhaiten kuuntelijoiden sweet spotiin osuivat tällä kertaa Helixin, Quartorigon ja PHD Audion sarjat.
Helix rankattiin ykköseksi, koska se on suoraan paketista todella toimiva sarja ja sen virheet ovat hyvin pieniä. Tätä settiä ei siis tarvitse sen kummemmin tviikata, vaan se toimii ihan sellaisenaan. Edes subbari ei ole pakollinen tämän kanssa, joskin suositeltava. Toisto on kaikkinensa luonnollinen, avara ja eloisa. Se ei myöskään ole mitenkään riippuvainen musiikkigenrestä, vaan se söi ja toisti ihan sujuvasti kaiken mitä sille tarjosimme. Sarja lisää kaikkeen hieman kiltteyttä, mutta useimmiten se ei ole oikeastaan ollenkaan huono asia. Tämä sarja ei aiheuta kuunteluväsymystä, päinvastoin tätä kuuntelee pidempiäkin aikoja oikein mielellään.
Kakkoseksi puristi nipin napin Quartorigo, joka on myös hyvin yleispätevä setti, mutta ei ihan yllä Helixin yleisen ”hyvyyden” tasolle ainakaan suoraan paketista. Pienellä virittelyllä tai aktiivisesti ohjattuna sarjassa lienee ainesta vielä paljon parempaankin. Sarjaa vaivaa hiukan pliisu ote musiikkiin, joka lienee peruja siitä, että toisto on hyvin tasainen ilman suurempia virheitä. Tasalaatuisuus on sinänsä hyvä asia, mutta tässä kohtaa se hävittää sarjan toistosta eloisuutta ja draivia, jotka herättäisivät kuunteluilon kukkaan. Tasainen suoritus, positiivisessa mielessä. Tämä sarja ei ole ihan omimmillaan raskaammalla materiaalilla, muttei vierasta sitäkään suuremmin.
Kolmanneksi kiilasi PHD Audio, joka on kärkikolmikon selkeästi kaksijakoisin sarja. Bassopäänsä voiman ja ulottuvuuden suhteen se on selkeästi heikompi kuin kolmikon muut sarjat ja muutenkin se jää yläpään jalkoihin. Erottelevuutta ja tarkkuutta kuitenkin löytyy. Subbari on ehdottoman suositeltava lisä tämän sarjan kaveriksi. Mutta se asia, joka nosti tämän sarjan kärkikolmikkoon, on suorastaan (hintaluokka huomioiden) huikea diskanttitoisto. Sen soundi on todella hyvä, tarkka, erotteleva ja kuulas. Se myös ulottuu (tai ehkä pikemmin integroituu) paljon alemmas kuin monessa muussa sarjassa, joka parantaa keskialueen toistoa huimasti ja siksi sarjan keskialuetta kuunteleekin mielikseen. Diskantissa on tasoa ja energiaa reilusti, joka tietyllä materiaalilla voi aiheuttaa hiukan terävyyttä tai ylävireisyyttäkin. Tämän takia ei olisi ollenkaan haitaksi, että jakosuotimessa olisi mahdollisuus hiukan tiputtaa diskantin tasoa. Ehkä maahantuoja voisi heittää kehitysehdotuksen tehtaalle? Tämä sarja on tällaisenaan parempi hiukan hifimmälle materiaalille, mutta subbarin kera kaikki muukin onnistuu kyllä. Testaajien kesken oli puhetta, että jos tähän sarjaan saisi ympättyä GZ:n bassotoiston, pitäen muut asiat ennallaan, niin käsissä olisi ihan killeri sarja.
Vertailutestissä mukana olevat kaiutinsarjat:
- Silence Lab
- Quartorigo Overture
- PHD Audio CF 6.1 Kit
- Ground Zero GZRC 165/28-IV SQ
- Helix S 62C.2
- Phoenix Gold ZR65CS
- ESB Audio 2.6K2
Iso kiitos kaikille maahantuojille, joiden tuotteita saimme testata!