Tämä setti on itselleni ihan uusi tuttavuus, enkä ole edes oikeastaan kuullut tästä mitään ennen kuuntelua. Sen verran Janne mainitsi, että kuulemma aika hyvä setti on kyseessä ja maahantuoja halusi että ”mies joka ei koskaan pidä mistään”, eli hieman nirson hifistin maineessa oleva allekirjoittanut kuuntelisi tämän. No, kokeillaanpa.
Teksti: Jani Ilola
Kuuntelussa käytetyn musiikkimateriaalin listaus löytyy jutun lopusta, eli tsekatkaa se sieltä. En nyt tässä pohjusta asiaa sen enempää, vaan menen suoraan arvioon. Soilakarin Jannen tekemä syväluotaavampi artikkeli sarjasta löytyy tästä linkistä, se kannattaa lukea vaikka pohjatiedoksi ellei kyseessä ole tuttu tuote:
Kuustosen biisi tuli kuunneltua melkein kokonaan ennen kuin havahduin, että ai niin pitäiskö jotain kirjatakin. Siis, mitä ihmettä? Eikös tämän pitänyt olla alle kahden sadan setti? Tämähän toimii. Keskialue on luonnollinen ja tasainen ja bassotoisto on yhtä aikaa tarkka, voimakas ja ryhdikäs. Ohhoh. Diskanttikin on melkoisen kiva, joskin siinä on kyllä ylimääräistä suhua ”heilauta taikassssauvaa…”. Mutta kirkas ja avoin se on. Suhu voisi aavistuksen rauhoittua jos diskanttia vaimentaa. Mutta tuo basso/midbasso/keskialue… kuuntelin biisin toistamiseen läpi asti. Ja näitä samoja biisejä on kuitenkin tullut kuunneltua varmaan tuhat kertaa, eli niistä on vaikeaa enää innostua.
Junior lähtee heti ensitahdeista niin hienosti että ei meinaa uskoa. Oikeasti hyvä. Diskantti on ainoa jossa on pelleissä ja s-äänteissä tälläkin biisillä hiukan ylimääräistä suhuenergiaa ja kihahdusta. Muuten en löydä rutistavaa.
Uuh, nyt on Rammsteinin alkupuheessa jyrää. Alimmat puuttuu bassoiskuissa luonnollisesti, mutta kun biisi lähtee, on tukevuutta ja ryhtiä runsaasti mukana. Kovemmalla volumella meno vaan kiristyy (hyvällä tavalla), mikään ei hyökkää naamalle. Bassorummun kalvoonkin kuulostaisi tulevan liikerataa hiukan lisää. Eihän tämä nyt tietenkään mikään bassotykki ole ilman subbaria, mutta ihan uskottavan oloinen.
Hipolla viehättää heti alusta asti haitsun ja virvelin soundi, sekä tukeva ja julman tarkka bassotoisto. Banjo kuulostaa juuri sellaiselta kuin sen mielessäni kuvittelenkin kuulostavan. Bassoiskuissa ja juoksutuksissa on yllättävän paljon voimaa ja kaikkinensa soundi on erittäin yhtenäinen eikä kovemmallakaan volumella tule tunnetta että sarja olisi jotenkin ahdistunut. Ai jumaliste, bassojuoksutuksissa nousee ihan karvat pystyyn käsivarsissa, tätä ei muuten usein tapahdu.
Janitan shakereissa on nyt huikeasti tarkkuutta ja yksityiskohtia. Lauluääni on tosi hyvä, ei mitään honotusta tai muuta virhettä helposti havaittavissa, lisäksi tukeva bassotoisto antaa myös lauluäänelle riittävän tuen ja syvyyden. Midbasso on tosi tarkka ja napakka, hiukan voisi voimaa olla vielä basarissa enemmän, mutta jossain se kuuspuolikkaan raja tulee vastaan. Tähän iskuun ja soundiin kun lisätään vielä subbarilla voimaa, niin voisin kuvitella että olisi aika namu. Torvisektiossakin on mukavasti impaktia ilman että se muuttuu kuitenkaan korvia riipiväksi.
Lofgrenin esityksessä on heti havaittavissa normaalia enemmän tilaa ja (tila-)kaikua ja lisäksi kitaran kielistä välittyy sellainen tietynlainen eloisa värinä. Lauluäänessäkin tuntuisi olevan enemmän kokoa kuin yleensä. Kitaran kopan napsuttelu aiheuttaa lievän vau-efektin, niin luonnollinen ja napakka se on. Harvemmin sitä alkaa jalka naputtaa tahtia akustisen kitaraesityksen tahtiin.
No mitenkäs se metalli toimii? Tämä setti ei pahemmin anteeksi pyytele, eli soundi on ihan yhtä viiltävä kuin millaiseksi se on miksattukin, mutta soundi sinänsä on myös tällä ihan toimiva ja tukeva bassotoisto auttaa toistoa osaltaan. Kovalla voimakkuudella tällä biisillä tulee joku jännä efekti joka aiheuttaa minulle korviin lievän epämiellyttävän tunteen siinä jossain kitaran soundissa. Tämä kuitenkin rauhoittuu/häviää, kun volumea laskee aavistuksen.
Yhteenveto:
Tämä on parin sadan sarjaksi oikeasti aika huikea. En yleensä juuri viljele ylisanoja arvioissani, mutta tämä setti kyllä ansaitsee kehut ihan varauksettomasti. Tämä on hintaisekseen ihan sairaan hyvä ja absoluuttisestikin hyvä. Soundi on todella yleispätevä ja voimaa ja tarkkuutta löytyy hienosti. Tämä on todella helppo kuunnella, eikä ainakaan testisession aikana tullut minkäänlaista kuunteluväsymystä, päinvastoin teki mieli kuunnella kaikki biisit loppuun asti, jota ei kovin usein tapahdu. Ainoa mistä voisin varsinaisesti valittaa on diskantin hiukan reilu taso ja (ehkä sen myötä) osalla materiaalista ilmenevä lievä suhina ja aggressio, mutta noin muuten diskanttienkin tuottama ääni on hyvä. Tässä kohtaa ei ollut nyt mahdollista testata jakareista matalampaa tasoa diskantille, mutta voisin kuvitella sen rauhoittavan toistoa sopivasti.
Arvosanaksi annan ihan absoluuttisella tasolla kiitettävän ysi miinuksen ja hintaluokan huomioiden annan jopa ysi plussan, sanokaa mitä sanotte. Tämä on oikeasti hyvä.
Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:
- Mikko Kuustonen: Abrakadabra
- Junior Wells: Sweet Sixteen
- Rammstein: Heirate Mich
- Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
- Janita: Sävyjä
- Nils Löfgren: Keith Don’t Go
- Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea