Alle 200 euron hintaluokan erillissarjoista voidaan parhaimmillaan saada jo sellaista soundia, joka kestää vertailun hyvinkin pitkälle, eikä tule toimimaan ensimmäisenä pullonkaulana kun laitteistoa päivitetään parempaan. Tutkimme miten uuden tuttavuuden eli italialaisen ESB Audion sarja sijoittuu markkinoiden yleiseen tasoon nähden.
Saimme Style N’ Soundilta arvioitavaksi heidän uuden edustuksensa ESB Audion edullisenpään 1.6K2X erillissarjan. Sarjan suositushinta on passiiviversiona 169 euroa, mutta tämä tulee Dillmannin Mikon mukaan lähitulevaisuudessa hieman muuttumaan valmistajan päivitettyä hintojaan. Todellinen myyntihinta jäänee kuitenkin tulevaisuudessakin jonkin verran alle 200 euron.
Kuuntelimme sarjan Ilolan Janin kanssa, niin että kumpikin kirjoitti omat arvionsa tietämättä toisen kuuntelijan ajatuksista. Mietteemme setin soundista löytyvät tästä alapuolelta, olkaapas hyvät.
Kuunteluarvio Janne Soilakari
Testasin kuuntelun alussa jakosuotimesta löytyvän kolmiasentoisen diskantin tasonsäädön vaikutusta. Soundi on jo perustasolla (0 dB) varsin kirkas. Mietin aluksi onko jopa turhankin, mutta diskantti kuitenkin tuo kokonaisuuteen kivasti eläväisyyttä ja lisää yläkeskialueen erottelua, joten jumpperi sai jäädä niille sijoille.
Mikko Kuustosella on varsin hyvin potkua! Midipää läiskii menemään poikkeuksellisen terhakasti ja melko vapautuneestikin. Erittäin rytmikäs ja elävä ensivaikutelma. Laulajan ääni on varsin selkeä ja neutraali, joskin vähän pidempään kuunneltuani löydän jostain ylemmän keskialueen tienoilta mahdollisen pienen korostuman. Diskanttipää on edulliseksi sarjaksi ihan asiallinen. Hieman siellä on suhinaa ja erottelu ei ole kymppiä, mutta toisaalta dikke ei tunnu reilusta tasosta huolimatta kovinkaan rasittavalta. Tämä on aina plussaa kun kuunnellaan näinkin matalan hintaluokan erillissarjaa. Ekan biisin pohjalta jäi lupauksia herättävä fiilis.
Junior Wellsillä huomaan että sarjaa tulee automaattisesti kuunneltua vähän normaalia lujempaa. Johtunee siitä, että se myös soi kovemmalla ”paremmin”, tai ainakin bassopää läimii menemään reilummalla otteella, joka lisää kuunteluiloa. Aivan ok suoritus taas, saman kehut pätevät kuin ekallakin kappaleella. Midipään työskentelyä on viihtyisää seurata. Vapautuneisuutta ja irtonaisuutta voisi bassoalueella olla vielä reilumminkin, jos nyt jotain ”moitteita” halutaan sanoa. Mutta hintaisekseen varsin jees. Juniorin laulusoundi on myös kenties aavistuksen turhan ylävireinen? Sävy on inan verran erilainen mihin olen tällä kappaleella tottunut, tämä vielä loppuhuomiona.
Rammstein kuunnellaan tavan mukaan kovaa! Alun puhe voisi tulla hieman syvemmällä rintaäänellä. Keskialueella on tosiaan pienoinen värittymä. Normaali kuunteluvoimakkuus tässä setissä on siinä -26 ja -28 haarukassa, ja kovempaa kuuntelua harjoitin jollain -22 tasolla. Nyt volumet kierrettiin hetkeksi tasolle -10. Joo-o, kyllä tätä settiä voi soittaa aika kovaakin. Midbassopää vähän pyöristyy, potkun paras tarkkuus kärsii, mutta muuten meteliä kyllä saadaan oikeinkin komeasti! Koska tämä kyseinen setti menee kilpailun palkinnoksi, en rääkkää sarjaa tämän enempää. Oleellinen saatiin kyllä jo selville. Hyvin rokkaa!
Cosmic Hipolla matalin bassopää ei välity, kuten se ei yleensäkään tämän kokoluokan seteillä. Mutta midbasso-osasto kyllä potkii jälleen aivan komeasti. Ihan vähän saisi olla tarkempi, mutta muuten ei pahaa sanottavaa. Diskantti ei ole helein ja erottelevin mahdollinen, mutta 169 euron sarjaksi siitä huolimatta kiistatta hyvä. Rasittamattomuus on iso plussa. Janitalla kaikki toimii mallikkaasti. Bassopään potku tuo biisiin mukavaa eloa. Laulajattaren äänen sävy ei ole aivan oikeanlainen, siellä keskialueella on vähän jotain… En nyt sanoisi häiritseväksi, suurin osa kuuntelijoista ei takuulla kiinnitä asiaan mitään huomiota. Itse kun olen nämä kappaleet kuitenkin kuullut todella monilla oikeinkin hyvillä seteillä, niin kaikki vivahteet ovat takaraivossa ja eroavaisuuden tunnistaa.
Nills ja akustista kitaraa. Tila avautuu varsin komeasti, vaikkei tämän setin soudi varsinaisesti mikään ”mahtaileva” tai erityisen avara olekaan. Hyvin intensiivinen fiilis. Pienetkin nyanssit löytyvät, hyvä homma. Niitä tässä kappaleessa nimittäin riittää. Laulajan soundi on jälleen hitusen ”erilainen” mihin olen tottunut. Siis kyse on todella pienestä jutusta loppupeleissä, mutta kuitenkin…
Sitten Nightwishia. Ja volaa! Bassoalueen tyrmeys tuo kappaleisiin todella hyvin tukea. Kitarat eivät kiristy liikaa, että kuuntelunautinto kärsisi. Sopivasti anteeksiantava soundi, pelittää oikeasti todella hyvin tällaisella lähtökohtaisesti kireällä äänitteellä. Jos metallimusiikki on sun juttu, niin tässä voisi olla oivat toistimet!
Yhteenveto
ESB:n sarjan paras puoli on soundin rytmikkyys ja eloisuus. Sarja on selvästi enemmän musikaalinen kuin analyyttinen, ja joissain kohdin muuten mallikkaan bassopään toimintaan kaipaisikin vähän lisää tarkkuutta. Diskanttialue on perushyvän noin 200 euroa kustantavan 2-tiesarjan tasoa, eli sellainen perusvarma ”hyvä”. Keskialue on muuten aika ok, mutta lähes jokaisella kappaleella solistin äänen sävy on hiukan erilainen (miesartisteilla mm. ylävireisempi) kuin mihin olen tottunut. Ei se rasittava ole, mutta sävy on erilainen. Tähän joko kiinnittää huomiota, tai sitten ei.
Pähkinänkuoressa ESB Audion edullinen 2-tiesetti on oivallinen tuote hintaluokassaan. Markkinoiden kokonaiskuvaa katsottaessa rankkaisin tämän sarjan alle 200 euron kategoriassa parhaimpaan 30 prosenttiin. Aivan terävintä kärkeä ei kuitenkaan olla hätistelemässä, vaikka laatutuotteesta kyse onkin.
Pienistä moitteista huolimatta on tälle annettava arvosanaksi niinkin hyvä kuin 8+. Metallista diggaavalle harrastajalle myös ihan selkeä ostosuositus! Tämä sarja kestää myös soittaa yllättävänkin lujaa.
Kuunteluarvio Jani Ilola
Ihan kivan kuunneltavan oloinen Kuustosella. Sopivan kirkas, ei tule tumppu fiilis. Tosin diskantti ei helähdä ylimmiltä osiltaan kovinkaan ihmeellisesti vaan vaimenee aika nopeasti. Toisaalta ei kyllä tule mitään ärsytystäkään. Laulajan ääni vaikuttaa varsin luonnolliselta, samaten kitara kuulostaa ihan uskottavalta. Bassokuviot ovat helposti seurattavia, eivätkä korostu. Rummut ovat ihan ok, mutta ainakaan itselle ei tullut potkun suhteen mitään isoa vau-efektiä. Eipä se kyllä mikään huonokaan ole, sellainen perushyvä. Kovemmalla kuunnellessa keskialue alkaa tulla vähän naamalle.
Junior Wellsillä diskantti osoittaa olevansa edullisemman pään tuote, äänessä on jonkin verran suttua ja suhua. Edelleen kuitenkin ihan kuunneltava suoritus kaikin puolin. Pieni ylävireisyys tulee päällimmäisenä mieleen. Autossa ominainen basson korostuminen varmasti vaikuttaa ääneen positiivisesti tuomalla alapäähän voimaa ja muhevuutta. Tällaisenaan vähän ohkainen omaan makuun, mutta toisaalta otan mieluummin tällaisen selkeän ja helposti kuunneltavan joskin hiukan ohuen, kuin bassopäältään paksun ja tunkkaisen soundin – jos siis pitää jommankumman väliltä valita.
Rammstein kuulostaa alusta vähän jännältä, hiukan kireältä. Bassopäätä ei hirveästi irtoa. Siispä volaa. 🙂 Vaikka keskialue käykin jälleen kovemmalla hiukan päälle, kokonaisuutena tätä on mukavampi kuunnella koska voimakkuuden myötä myös bassopää alkaa tuupata voimakkaammin ja antaa tukevuutta soundiin myös keskialueelle. Keskialueesta puheen ollen, siellä on jotain ylimääräistä joka on kyllä aiemminkin jo ollut kuultavissa, mutta tämä biisi näemmä tuo sen paremmin esiin. Diskantti ei edelleenkään ärsytä vaan suorittaa.
Hipolla ei alapäätä tule, tietenkään. Muuten kyllä läiskyy aika erottelevasti, oikein kiva. Banjo naukuu ja basso möyryää, molemmat mukavalla soundilla. Itse asiassa basistin tekosia kuuntelee ihan mielikseen. Soundi on avaran ja helpon oloinen.
Janitan biisissä shaker kuuluu mutta ääni ei ole aivan luonnollinen. Sitä vastoin artistin nenä-ääni ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin etukäteen kuvittelin, päinvastoin se on aika hyvä. Bassorummun (ja rumpujen muutenkin) potku on biisillä kuiva ja tarkka ja tarkka se on edelleen, mutta soundi ei itseäni miellytä, sen verran paljon ryhtiä puuttuu. Iskua on, muttei ryhtiä ja voimaa. Menee läpsyttelyksi. Torvet ja pellit toimivat ihan ok, ei ärsytä, jälleen kokonaisuutena sellainen peruskuunneltava.
Nilsillä biisin soundi osuu paremmin hahloon ja tulee ihan hyvä fiilis ja tilakin avautuu mukavasti. Kaikki napsut ja kikkailut toimivat hyvin, oikeasti hyvä suoritus hintaan nähden. Aiemmin mainittu pieni keskialueen ”juttu” on havaittavissa, mutta sen voi kyllä ohittaa ihan vain musiikkiin keskittymällä. Diskanttipää on aika huomaamaton, mutta tekee sen minkä pitää.
Nightwishin suoritus on varsin anteeksiantava, jopa sanalla sanoen vähän mitäänsanomaton, vaikka tämä biisi yleensä aiheuttaa aika voimakkaita reaktioita, yleensä negatiiviseen suuntaan… Keskialueen korostuma kyllä osuu aika rajusti juuri kitaran tienoille, joka tekee siitä vähän vähemmän mukavan kuunneltavan. Basso tulee sinänsä ihan kohtuullisesti erillissarjaksi, mutta kyllähän tämä nyt subbaria huutaa.
Yhteenveto
Kaikkiaan yllättävän perustoimiva setti, jota voi hyvin suositella harrastajalle joka haluaa ns. hyvän sarjan, muttei ole valmis sijoittamaan siihen useita satoja euroja. Tämä on kuitenkin monta kertaluokkaa parempi kuin hinnat alkaen-sarjat oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Ehkä suurimpana plussana tietynlainen soundin helppous ja avaruus ja se, että sarja tuntuu toimivan ihan hyvin kaikentyylisellä musiikilla. Diskantti on perushyvä, siinä ei mikään ärsytä mutta se tuntuu kuitenkin hoitavan hommansa ihan hyvin. Keskialue on enimmäkseen hyvä, mutta jokin korostuma tai muu virhe sitä hieman vaivaa ja se on kuultavissa. Asian pystyy kuitenkin antamaan anteeksi helposti. Midbasso on tarkka ja seurattava, mutta mielestäni soundiltaan vähän ohut ja tämä pätee myös alimpaan basso-osastoon joka on hiukan vajaa voimaltaan, mutta subbarillahan asia korjaantuu. Plussaa on kuitenkin se, ettei bassossa ole missään kohtaa mitään möminää, kuminaa tai muuta vastaavaa, joka pilaa heti soundin vaikka voimaa olisi kuinka.
Arvosanaksi antaisin sellaisen perustason kasin, eli tyydyttävä kaikin puolin. Ei huono millään osa-alueella, muttei myöskään kiitettävä.
Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:
- Mikko Kuustonen: Abrakadabra
- Junior Wells: Sweet Sixteen
- Rammstein: Heirate Mich
- Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
- Janita: Sävyjä
- Nils Löfgren: Keith Don’t Go
- Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
Katso sarjan tekniset tiedot maahantuojan nettisivuilta: https://stylensound.fi/tuote/esb-audio-1-6k2-x-erillissarja/
Haluatko kyseisen erkkasarjan itsellesi?
Lahjoitamme tämän kyseisen yksilön yhdelle seuraajallemme. Ohjeet kilpailuun löytyy livelähetyksestä, jonka vedimme perjantaina 22.7. Janin kanssa. Koko lähetys löytyy tallenteena Youtubesta, joten katsopas osallistumisohjeet sieltä ja sarja voi olla sinun!
