Litiumakku on päivän sana myös autohifissä. Harvempi harrastaja on kuitenkaan erityisen perehtynyt tähän tai edes perinteisempiin akkutekniikoihin. Päätimme laatia aiheesta pienen tietoiskun, jossa käydään samalla läpi myös koko virtajärjestelmän perusteita.
Teksti: Harto Viljamaa
Symmetria on virtajärjestelmästä puhuttaessa enemmän kuin toivottavaa. Symmetrialla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että kytkennät tarjoavat akuille samanlaisen ympäristön toimia. Esimerkiksi akkujen ketjuttaminen välijumppereilla on huono ratkaisu. Mikäli lataus ja/tai purku tapahtuu ketjun päästä, lähin akku tekee eniten työtä ja vastaavasti myös latautuu parhaiten. Ketjun toisessa päässä oleva akku ei anna virtaa läheskään yhtä paljon. Hieman parempi ratkaisu on kytkeä lataus ja purku plussassa ja miinuksessa ketjun eri päihin. Tämäkään ei täysin korjaa tilannetta, mikäli akkuja on ketjussa useita.
Paras symmetria saavutetaan, kun jokaisen akun plus-napa kytketään identtisillä kaapeleilla yhteen pisteeseen ja myös kaikki laitteet kytketään samaan pisteeseen. Maapuolella toimitaan muuten täysin samoin, mutta tästä pisteestä kytketään lisäksi riittävän paksut maakaapelit auton koriin.
Maadoituksen ja latauksen tärkeys
Usein maadoituskuvat piirretään niin, että akkujen ja laitteiden maadoitus tehdään auton koriin. Tämä on huonompi tapa. Auton kori ei ole kovinkaan hyvä johde ja myös liitosten määrä kasvaa. Maadoituksessa pitää kiinnittää huomiota maapaikan valintaan sekä hyvään kontaktiin. Useimmissa autoissa on suuri yhtenäinen pohjalevy, joka kulkee tulipellin alereunasta aina takapenkkien taakse tai jopa auton perään asti. Tähän levyyn tehdyt maadoitukset takaavat maapuolen virroille parhaan mahdollisen kulkutien auton perän ja etuosan välillä.
Olen usein ihmetellyt autojen alkuperäisten maapaikkojen toteutusta akun läheisyydessä. Pahimmillaan maajohto on kiinnitettynä hentoiseen muutamalla pistehitsillä sisälokasuojaan kiinnitettyyn peltikäikäleeseen. Tällaisessa rakenteessa virta joutuu kulkemaan kolmen pistehitsatun liitoksen läpi ennen pohjapeltiä. Sisälokasuojahan on sekin kiinnitetty vain muutamalla pistehitsillä eikä se kiinnity edes suoraan pohjapeltiin vaan välissä on muita pistehitsaamalla kasattuja korin osia. Uudemmissa autoissa osa korin osista on paikallaan pelkästään liimaamalla, joten ne eivät ollenkaan sovellu maadoittamiseen. Akulta kannattaa vetää uusi paksumpi maadoitus mainittuun pohjalevyyn. Samoin moottorin maadoitus kannattaa vaihtaa tukevampaan ja kytkeä samaan paikkaan. Laturin rungon lisämaadoituksen hyöty on kyseenalainen, jos moottori on kunnolla maadoitettu auton koriin. Laturin kontakti moottoriin on yleensä hyvä, mutta ei lisämaasta mitään haittaakaan ole. Johdon kiinnitys koriin on tehtävä huolellisesti. Maali on poistettava kontaktipinnalta erittäin huolellisesti. Paras kiinnitystapa on läpipulttaus. Tällöin maali pitää poistaa pellin molemmilta puolilta. Huolellisen kiristyksen jälkeen paljaat metallipinnat maalataan ruostumisen estämiseksi.
Aivan yhtä tärkeää kuin maadoitus on lataus. Laturilta akulle menevä kaapeli kannattaa vaihtaa paksumpaan. Tosin aina näin ei voi toimia. Jotkut uudet autot mittaavat virrankulutusta ja latauskaapelin vaihtaminen sekoittaa järjestelmän toiminnan. Hakeva löytää onneksi merkkikerhojen yms. kautta asiaan liittyviä varoituksia ja neuvoja. Kaapelia vaihtaessa kannattaa laturin napa tarkistaa ja tarvittaessa puhdistaa huolellisesti. Hapettuneet osat voivat muuttaa asentoaan ja estää virrankulun kokonaan. Huomioi mahdollinen laturin käyttöiän merkittävä lyheneminen.
Virtakiskot
Virtakiskot ratkaisevat oikein käytettynä monta ongelmaa, tosin mukana tulee oikosulkuriskin kasvaminen paljaiden jännitteellisen osien lisääntyessä merkittävästi. Kiskojen suojaamiseen kannattaa uhrata hetki aikaa. Hienosti toteutettuna ja vaikkapa lasin taakse asennettuna kiskot ovat näyttävä yksityiskohta. Virtakiskoja voi hyödyntää virran kuljettamiseen tai potentiaalin tasaamiseen. Aloitetaan virrankuljetusversiosta. Siinä virtaa syöttävät akut kytketään mahdollisimman lyhyillä johdoilla pienelle alueelle kiskojen toiseen päähän ja toisesta päästä pienestä alueelta tapahtuu virran syöttäminen laitteistolle. Liitäntöjen keskittäminen pienelle alueelle on olennaista, jotta kaikilla akuilla olisi sama vastus ja akut toimivat mahdollisimman tehokkaasti yhdessä. Laitteiden kytkentä pienelle alueelle varmistaa, että kaikkien laitteiden saama jännite ja toisaalta maapotentiaali on sama. Tämä on tärkeää esimerkiksi häiriöiden minimoimiseksi. Latauksen ja maadoituksen kytkentä tehdään akkujen puoleiseen päähän. Sinällään kiskot voivat kulkea vaikka auton keulasta perään asti, poikkipinta-alan pitää vain olla siirrettävään virtaa ja matkaan nähden riittävän suuri.
Potentiaalintasausversiossa sekä akuilta tulevat syötöt että myös vahvistimille lähtevät syötöt jaetaan tasaisesti koko kiskon pituudelle. Tällöin kiskot ainoastaan tasaavat akkujen ja vahvistimien pieniä virtaeroja eivätkä varsinaisesti juurikaan kuljeta virtaa paikasta toiseen. Jakoblokit hoitavat juuri samaa asiaa. On tärkeätä ymmärtää, että näiden kahden sekaversio ei ole kovinkaan hyvä, paitsi aivan järkyttävän järeillä ja/tai lyhyillä kiskoilla toteutettuna tai pienillä virroilla. Kummassakin tapauksessa herää olennainen kysymys miksi edes käyttää kiskoja, kun asian voisi tehdä paremmin jollain muulla tavalla. Näyttävä ulkonäkö on eräs sellainen syy. Suhteellisen pienitehoisessa järjestelmässä laitteiden virransyötön hoitaminen lyhyen ja järeän kiskon pituudelle sijoitettujen sulakkeiden kautta on paitsi kaunis niin myös teknisesti hyvä tapa hoitaa sekä virran jakaminen, että kaapeleiden suojaus.
Litiumakut (lifepo)
Litiumakkujen kehitys on tehnyt niistä raskaaseen autohifikäyttöön kaikkein parhaimmin soveltuvia akkuja. Litium akut on yleensä koottu useista pienistä kennoista, jotka on johdotettu yhteen ja kasattu muovikuoren sisään. Kennot ovat samantyyppisiä ja saattavat olla jopa aivan samanlaisia kuin ladattavissa työkaluissa tai RC-autoissa ja -lennokeissa käytettävät kennot. Osassa akuissa ja kennoissa on sisäänrakennetut balansointipiirit. Osa kennoista tarvitsee ulkoisen balansoinnin. Usein litiumakut myös vaativat erityisen laturin. Kaikki tämä kannattaa selvittää huolellisesti ennen ostamista. Litiumakut ovat kapasiteettinsa ja erityisesti virranantokykyynsä nähden paljon kevyempiä kuin lyijyakut. Useimmiten akustoja kannattaa verrata keskenään nimenomaan käyttökelpoisen virranantokyvyn mukaan. Olennainen sana on ”käyttökelpoisen”. Lyijyakuille voidaan luvata huimia oikosulkuvirtoja tai starttivirtoja. Vaikka lupaukset täyttyisivätkin niin autohifikäytössä ei ole paljoakaan hyötyä virtakiskojen väliin pudonneen avaimen erityisen nopeasta sulamisesta tai edes virranannosta 8,5 voltin jännitteellä. On tärkeää ja olennaista tietää millä napajännitteellä akku kykenee virtaa antamaan. Lyijyakuilla napajännite tapaa laskemaan turhan matalalle suurilla ottovirroilla. Aiemmin parhaana pidetty Optiman 75 Ah Yellow Top kykenee antamaan noin 200A virtaa ulos napajännitteen jo laskiessa noin 11 volttiin. Winstonin 40 Ah kennoista kasattu akku kykenee antamaan saman 200 ampeerin virran noin 12 jännitteellä ja pienemmästä kapasiteetistaan huolimatta, säilyttämään saman jännitetason pidempään kuin Optima.
LTO-kennot ovat litiumtitanaattiakkuja. Näiden akkujen hallitseva merkki on Yinlong. Tunnusomaista näille kennoille on lieriömäinen muoto ja napojen sijaitseminen akun päissä. Jos tavalliset litiumakut ovat huimia, niin nämä nostavat riman vielä ylemmäs. Suurimpina etuina ovat vieläkin korkeampi purkuvirta korkeammalla napajännitteellä sekä nopeampi latautuminen. 40 Ah paketti kykenee tuuppaaman ulos jopa 800 A virtaa hyvällä napajännitteellä. Nämä tarvitsevat aina kaverikseen ulkoisen balansoinnin. Tarjolla on kokoja välillä 30-60 Ah.
Litiumakusto painaa vain noin kolmanneksen siitä mitä vastaavaan virranantoon kykenevä lyijyakusto painaa. Litiumakkujen kohdalla haasteeksi muodostuu hieman huono saatavuus kotimaan markkinoilta. Litiumakkuja ostettaessa kannattaa selvittää tarkoin kyseisten akkujen käyttötarkoitus ja virranantokyky. Tarjolla on aurinkosähköjärjestelmiin ja muuhun pienemmille purkuvirroille tarkoitettuja akkuja, jotka soveltuvat huonosti autohifikäyttöön. Autohifikäyttöön hyvin soveltuvia Winstonin akkuja on saanut tilattua eurooppalaisista nettikaupoista. Yinlongeja on varsin hankala löytää mistään eurooppalaisesta nettikaupasta. Suurempia määriä saa tilattua suoraan tehtaalta, mutta erien koko asettaa erän hinnan tavallisen harrastajan ulottumattomiin. Lisäksi Yinlongeissa on aina ns. A-grade ja B-grade akkuja, joten tilatessa pitää olla todella tarkkana. B-gradet ovat paitsi halvempi niin myös merkittävästi heikompia suorituskyvyltään. Kiinasta tai Venäjältä saa tilattua myös pienempiä eriä, mutta vain välittäjiltä, joiden luotettavuus on vaihtelevaa tasoa. Usein myyjä ilmoittaa kennojen sisäiseksi vastukseksi vain ”pienempi kuin 1 milliohmia (mohm)”. Se ei valitettavasti vielä kerro kennojen hyvyydestä kovin paljoa. Vastushan voi tällöin olla pahimmillaan melkein 1 milliohmia. Tällaiset kennot eivät toki ole roskiskamaa, mutta ei niistä kannata maksaa lähellekään hyvien hintaa. Parhaimpien kennojen sisäinen vastus on jopa alle 0,2 milliohmia, 0,3 milliohmin ollessa hyvän raja. Suorituskyvyssä on lähes yhtä suuri ero kuin numeroarvoissa. Osa välittäjistä myy huonompilaatuisia akkuja parempina ja lisäksi myynnissä on uudelleen teipattuja 30 Ah akkuja, joihin on vedetty ”suuremmilla lukemilla” varustetut teipit päälle. Se miten rehellisesti myyjä ilmoittaa myymiensä akkujen laadun on enemmän sattumaa ja pääteltävä myyjän saamasta palautteesta. Tässä kohtaa pätee hyvin: ”jos tarjous tuntuu lian hyvälle ollakseen totta, se ei ole totta”.
VAROITUS: Kaikki litiumakut ovat osaamattomissa käsissä erittäin vaarallisia. Perehdy aiheeseen hyvin ja noudata suurta varovaisuutta.
Kondensaattori ja superkondensaattorit
Superkondensaattoreita ei pidä sekoittaa muutaman Faradin kokoisiin virtakondensaattoreiden nimellä myytäviin leluihin. Vanhempi väki saattaa muistaa kondensaattorien alkuaikaan myytyjen kondensaattorien poistaneen auton valojen välkkymistä musiikin tahtiin. Silloiset kondensaattorit olivat teollisuuslaatuisia tuotteita ja järjestelmät varsin pienitehoisia. Nykyiset, varsinkaan halpiskondensaattorit, eivät juurikaan auta mitään. Niiden sisäinen vastus on niin korkea, että ne eivät edes kykene juurikaan suodattamaan auton sähköjärjestelmän aiheuttamia häiriöitä. Superkondensaattorit ovat aivan toista ääripäätä. Niiden äärimmäisen pieni sisäinen vastus takaa huiman virranantokyvyn. Rajoitteena on pieni kapasiteetti, toisin sanoen virtaa tulee paljon, mutta vain vähän aikaan. Superkondensaattorit ovatkin parhaimmillaan dB Drag Racingin tai LBC:n tapaisissa lyhytkestoisissa kilpailusuorituksissa. EMMA:n ESPL:ssä superkondensaattorit toimivat yhdessä litiumakkujen kanssa erinomaisesti, samoin kaikessa muussakin autohifikäytössä, kun halutaan painoltaan pienin ja suorituskyvyltään kaikkein paras kokonaisuus. Tunnetuin superkondensaattoreiden valmistaja on Maxwell. Yleisimmin käytetyt Maxwellin kondensaattorit ovat kooltaan 2000-3000 Faradia ja jännitteenkestoltaan ne ovat 2,5-3 Volttia. Alhaisen jännitteenkeston vuoksi yksittäisiä kondensaattoreita ei voi käyttää autossa. Ratkaisuna on kytkeä riittävän monta kondensaattoria sarjaan. Sarjaan kytkemällä n kappaletta kondensaattoreita niiden kapasitanssi laskee 1/n osaan ja jännitteenkesto nousee n-kertaiseksi. Kytkemällä kuusi 3000 Faradin kokoista ja 2,7 voltin jännitteenkestoista kondensaattoria saadaan paketti, jonka kapasitanssi on 500 Faradia ja jonka jännitteenkesto on autokäyttöön riittävä 16,2 volttia. Yhdellä tällaisella paketilla pystyy tekemään LBC-kisasuorituksen maksimissaan noin 3 kilowatin laitteistolla. Äänenlaatukäytössä yksi paketti vakiinnuttaa käyttöjännitteet paljon paremmin kuin lisäakku.
VAROITUS: Superkondensaattorit ovat osaamattomissa käsissä erittäin vaarallisia. Perehdy aiheeseen hyvin ja noudata suurta varovaisuutta.
Lyijyakut
Lyijyakkujen perheeseen kuluvat tuotteet voi jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan missä muodossa akussa oleva elektrolyytti on. Nämä ryhmät jakaantuvat vielä pienempiin ryhmiin käyttötarkoituksen sekä kennojen muodon mukaan. Eroa on lähinnä siinä missä muodossa akussa oleva elektrolyytti on ja mihin käyttötarkoitukseen akku on tarkoitettu. Akkujen ominaisuudet vaihtelevat rakenteen ja käyttötarkoituksen mukaan. Yhteistä kaikille lyijyakuille on kuitenkin suuri paino kapasiteettiin ja varsinkin virranantokykyyn nähden. Ns. vesiakussa elektrolyytti on vapaana nesteenä ja loiskuu akun sisällä akkua heiluteltaessa. Ymmärrettävästi Vesiakkujen tulee olla asennettuna pystyasentoon, jotta neste pysyy siellä missä sen pitääkin olla. Suurin osa varsinkin vanhempien autojen starttiakuista on näitä vesiakkuja. Ne ovat aivan hyviä akkuja ja niillä on aivan hyvä virranantokyky kunnossa ollessaan. Ongelmana on, varsinkin akun vanhentuessa, latauksen aikana akusta purkautuvat kaasut, joiden mukana on mm hieman rikkihappoa. Tästä syystä en kovinkaan mielellään asentaisi vesiakkua auton sisätiloihin, en ainakaan tuuletusletkutonta mallia. Vesiakkuja on myös vapaa-ajanakkuina myytäviä huonohkolla virranantokyvyllä varustettuja malleja. Sellainen käy lähinnä jonkin pienitehoisen järjestelmän käyttöaikaa pidentämään.
Geeliakuissa elektrolyytti on geelimäisenä ja suurin etu vesiakkuihin nähden on mahdollisuus asentaa akku vapaasti vaikka kyljelleen. Saman edun ja yleensä liudan muitakin saa hankkimalla AGM-akun. Kirjain yhdistelmä tarkoittaa, että elektrolyyttineste on imeytettynä lasikuitumattoon. Matto hillitsee akun levyjen tärisemistä ja AGM-akut ovatkin yleensä paremmin tärinää kestäviä kuin muut akkutyypit. Geeli- ja AGM-akut on lisäksi suunniteltu siten, että oikein käytettyinä niistä haihtuu kaasuja ja happoa äärimmäisen vähän. Ne sopivat hyvin auton sisään asennettaviksi. Eräs AGM-akkujen tyyppi on rullakennoakku, jonka tunnetuin edustaja on Optima. Rullakennoakussa kennolevyt on kääritty rullalle kuin kääretorttu. Optiman akut olivat parhaiten raskaaseen hifikäyttöön soveltuvien akkujen kärjessä kunnes litiumakkujen kehitys vei ne edelle. Hintatietoisen harrastajan valinta on viime vuosina olleet erilaiset varavirtakäyttöön tarkoitetut akut. Varavirtakäytössä olevat akut vaihdetaan uusiin paljon ennen niiden käyttöiän päättymistä. Varavirtajärjestelmät purkavat ja uudelleenlataavat akkuja huolto-ohjelman mukaisesti, joten pois purettavat akut ovat pääosin hyväkuntoisia. Käytetyt akut ovat hinnaltaan oikein houkuttelevia. Varavirtakäyttöön tarkoitetut akut eivät kaikki ole virranantokyvyltään kaikkein kovimpia. Suuri kapasiteetti on monelle käyttäjälle tärkeä kriteeri ja sitä suurista salkkuakuista löytyy. Valitettavasti myös painoa löytyy reippaasti.
Sulakkeet ja erotusrele
Yleisen ajatusmallin vastaisesti sulakkeen on tarkoitus suojata kaapelia eikä laitetta. Sulake tulisikin mitoittaa käytetyn kaapelin mukaan. Vastaavasti kaapelien paksuus pitää mitoittaa laitteen virrankulutuksen mukaan. Päätteiden virrankulutusta voi riittävän tarkasti arvioida jakamalla niiden antotehon kymmenellä. Esimerkiksi 8000 wattia antava pääte ottaa noin 800A virtaa. Suositeltua pienempää kaiutinkuormaa käytettäessä saa varautua tätäkin suurempaan virrankulutukseen. Akkujen väliin tarvitaan johto latausvirran johtamiseksi myös taka-akulle. Tämä kaapeli on erittäin tärkeää varustaa sulakkeilla ja ehdottomasti sulake pitää laittaa kaapelin molempiin päihin. Läpivienti tai jokin muu terävä reuna voi hangata kaapelin eristeen rikki ja siitä seuraava oikosulku maahan saa erittäin suuren virran kulkemaan akuilta oikosulkukohtaan. Sulakkeita mitoitettaessa on hyvä huomioida latausvirran lisäksi virran kulkeminen auton starttaamisessa myös taka-akuilta. Tämän ja toisaalta auto sammuksissa soittelun aiheuttaman etuakun tyhjenemisen estämiseksi etu ja taka-akun väliin voidaan asentaa erotusrele. Releen tehtävänä on kytkeä taka-akku kiinni latausjärjestelmään vain silloin kun latausvirtaa on tarjolla. Releitä on tarjolla sekä herätteellä ohjattavia tai ns. älyreleitä, jotka logiikkansa mukaan kytkevät taka-akun irti. Yleensä etuakkua ei kannata poistaa autosta, vaikka taka-akusto riittäisikin auton käynnistämiseen paremmin kuin hyvin. Usein etuakun poistaminen lisää merkittävästi kaiuttimista kuuluvia auton sähköjärjestelmän aiheuttamia häiriöääniä. Joskus akun paikalle kytkettävä faradin tai parin suuruinen hyvälaatuinen kondensaattori on riittänyt vaimentamaan häiriöitä riittävästi.
Kaapelit ja liittimet
Kaapelin väriä tai ulkonäköä enemmän merkitystä on johtimen materiaalilla ja käytetyillä liittimillä. OFC-kaapelin nimellä myytävä täyskuparikaapeli on auton olosuhteissa paljon parempaa kuin osin alumiininen CCA-kaapeli. Sähkönjohtavuuskin on täyskuparilla huomattavasti parempi, mutta lyhyillä vedoilla erolla ei juuri ole merkitystä. Paljon enemmän on merkitystä täyskuparikaapelin paremmalla korroosionkestolla. Erityisesti auton konehuoneen vihamielisessä ympäristössä CCA-kaapeli hapettuu nopeasti piloille. Konehuoneeseen roiskuva likainen vesi riittää siihen, että kappelissa olevat kaksi metallia alkavat reagoimaan keskenään. Lisätään soppaan tiesuola, liitimien metallit ja sähkövirta, niin nopeaa hapettumista ei tarvitse ihmetellä yhtään. Liittimistä parhaita ovat putkimalliset tinatut kupariliittimet. Sopivia kenkiä löytyy akkuliikkeistä ja vaikkapa Biltemasta. Valitettavasti osa autohifiliikkeistä myy vain huonolaatuisia liittimiä. Usein hifi- tai akkuliike puristaa liittimet paikalleen kohtuullista korvausta vastaan. Liitimet on tosiaan parasta prässätä paikalleen sopivilla pihdeillä. Liittimen kiinnittäminen juottamalla ei ole läheskään niin hyvä tapa. Oikein paikalleen puristettu liitin on täysin ilmatiivis ja vastaa sähkönjohtavuudeltaan hitsisaumaa. Puristettu liitos kestää hyvin taivuttelemista, paljon paremmin kuin juotettu liitos. Hydraulisia työkaluja saa Saksan Ebaysta halvimmillaan kolmella kympillä kotiin toimitettuna. Tinaamattoman kuparin pinta hapettuu nopeasti, siksi tinattu on parempi vaihtoehto autokäyttöön. Kuparisten kiskojen ulkonäköön tinaamattomat kengät sopivat paremmin. Kytkemisen jälkeen kiskot ja liittimet voi suojata lakkaamalla. Kullan värisiä, usein messinkisiä, toiselta reunalta avoimia peltikenkiä en käyttäisi kuin äärimmäisessä hädässä ja silloinkin vain pienille virroille. Minkään mallisen liittimen kiinnittäminen vasaralla litteäksi takomalla ei muodosta hyvää liitosta. Biltemassa myytävällä vasaroitavalla asennustyökalulla saa huolellisesti toimimalla putkiliittimeen aikaiseksi teknisesti hyvän, mutta ruman liitoksen. Avoimiin liittimiin toimii parhaiten kiintoavainta ja talttaa käyttämällä tapahtuva kiinnitys. Fanatic Audion sivuilta löytyy hyvä ohjevideo.
Kaapeleiden mekaaninen suojaaminen
Kaapelit kannattaa suojata mekaanisia vaurioita vastaan. Erityisesti kaapelin kulkiessa pellin läpi kaapeli tulee suojat pellin reunojen aiheuttamalta kulutukselta. Erityisesti omatekoiset reiät tapaavat jäädä teräväreunaisiksi. Hyvä suoja on reikään asennettu juuri oikean kokoinen läpivienti kumi. Kaapeli olisi hyvä suojata koko matkalta vaikkapa muovisella kurkkuputkella. Konehuoneessa kannattaa kiinnittää huomiota johdon ajatellun kulkureitin varrella oleviin kuumiin ja liikkuviin osiin. Tarpeen vaatiessa reittiä pitää muuttaa ja varmistaa riittävillä kiinnityksillä, että johto varmasti pysyy turvallisessa paikassa. Auton normaalissa käytössä myös maton alle asennetut kaapelit saattavat saada kolhuja, joten myös siltä osin suojaaminen kannattaa tehdä. Muovinen punossukka ei tarjoa kovin hyvää suojaa, mutta on toki tyhjää parempi vaihtoehto. Sen etuina on huolellisesti tehtynä siisti ulkonäkö. Erivärisiä sukkia on saatavissa todella runsaasti, joten lähes kaikkiin väriteemoihin löytyy sopiva sukka. Hankautumisen välttämiseksi kaapelit tulisi kiinnittää riittävän tukevasti.