Brasilialaisen Stetsomin uudet Vulcan sarjan päätteet ovat saapuneet Suomeen. Edelliset mallit eivät kuuluneet maahantuontiohjelmaan. Näistä uusista on saatavissa 5000 W ja 8000 W mallit sekä kummastakin sekä yhden ohmin ja kahden ohmin versiot. Toistaiseksi vahvistimet ovat tutustumistarjouksessa ja 5000 watin koneen hinnaksi on mätkäisty hyvin edulliselta kuulostava 499 euroa. Päätimme selvittää, mitä tällä rahalla saa.
Teksti: Harto Viljamaa – Kuvat: Janne Soilakari
Stetsomin markkinointiguru Tsiego Calza ja pääsuunnittelija Giberto Zangirolame kävivät Euroopan turneella viimevuoden EMMA:n Euroopan mestaruuskilpailuissa ja he viettivät muutaman päivän LR Importilla Marko Lönngrenin opissa. Suomen maahantuoja ja Euroopan jakelija LR Import pääsi kertomaan mielipiteensä millainen Euroopan markkinoille tarkoitetun päätteen pitäisi olla. Marko väänsi rautalangasta, että terminaalien pitää olla riittävän isot ja ulkonäköönkin saisi kiinnittää hieman enemmän huomiota. Totuuden nimessä listalla oli liuta muitakin ominaisuuksia, mutta niistä lisää myöhemmin.
Pieni ja painava paketti
Sain päätteen postitse kuvaussession jälkeen. Onneksi Janne oli kääräissyt paketin päälle toisen pahvikerroksen, sillä vahvistimen laatikko ei täytä Postin kriteereitä pakkaamisen suhteen, tosin niitä nyt ei täytä mikään alasinta heikompi. Paketti tuntui kokoonsa nähden uskomattoman painavalle. Lähetin samalla postireissulla yhden prosessorin maailmalle lähes samankokoisessa laatikossa ja tiskin yllä lähes vaihdossa ojennettu mötkäle ehti valahtaa pätkän matkaa kohti lattiaa, ennen kuin olkalihaksen irvikuvat ja aivot uskoivat pienen paketin painon.
Ylimääräisten pahvi- ja kuplamuovikerroksien alta paljastui lopulta lähes kokomusta laatikko. Jokaiselta sivulta löytyy valkoisella painetut Stetsomin logot, Vulcan ja 5000. Digital amplifier ja watts -tekstit on painettu harmaalla, jälkimmäinen jopa niin tummalla sävyllä, että teksti vaivoin erottuu. Vaikutelma on oikein mainio, sillä tyyppimerkintä Stetsom Vulcan 5000 pomppaa esille ja epäoleellisemmat asiat tulevat tarkemmin katsoen esille. Mikään ei vie uskottavuutta paremmin kuin puolen paketin kokoiset Max XXXX WATTS -tekstit.
Laatikon pohjaan on kerätty olennaisimmat laitteen tiedoista. Taajuusalueeksi kerrotaan 10 Hz-12 kHz, eli kyseessä on lähes koko äänialueen vahvistin. Vulcan on optimoitu lähinnä matalimpien toistoon, mutta kyllä sitä voi käyttää vaikka keskialueella. Viisi kiloa tehoa 340 x 235 x 80 mm laatikossa. Onpa maailma mennyt kovasti eteenpäin, aiemmin samankokoisesta laatikosta löytyi ICE-800 tai vastaava kilowatin lankku.
Laatikko aukeaa päädystä ja vahvistimen saa liu’utettua ulos. Vahvistimen mukana esiin tulevat tarra ja ohjekirja. Tarra on n. 600 mm pitkä, siirtokalvolle kasattu ja siinä on valkoinen Stetsom teksti ja punainen logo. Ohjekirjasta selviää tämän yhden ohmin koneen antavan yhden ohmin kuormaan tasan 5000 W 12,6 voltin jännitteellä ja 5300 W 14,4 voltin jännitteellä. Kahden ohmin kuormaan luvataan 2800 W 12,6 voltin käyttöjännitteellä ja 3300 W 14,4 voltin käyttöjännitteellä. Ruotsin maahantuoja penkkasi Amp Dynolla yhden vahvistimen ja se antoi noin 5 kilowattia noin 14v jännitteellä, eli vahvistin kykenee luvattuihin tehoihin. Myös kahden ohmin versio on saatavissa ja sille luvataan vastaavat tehot kahden ja neljän ohmin kuormilla. Mielestäni nämä erilaisiin kuormiin optimoinnit ovat parasta, mitä vahvistinalalla on keksitty pitkään aikaan. Käytännössä kahden ohmin vahvistin kykenee antamaan enemmän kaiutinjännitettä ja vähemmän kaiutinvirtaa kuin yhden ohmin versio. Valitsemalla sopiva versio saadaan käytettyyn kuormaan koko tehopotentiaali, eikä ole pakko käyttää kaikkein matalimpia tappokytkyjä. Eikä se paino lopulta ole aivan hirveä, ilmeisesti paketin pieni koko hämää. Yhden ohmin version painoksi kerrotaan 4,2 kiloa, kahden ohmin malli painaa 4,3 kiloa.
Ulkoasu on tyylikäs ja kliini
Kokomusta vahvistin melko minimalistisilla teksteillä on varsin brutaalia voimaa henkivä. Muotoilu on hyvinkin linjakas. Ainoastaan profiilin suurehko korkeus hieman häiritsee silmää, muuten muotoilu on oikein mainio. Jännää miten pienellä kiiltoasteen vaihtumisella saa pintoihin ryhtiä enemmän kuin vaikkapa kokonaan matalla pinnalla.
Vahvistimen sileä keskikaista on lakattu kiiltävämmäksi kuin ympäristö ja kiiltävään osaan on sapluunalla jätetty hieman säteilyvaara -merkkiä muistuttava logo, sekä pieni suorakaiteen muotoinen alue digitall amplifier- tekstin kohdalle. Lopputulos on varsin tyylikäs olematta mitenkään kikkaileva. Olisin jättänyt pois 5000 watts tekstin, mutta sen yhteyteen painettu 1 ohm teksti on hyvinkin oleellinen sellaiselle käyttäjälle, jolla on molemmat versiot. Vahvistimen pohjassa olevasta tyyppitarrasta tieto toki löytyy, mutta varsin pienellä fontilla.
Melko laadukkaat terminaalit
Vahvistimen toisesta päädystä löytyy virtaterminaalit ja toisesta päästä löytyy suodot, säädöt ja signaaliliitännät. Virtaliittimiä on kaksi paria. Ne ovat oikein hyvälaatuiset ja kerrankin fiksusti suunnitellut. Kaapelin reiät ovat riittävän syvät, jotta kiristysruuvit eivät tule aivan kaapelin päähän vaan hieman kauemmaksi. Terminaalit on mitoitettu riittävän suureksi 70 mm2 kaapelille. Se mikä on erityisen hienoa, niin terminaalit on kiristysruuveja lukuun ottamatta eristetty todella hyvin. Kerrankin suojus muodostaa riittävän, n. 5 mm pitkän kauluksen johdon suuntaan. Ainoa rutina tulee kauluksen hieman niukasta halkaisijasta, mutta ainakin suojasukka mahtuu kauluksen sisään jopa 70 mm2 kaapelia käytettäessä.
Heräteliitin sijaitsee terminaalien välissä ja on sekin hyvin mitoitettu. Oikein väkisin vääntämällä löytyy ainoa rutinan aihe: Terminaalit ovat kovin lähellä toisiaan ja kaapeleita asentaessa voi tulla näpeille ahdasta, Tosin ahtaasti ne terminaalit sijaitsevat lähes kaikissa vahvistimissa, joten tämä on sinällään tarpeeton valituksen aihe. Syynä sijoitteluun on terminaaliblokin molemmin puolin löytyvät jäähdytysilman kulkuaukot, jotka vievät oman osansa päädyn reunoilta. Päätyjen rakenne vaikuttaa sekin varsin harkitulle. Varsinainen pääty on teräslevystä prässätty kappale, joka on maalattu. Linjakkaasti muotoiltu muovikehys on vain erillinen koristekappale, jonka alla varsinainen päätykappale on. Ensivilkaisulta näyttää, että kiinnitysreiät ovat muovissa, kuten monessa vahvistimessa on, mutta alla oleva pelti onkin kantattu kulmaan ja kiinnitysreiät kulkevat myös pellin läpi. Tämä on kiinnityksen kestävyyden kannalta erittäin hyvä juttu. Pelkän muovipäädyn varaan tulevat kiinnitykset ovat useimmiten osoittautuneet melkoisen heikoiksi.
Kaiutinterminaali löytyy toisesta päädystä. Se on virtaterminaalin tapaan todella järeä ja antaa laadukkaan vaikutelman ja siihen mahtuu kaikki järjelliset kaiutinkaapelit ongelmitta. Reiän halkaisija on noin 7 mm joka tarkoittaa, että ainakin 16 mm2 kaapeleiden pitäisi mahtua terminaaliin ongelmitta. Reiät ovat myös riittävän syvät hyvää kontaktia varten. Terminaali on eristetty suorastaan esimerkillisen hyvin ja eriste muodostaa noin 5 mm syvyiset tunnelit varsinaisen terminaalin eteen. Tässä tapauksessa eristeiden aukko (n. 10 mm) on riittävän iso vaikka kutistesukalla kiinnitetylle punossukalle. Terminaalin napaisuus on merkitty selkeästi sekä ylä- että alapuolelle. Nämä merkinnät nähdessään miettii, että miksi näinkin tärkeät merkinnät yleensä tehdään naurettavan pienellä fonttikoolla.
Samasta päädystä kaiutinterminaalien kanssa löytyvät myös RCA-liitimet. Liittimet ovat ihan hyvälaatuisia ja tässä vahvistimessa on pääosasta brasiliavahvistimista poiketen kaksi tuloliitintä. Se mikä on nykyään harvinaista, niin ne on toteutettu oikein, eli liittimet eivät ole keskenään oikosulussa vaan niiden välissä on mitattavissa vastus. Tämä tarkoittaa, että kytkettäessä stereolähdöllä oleva soitin tai prosessori vahvistimeen, niin lähdöt eivät stereosignaalilla joudu erikoisiin kuormitustilanteisiin. Jotkut laitteet voivat nimittäin reagoida jännästi stereolähtöjen yhdistämiseen keskenään.
Suodot ja säädöt
Suotimet ja säätimet löytyvät kaiutinterminaalien ja RCA-liittimien välistä. Vakavampia harrastajia kiinnostavin kytkin on suotimet ohittava flat-kytkin. Se ohittaa suodot ja bassokorostuksen jättäen ainoastaan tasonsäädön käyttöön. Muita säätöjähän ei tarvita DSP:n kanssa. Ilman prosessoria toimivalle löytyy sekä ylipäästö, että alipäästösuotimet sekä bassokorostus. Jälkimmäinen on taajuudeltaan ja voimakkuudeltaan säädettävänä keskimääräistä käyttökelpoisempi. Korostuksen keskitaajuus on valittavissa 30-70 Hz väliltä ja korostusta saa 0-10 desibeliä. Suotimien asteikko kertoo vahvistiminen kykenevän huomattavasti tavallista bassovahvistinta laajempaan taajuusalueeseen. Ylipäästösuodin on säädettävissä 10-90 hertsiin, joten vahvistimen käyttäminen myös midbassoaluella onnistuu vahvistimen omilla suotimilla toimittaessa. Alipäästösuotimen säätövara ulottuu välille 90 Hz-12 kHz.
Laadukkaat komponentit
Ruuvailin irti pohjalevyä paikallaan pitävät kuusi TX15-kantaista ruuvia. Pohjalevyssä on kanttaukset kaikissa reunoissa ja siitä on saatu erittäin tukeva ja jäykkä. Kiinnitän huomion pohjalevyn reunoissa oleviin neljään punaruskeaan teipinpätkään. Tarkemmin tutkittuna ne ovat kaksipuolista teippiä, joista suojamuovi on jätetty paikalleen. Vaahtomuovinen teippi vaimentaa pohjalevyn ääniä, oli se liimaantunut molempiin pintoihin tai ei, mutta jäin kuitenkin miettimään onko alunperin ollut tarkoitus liimata pohjalevy kiinni profiiliin. Kannen auetessa selviää syy profiilin korkeudelle: Kaksi isoa rengassydänmuuntajaa ja kaksi rengassydämistä suotokelaa kurkottaa piirilevyltä korkeuksiin. Katse siirtyy kahteen Stetsomille ominaiseen isoon rengassydänmuuntajaan. Niiden käämit ovat todella paksua lankaa ja renkaan profiili on lähes yhtä korkea kuin on sen halkaisija. Muuntajien päälle on liimattu pahvikiekot, joiden tehtävä on suojata muuntajien käämiä, varsinkin niiden eristeitä mahdollisilta kontakteilta pohjalevyn kanssa pohjalevyn eläessä vaikkapa tärinän takia. Kaksi muuntajaa 5 kW vahvistimen virtalähteessä on melko vähän, mutta nämä ovat paljon keskimääräistä järeämpiä, eikä suorituskyky jää varmastikaan näistä kiinni. Brasilialaisilla on muutenkin ollut tapana korvata iso läjä järeitä osia muutamalla todella järeällä, joten tämä noudattaa tuttua kaavaa.
Ensivilkaisulla Stetsomin piirilevy on modernin oloinen ja pääosin erittäin siistiä työtä. Sisuskaluista ainoastaan tehokivien eristeliuskat ja maaterminaalin luona oleva tinaus antavat hieman epäsiistin vaikutelman. Kiilleliuskat on asennettu vähän kotikutoisen näköisesti, mutta hieman runsas tahnamäärä on parempi kuin liian vähäinen määrä. Tinauksen tehtävä taas on parantaa piirilevyn tehonkestoa kriittisellä kohdalla ja sen se hieman karusta ulkonäöstä huolimatta varmasti tekeekin. Vastaavia tinauksia on FB:n keskusteluryhmissä naureskeltu ja luultu huonon korjaajan kotöstyksiksi. Todellisuudessa kyseessä on hyvä keino piirilevyn kriittisen kohdan virrankeston parantamiseksi. Tinaus on tosin karumman näköinen ratkaisu kuin johto tai kuparikisko.
Jäähdytystä
Signaalipuolen päädyssä on kaksi 42 mm tuuletinta. Jäähdytysprofiilissa on rivat sisäpuolella ja ajatuksena on selvästi ollut haihduttaa merkittävä osa lämmöstä profiilin sisäpuolelta. Tämä on sinällään hyvä idea, koska samalla jäähtyvät myös ne osat, joita ei ole kiinnitetty jäähdytysprofiiliin. Muutenkin on hassua miettiä huomattavasti kuumemmassa maassa suunnitellun laitteen jäähdytyksen riittävyyttä Suomen oloissa. Ennemmin kannattaa miettiä, miksi näihin ratkaisuihin on päädytty.
Vahvistimen sisällä ei kulje tuulettimen johtojen lisäksi yhtään johtoa. Tämä kertoo hyvästä piirisuunnittelusta. Tehokivet on pareittain kiinnitetty kahdellatoista profiiliin ruuvatulla kiskonpätkällä. Tämän lisäksi piirilevy on ruuvattu peräti 18 ruuvilla kiinni profiiliin. Isoimmat komponentit, kuten kondensaattorit ja suotokelat on liimattu joko piirilevyyn tai toisiinsa. Yllättäen rengassydänmuuntajia ei ole tukiliimattu. Käsin kokeilemalla ne tuntuvat olevan todella tukevasti paikallaan ja lisäksi muuntajien alla on pahvirengas suojaamassa oikosuluilta. Edellä mainittujen ratkaisujen perusteella uskallan väittää tämän vahvistimen kestävän hyvin tärinää.
Muita havaintoja sisuskaluista
Virtalähteen puolella on yhteensä 12 tehofettiä ja ensiöpuolella virtaa tasaamassa 6 800 mikrofaradin kondensaattoria. Näiden kondensaattorien jännitteenkesto on 25 volttia. Hakkurin toisiopuolelta löytyy kolme miehekkään kokoista 2200 mikrofaradin ja peräti 160 voltin jännitteenkestoista kondensaattoria. Pääteasteita on siis kaksi ja ne on kytketty vastavaiheeseen, eli sillattu. Tässä vahvistimessa on poikettu perinteisestä linjasta ja pääteasteen yksi fettipari on korvattu kahdella parilla. Marko Lönngren kertoi, että pääsuunnittelijan mukaan tällä on haettu pääteasteen pehmeämpää käytöstä signaalin leikkausrajalla toimittaessa.
Huomaan, että virtalähteen ohjauspiiri on signaalivahvistinosan alueella. Näissä vahvistimissa ohjaus tapahtuu mikrokontrollereilla ja ilmeisesti virtalähteen ohjaus kannattaa pitää lähellä signaalipuolen ohjausta. Kaiken kaikkiaan pääosin pintaliitososilla toteutettu piirilevy näyttää tämän päivän tuotteelle, eli suurin osa komponenteista on todella pieniä. Mistään korjaajan painajaisesta on silti turha puhua. Toki pienet komponentit antavat korjaajan silmän ja käden yhteispelille kunnon haasteen, mutta se on arkipäivää kaikkien nykyaikaisten sähkölaitteiden kohdalla. Korjaajan avuksi piirilevylle on tehty noin pari kymmentä mittapistettä. Ilmeisesti huoltomanuaalista löytyy lista millainen jännite ja aaltomuoto pitää löytyä mistäkin kohdasta tai ainakin korjaaja voi ne mitata toimivasta vahvistimesta. Löydä pisteiden merkinnöistä muutamia, jotka aukeavat lähes maallikollekin. REM lienee tarkoitettu herätesignaalin kulun varmistamiseen, eikä 12V ymmärtämiseen tarvita ihmeitä.
Hieman enemmän ymmärrystä voi vaatia SMPS_FB tai CH_PROT, sekä mahdollisten vikojen korjaaminen. Säätöjen potentiometrit eivät Markon esittämistä toiveista huolimatta ole vieläkään mitään huippulaatuisia, mutta kehitystä parempaan on tapahtunut paljon. Niille, joille 5 kW ei riitä, on tarjolla Vulcan 8000. Se antaa 14,4 voltin jännitteellä nimelliskuormaan 8600 W ja tuplasti korkeampaan kuormaan 5100 W. Matalammalla 12,6 voltin jännitteellä siitä irtoaa vastaavasti 8000W ja 4400 W. Myös Vulcan 8000:sta on saatavilla sekä yhden, että kahden ohmin versiot. Tutustumistarjouksessa hinta on painettu oikein houkuttelevalle tasolle. 799€ ei ole paljon 8 kW:n vahvistimesta.
Käyttökokemuksia Vulcaneista
EMMA-kisoista tutun Eero Lotan upea Nissan sai EM-päivityksien mukana uudeksi subipäätteeksi Vulcan 5000:n. Sen teho pääsi hieman yllättämään niinkin kokeneen kaverin kuin Eero on. Säätösessiossa – jossa myös allekirjoittanut oli mukana – vahvistin antoi positiivisen kuvan itsestään, vaikka en kovin paljoa ehtinyt kuuntelemaan settiä. Enemmän olen touhunnut äänenpainekilpailija Kovasen Villen uusien Vulcan 8000:n kanssa. Ne ovat toimineet todella ongelmattomasti ja tehoa on parhaimmillaan irronnut melko tarkasti luvatun verran. Todelliseen hieman yli ohmin kuormaan Vulcanit ovat antaneet parhaimmissa paukuissa melkein kahdeksan kilowattia. Näillä kokemuksilla uskallan antaa ostosuosituksen kummastakin Vulcanista. Varsinkin jos omansa ehtii ostamaan vielä tutustumistarjouksen olleessa voimassa.
Tekniset tiedot ja maahantuojan yhteystiedot:
- Stetsom Vulcan 5000
- Suositushinta 799 euroa, myydään artikkelin julkaisun aikaan 499 euron kampanjatarjouksella
- Maahantuoja LR Import
- Puhelin 040 – 82 52 839 / Marko Lönngren
- Internetissä www.boombeat.eu
- Antoteho 14,4 V jännitteellä (valmistajan ilmoittamat)
- 1 ohm. versio
- 1 ohm. 5300 W
- 2 ohm. 3300 W
- 4 ohm. ei ilmoitettu
- 2 ohm. versio
- 1 ohm. ei suositella
- 2 ohm. 5300 W
- 4 ohm. 3300 W
- Arvioitu virrankulutus
- 1 ohm. versio
- Musiikilla 242 A
- Sinisignaalilla 485 A
- 2 ohm. versio
- Musiikilla 227 A
- Sinisignaalilla 445 A
- Perustiedot
- Kanavien määrä 1
- Käyttöjännite 9-16 V
- Taajuusalue 10 Hz -12 kHz
- Alipäästösuodin 90 Hz-12 kHz
- Ylipäästösuodin 10 HZ-90 Hz
- Bassboost Taajuus 30-70 Hz / korostus 0-10 dB
- Kohinaetäisyys >90 dB
- Herkkyys 220 mV
- Tuloimpedanssi 14 kohm
- Mitat 332 x 231,5 x 78 mm
- Paino 4,3 kg