Raskaan kuljetuskaluston varustelu näyttävillä maalauksilla tai teippauksilla sekä tuning- ja hifikattauksella on Pohjoismaissa erittäin suosittua. Vaikka esimerkiksi rakkaat naapurimme ruotsalaiset hallitsevatkin rekkojen kustomoinnin varsin hyvin, kenellekään tuskin tulee suurena yllätyksenä se tieto, että suomipojat vievät alan näyttelyissä kuitenkin pisteet kotiin hifistämisen puolella.
Teksti ja kuvat: Janne Soilakari
Olen saanut kunnian päästä valokuvaamaan ja kuuntelemaan hifirekkoja pariin otteeseen ennenkin. On ollut äänenlaatuun panostavaa Kotkaa sekä show-meininkiin satsaavaa Skorpionia. Tällä kertaa otamme suurennuslasin alle Lohjan Ajolähdön Scanian, joka kiilaa tyylinsä puolesta kahden edellä mainitun välimaastoon.
Lohjan Ajolähtö Oy:n omistaja Mika Puhakka kertoo olleensa aina kiinnostunut musiikista ja autohifistä, mutta mitään varsinaisia maininnan arvoisia laitteistoja ei miehen omista henkilöautoista ole koskaan löytynyt. Muutamaa rekkaa sitä vastoin on rakenneltu kevyemmin jo ennen tätä nykyistä Yankees-teemaista Scaniaa. Auton baseball-teema ei sinänsä yllätä, löytyyhän jo firmankin nimestäkin vahva viittaus pesäpallon suuntaan. ”Harrastin nuorempana ja vähän vanhempanakin aktiivisesti pesäpalloa. Kypsyttelin pitkään ideaa siirtää rakas laji teemana autonrakenteluun, mutta lopulta laji päivittyi kuitenkin pesiksestä kansainvälisesti tunnetumpaan baseballiin. Autolla kun on tarkoitus kiertää paljon ulkomaiden näyttelyjä ja pesäpallo on aikalailla pelkästään Suomalainen urheilumuoto”, valottaa auton omistaja teeman valintaa.
”Tämä G450 Scania ostettiin firmalle syksyllä 2016. Auto oli talven ajossa ja 2017 keväällä se otettiin pois liikenteestä ja alettiin rakentaa tähän muotoonsa. Alusta pitäen oli selvillä mitä autoon tultaisiin tekemään, mutta talvea vasten ei kannattanut alkaa rakentaa. Suomen talvi kun on aika armoton näille vehkeille”, summaa Mika. Mies kertoo että parilla edelliselläkin autolla tuli kierrettyä jo alan näyttelyjä, mutta pointti on kuitenkin se, että autot rakennetaan itseä varten työkaluiksi, ei näyttelykoristeiksi. Tästä toki kertoo omaa kieltään myös se, että vaikka laite on korea kuin karamelli, kertyy mittariin vuositasolla työkilometrejä hurjat 200 tuhatta.
Koko sisusta uusiksi
Scanian ohjaamo on laitettu kirjaimellisesti uuteen uskoon lattiasta kattoon. Aivan kaikki sisustan osat on modifioitu, minimissään maalattu tai verhoiltu uutta teemaa tukevaksi. ”Aluksi kaikki purettiin peltipinnalle ja suoritettiin vaimennus STP:n mattojen kanssa. Black Goldia kului viisi täyttä bulkkipakettia. Sen jälkeen kaikki paneelit ja istuimet ja muu irti lähtenyt osa maalattiin tai verhoilutettiin. Mukaan lukien ratti. Ideana oli että oikeasti joka ikinen neliösentti ohjaamossa muokataan uusiksi”, kuvailee Mika huikean projektin vaiheita. Ainoastaan jotkut hallintalaitteiden osat ja katkaisijat on säilytetty alkuperäismallisina.
”Jani Paukku hoiteli suuren osan sisustan maalaushommista, lisäksi hän maalasi mm. auton peilit”, kertoo Mika. Scanian ulkokuori päätettiin sitä vastoin kynäruiskumaalausten sijaan teippauttaa. Suurin syy tähän oli aikataulu. Papusen Perttu taiteili grafiikat, jotka sitten tulostettiin teipeiksi ja liimattiin ympäri autoa. Varsinaiseen teippaustyöhön kului aikaa noin viikon verran, kun vastaava setti maalattuna olisi vienyt useamman kuukauden. Lopuksi teippauksen päälle vedettiin vielä lakkaus, joten ulkonäkö voi vähän kauempaa katsottuna hämätä ja autoa voisi hyvinkin luulla maalatuksi.
Monikäyttöinen hifilaitteisto
Auton äänentoiston suunnittelu- ja toteutusvastuun sai Jyrkän Juho. Ohjeistukseksi annettiin se, että vaikka kokonaisuudesta haluttiinkin melko järeä ja asennuksesta näyttävä, niin auton työkäyttö ei saa häiriintyä hifilaitteiston olemassaolosta. Tästä syystä esimerkiksi neljän 15″ elementin subbarikoteloa muokattiin pariin kertaan uusiksi, sillä alunperin Juho ajatteli laittavansa elementit katon takaosaan magneettipuolet alaspäin. Tämä ei kuitenkaan tullut kyseeseen, sillä kotelon alapuolella on ohjaamon vuode, johon pitää mahtua tarvittaessa nukkumaan, ilman että on vaarana lyödä päänsä Summo XL15:n magneettiin. ”Myös a-pilareihin piti laittaa aluksi 6,5″ kokoiset koaksiaalit, mutta ne peittivät turhan paljon näkyvyyttä. Vaihdoimme ne sitten pienempiin nelituumaisiin malleihin”, kertoo Juho.
Scaniasta löytyy tavallaan kaksi erillistä äänentoistosettiä. Oviin asennetut ”demokaiuttimet” ovat käytössä näyttelyissä, kun musiikkia halutaan toistaa pitkälle auton ulkopuolelle. Kun kuuntelupaikkana toimii kuljettajan penkki, otetaan käyttöön a-pilarien koaksiaalit, joiden kanssa voidaan käyttää ovien midbassoja sekä subbareita. Lähtökohtaisesti tämä tuntuukin ihan järkevältä ajatukselta, sillä molempien puolien toteuttaminen yhdellä kaiutinsijoittelulla on sangen haastavaa, tai oikeastaan mahdotonta.
Rekka haltuun
”En ollut tätä ennen rakentanut yhtään rekkaa, ja pelkäsin että tästä tulee vaikea projekti, mutta ei se sitten loppupeleissä niin vaikea ollutkaan. Siis noin asennusteknisesti verrattuna henkilöautoon, muuten haastetta toki riitti homman laajuuden vuoksi”, kertoo Juho. Rekan 24-voltin virtajärjestelmä toi tietysti omat pienet pohdintansa toteutuksen osalta, mutta niistäkin selvittiin lopulta aika kivuttomasti. Autosta löytyy erillinen 12-voltin sähköjärjestelmä hifisettiä varten, joka helpotti suuresti laitevalintoja. 24-voltilla toimivia raskaan kaluston autohifilaitteitakin toki on olemassa, mutta selvästi rajoitetummin.
Akkuvalinta kääntyi Boschin superjäreiden ja myös fyysisesti sangen kookkaiden 190 Ah mallien puoleen, sillä toisin kuin useasti henkilöautokäytössä, nyt ei tila ollut ongelma. Akkujen lataaminen tapahtuu ajossa invertterin kautta 25 Ampeerin laturin avulla. Parkissa voidaan käyttöön ottaa myös järeämpi verkkovirtakäyttöinen 150 A laturi, josta ei paukku lopu vaikka settiä soiteltaisiin pidempäänkin jossain näyttelytilanteessa.
Kahdella prossulla
Scanian hifisetissä on kaksi Massive Audion CORE-1 DSP-prossua, joista toinen on kytketty masteriksi ja toinen slaveksi. Signaali lähtee soittimelta master-prosessorille, josta informaatio jatkaa matkaansa slavelle. Slave ohjaa ovikaiuttimien vahvistimia, masterin kautta signaali menee taas a-pilarien koaksiaaleja ohjaavalle päätteelle sekä subbaripäätteelle. Ideana on se, että tällä tavalla voidaan hyvinkin monipuolisesti valita mitkä kaiuttimet ovat milloinkin käytössä. Näyttelyissä soivat ovet ja subbarit, ajossa sitten taas ovien keskiäänet ja luotidiskantit saadaan hiljaisiksi ja setti toimii stereokuvan suhteen hyvin kuljettajan paikalle. Erittäin fiksua!
A-pilarien kaiutinasennus on tehty niin, että elementtien takana on pienet, tehokkaasti vanulla vaimennetut, alhaalta avonaiset kotelot. Juhon mukaan tämä ratkaisu tuntui toimivan soundin osalta hyvin, joten kaiuttimille ei tehty umpinaisia koteloita, joista olisi todennäköisesti tullut lähtökohtaisesti kuitenkin liian pienet. Koaksiaalikaiutinasennuksen erikoisuus on myös se, että diskantteja ja keskiäänisiä ohjataan aktiivisesti omilla vahvistinkanavillaan.
Ovet on toteutettu alkuperäisten ovipahvien päälle sovitetulla vanerikehikolla, johon on venytetty kangas. Tämä on kovetettu hartsilla ja sen jälkeen koko hoidon niskaan laminoitiin lasikuitua ja komeus kuorrutettiin pakkelilla. Armottoman hiontasavotan jälkeen alta kuoriutui varsin sulavalinjaiset ovipaneelit, huomioiden että kummassakin ovessa kuitenkin on mm. kaksi 12″ midbassoa. Diskantti ja keskiääni sijaitsevat samassa noin parin litran suljetussa kotelossa, midbassoille on käytössä koko oven sisätilavuus. Voisi sanoa että ovet eivät näytä niin järeiltä mitä ne oikeasti ovat. Toki jos vastaava setuppi lyötäisiin kiinni henkilöautoon, niin jo alkaisi näyttää vähän jyhkeämmältä. Rekan kookkaat mittasuhteet hieman hämäävät. Ovipaneelien verhoilusta vastasi Garage 66:n Kiril Vasiliev, joka onnistui toteuttamaan oviin asiakkaan toiveesta jopa todella hienot sinisellä langalla valkoiselle pohjalle tikatut tähtikuviot.
Ovien kohdalla pientä lisähaastetta toi kaiutinkaapelien vetäminen. Ennen homman alkua ovien sisäpellit piti poistaa, jotta läpivienteihin päästiin käsiksi. Sen jälkeen todettiin ettei alkuperäisiin ahtaisiin kumiletkuihin sovi enää yhtään uutta piuhaa, joten kaiuttimien johdotus vedettiinkin kokonaan omina sukitettuina vetoinaan alkuperäisten haitariletkujen alapuolelta. Juholta löytyi auton asennuksista varsin kattavasti projektikuvia, joten niiden kautta hommasta saa parhaan käsityksen. Päätinkin liittää niitä mukaan juttuun hiukan reilumman annoksen, koska tällaisia asennuskohteita ei ihan jatkuvasti tule vastaan.
Subbarit ojennukseen
Scanian subbarikotelo ei syntynyt ihan ensimmäisellä yrityksellä. Alunperin kotelon tekovastuun sai toinen kaveri, joka ajatteli asentaa siihen kaksi 15″ elementtiä ja niiden väliin säilytyslipaston. Ei niin hifiorientoitunut rakentaja oli nikkaroinut kotelon rungon 15 mm vanerista. Tämä ainevahvuus ei Juhon mielestä tulisi riittämään suunnitelluille 15″ Summoille – jotka muuten painavat melkein 14 kiloa kappaleelta – joten boksia piti hieman vahvistaa.
”Otin kotelon mukaani kotiin ja lätkin siihen omassa tallissa aikalailla lisää vaneria. Muutin myös kotelon toimintaperiaatetta niin että säilytystila heivattiin mäkeen ja boksiin tehtiin reiät neljälle 15″ elementille, joille on suljettua yhteistilavuutta noin 240 litraa. Kävi siinä mielessä ehdottaa Mikalle että mitäs jos laitetaan saman tien kahdeksan subbaria, mutta päätettiin nyt tällä kertaa tyytyä kuitenkin vain neljään. Kun se auton käytettävyys kuitenkin painoi aika paljon vaakakupissa ja ei ohjaamon tilasta haluttu uhrata enempää hifeille”, muistelee Juho. Sen verran kumpikin kaljupää kuitenkin paljastaa, että ”seuraavassa jaksossa” voidaan ehkä kaikesta huolimatta nähdä vähän reippaampi bassokattaus, sillä talvea varten on jo uusia suunnitelmia.
Pari kiireistä kuukautta
Juho kertoo että hänen osuutensa auton rakentamisesta vei viime kesänä noin pari kuukautta, jonka lisäksi suunnitteluun meni myös jonkin verran aikaa. Suurena apuna ideoinnissa toimi Lönngrenin Marko. ”Aina kun olin tekemässä esimerkiksi jotain kaiutinsuuntausta, lähetin Markolle puhelimella kuvan suunnitelmasta. Sieltä tuli sitten paluuviestinä joko peukkua tai ohjeet että ei ainakaan noin”, naureskelee Juho.
Auto saatiin osittaiseen iskuun jo elokuun alkupuoliskolla, jolloin tekijäporukka päätti ottaa pienen hengähdystauon rakentamiseen ja lähteä käymään Power Truck Show’ssa Härmässä. ”Tämä oli vain sellainen huvimatka, ensimmäinen oikea näyttelyreissu tällä autolla tehtiin Mantorppiin Ruotsiin Nordic Trophyyn elokuun lopulla. Palkintoja tuli paristakin eri luokasta, mutta ruotsalaisten mielestä Scanialle olisi pitänyt vielä lisäksi antaa sairaimpien stereoiden erikoispalkinto”, kertovat Mika ja Juho, joista kumpikin oli reissussa mukana. Ruotsalaiset rekanrakentajat kun eivät joko satsaa hifipuoleen yhtä paljon kuin muuhun rakentamiseen, tai sitten hifiasennukset on tehty aivan päin seiniä ja lopputulos ei soundien osalta toimi. Ajolähdön autoa käytiin kertoman mukaan kuuntelemassa oikein suurella porukalla ja pääsääntöisesti kaikki olivat ihmeissään, miten setti voi soida noin lujaa ja lisäksi hyvin. Asioita on selvästikin tehty oikein.
Tämän haastattelun tekemisen jälkeen autolla käydään vielä parissa isommassa tapahtumassa, jonka jälkeen se vetäytyy näyttelyiden osalta talvilevolle. Loskan peittäessä maat ja mannut Scaniaan tullaan tekemään pieniä paranteluja ja muutoksia, ja ensi kaudella näyttelyjen – etenkin isojen ulkomaisten sellaisten – kiertämistä tullaan jatkamaan. Mikan mukaan auton elinkaari tässä firmassa tulee nykyisillä vuosittaisilla ajomäärillä olemaan arviolta 4-6 vuotta, joten aikaa harrastamisellekin on vielä hyvin. AutoSound toivottaa onnea ja menestystä, vaikka tuskin tällaisella laitteella ainakaan onnea juurikaan tarvitaan, menestyksen kun pitäisi olla aikalailla selviö. Silloin kun on täysin omaa luokkaansa, on mukavaa kiertää tapahtumia!
Kuunteluarvio
Otimme autosta totta kai myös soundimaistiaiset. Ohjaamossa kuunneltaessa huomio meinaa väkisinkin kiinnittyä äänen sijaan kaikkeen mahdolliseen ympärillä olevaan, sillä yksityiskohtia on tajuton määrä. Ehkä on parempi laittaa silmät kiinni, jotta ympäristö ei häiritse kuuntelua. Soundi on hyvin dynaaminen ja bassovoittoinen, mutta ei silti varsinaisesti raskas tai ainakaan yhtään tunkkainen. Kuuntelemme autoa nyt parkissa, uskoisin että näillä säädöillä setti toimii ajossa varsin asiallisesti. Ohjaamon leveydestä johtuen stereokuvalliset asiat ovat enemmänkin sielläpäin kuin tarkasti kohdallaan, mutta haastava tila huomioiden lopputulos on kuitenkin ihan hyvä. Setin yleissoundi on rasittamaton, joka on aina plussan arvoinen asia. Subbaripäässä on voimaa, mutta ihan sellaista fiilistä ei tule että neljä järeää 15-tuumaista liikuttaisi ilmaa pään yläpuolella. Tai kenties tuleekin, sillä ohjaamon malli yhdistettynä subbarien sijaintiin ei tee oikeutta niiden potentiaalille.
Juho muuttaa hiukan säätöjä ja hyppäämme (kirjaimellisesti, ainakin allekirjoittanut tuli kokemattomana ohjaamosta alas sellaisella askellajilla, että ihme että omistan vielä ehjän kameran) pihan puolelle suorittamaan demokuuntelua. Materiaalina toimii sekä reippaampi rock että vähän tiukempaa bassopotkua sisältävä elektroninen musiikki. Auton ovikaiuttimien ääni on äärimmäisen hyvin kontrolloitu ja dynamiikkaa riittää. On jännää havaita miten paljon kaiuttimien korkeus vaikuttaa toistoon. Sama setti henkilöauton ovissa muutaman kymmenen sentin korkeudella maanpinnasta ei tuottaisi likimainkaan vastaavaa elämystä, kuin kuuntelijan päänkorkeudella sijaitsevat elementit. Midbasson potkun tarkkuus on aivan uskomattoman hyvä. Herra Lönngrenin kädenjälki kuuluu soundissa, aivan kuin kuuntelisi laadukasta PA-settiä. Itse en ole luotidiskanttien suurin ystävä, mutta tässä käytössä nekin toimivat ihan mukavasti. Yksi iso oivallus on ollut se, että ovissa on vain yhdet diskantit per puoli, näin soundi on takuuvarmasti laadukkaampi kuin siinä tapauksessa, että luoteja olisi lätkitty mukaan useampia. Vähemmän on joskus enemmän.
- Kuski
- Nimi: Mika Puhakka
- Ikä: 47 vuotta
- Paikkakunta: Lohja
- Ammatti: Kuljetusalan yrittäjä
- Muut harrastukset: Pesäpallo/baseball (nykyään lähinnä seuraaminen), koiran kanssa ulkoilu
- Mielimusiikki: Neljä Ruusua, Scorpions
- Suosikkielokuvat: Band of Brothers sarja
- Kulkine
- Merkki: Scania
- Malli: G450 6×2*4
- Vuosimalli: 2016
- Moottori: 13.0-litrainen rivikutonen
- Viritykset: Ei ole, vakiot 450 heppaa riittävät
- Alusta: Ilmajousitus
- Vanteet: Milkoan kautta hankitut uudet alumiinivanteet, renkaat Kumholta
- Muutokset: Konttilaitteet asennettu jälkeenpäin, Fogor jalkalavakontti, varusteltu Scanialla Lohjalla
- Hifit
- Ohjelmalähde: Alpine INE-W997D + älypuhelin
- Signaaliprossu: 2 x Massive Audio CORE-1
- Vahvistimet: Etupäälle 4 x Massive Audio Blade 1000.1, 2 x Blade 1000.4 ja Blade 2000.4. Subbareille D8000
- Pilarikaiuttimet: 2 x Massive Audio LX4 koaksiaalit, joita ajetaan aktiivisena diskantteja ja keskiääniä erikseen omilla vahvistinkanavillaan
- Ovikaiuttimet: 4 x Massive Audio MC12ii midbassot, 2 x MA6 keskiäänet ja 2 x CT6 luotidiskantit
- Subwooferit: 4 x Massive Audio Summo XL15
- Kaiutinkaapelit: 4connect Stage2 sarja
- Signaalikaapelit: 4connect Stage2 sarja
- Virtakaapelit: 4connect Stage2 sarja
- Virtajärjestelmä: 4 x TE 077 Bosch 190 Ah
- Kiitokset
- Milcoa, Fokor, Konttilaitteet VAK, Kumho, Mika ja Tero Sassi, Marttisen Pasi, Autoglym, Perttu Papunen, Mikko Horko, Marko Taskinen, Ilpo Salomaa, Lasse Vänttinen, Stailaaja.com, JH-Sound, Massive Audio, Juho Jyrkkä, Marko Lönngren, Tapani Arokoski, Jani ja Tiina Paukku, oma porukka suurimpana muttei vähäisimpänä