Edullista mukautuvuutta! Kokeilussa AI-Sonic S1-CX6.2 erillissarja

Ylivieskalaista suunnittelua edustavan AI-Sonicin edullisin S1-mallisarjan 6,5” 2-tie-erillissarja kustantaa suositushinnaltaan 149 euroa. Se sijoittuu hintansa puolesta edullisten erillissarjojen yläkategoriaan. Onkin kiinnostavaa kuulla millaista soundia tämä koaksiaaliseksikin mukautuva uutuus tarjoaa!

Teksti ja kuvat: Janne Soilakari

AI-Sonic on ylivieskalaisen AI Groupin oma tuotemerkki. Tuotteiden suunnittelu tapahtuu Suomessa, vaikka tavara muuten tuleekin sieltä mistä valtaosa kaikesta maailman autohifistä, eli Kaukoidästä. Mallistoja on kaikkiaan neljä, ja tämä nyt testaamani sarja edustaa niistä edullisinta, eli S1-sarjaa.

Kaiutinsarjan suositushinta on 149 euroa, eli malliston edullisimmaksi 6,5” 2-tiesarjaksi se on jopa aika paljon – etenkin jos hintaa suhteuttaa kilpailevien merkkien edullisimpiin vastaavan kokoisiin sarjoihin. S1-CX6.2 on kuitenkin muutakin kuin pelkkä erillissarja. Se nimittäin taipuu myös koaksiaalimuotoon, eli diskanttielementit voidaan mukana tulevien osien avulla asentaa midbassojen vaiheplugin paikalle. Tämän tiedon valossa asteen verran korkeampi suositushinta saa osakseen oikeutusta.

Käydään seuraavaksi läpi tuotepakkauksen sisältö komponenttikohtaisesti.

AI-Sonic S1-T20 diskanttielementeissä on 20-millinen silkkikalotti, jonka materiaali on valmistajan mukaan peräisin Japanista. Mukana tulee asiallinen valikoima asennustarvikkeita.

Diskantit

Sarjan diskanttielementtien mallinimi on AI-Sonic S1-T20. Kyseessä on japanissa valmistetulla 20-millisellä silkkikalotilla varustetut, fyysisesti todella pienikokoiset elementit. Elementin kalvon suojana on musta metalliritilä ja reippaan mittainen kaiutinkaapeli on kiinteää mallia. Rakenne on hyvällä tavalla erittäin perinteinen. Teknisesti arvioiden elementit vaikuttavat päteviltä, eikä viimeistelyssäkään ole hintaluokka huomioiden mitään valitettavaa.

Diskanttien mukana toimitetaan jo mainitut, koaksiaaliasennusta ajatellen tarvittavat adapterit, joilla elementit kiinnitetään midbassojen irrotettavissa olevien vaiheplugien tilalle. Operaatio on sangen yksinkertainen ja vaatii yhden ruuvin irrotuksen, sekä hieman sorminäppäryyttä diskantin ”purkamisessa”. Mukana tuleva todella asiallinen ohjekirja opastaa tässä hyvin.

Lisäksi paketista löytyy myös mustat muoviset pinta-asennusadapterit, joilla elementin voi asemoida suoraan pinnan mukaisesti tai hieman suunnattuna. Myös kiinnitystarpeita löytyy pieni pussillinen.

Sarjan midbassoelementeissä on paperikomposiittikartio ja pulverimaalattu peltirunko.

Midbassot

AI Sonic S1-W6 midbassoelementtien kartioiden materiaaliksi valmistaja kertoo paperikomposiitin, eli tietynlainen vahvistettu paperikartio. Tämä on perinteinen ja hyväksi havaittu materiaalivaihtoehto. Yläripustus on butyylikumia ja runko pulverimaalattua peltiä. Magneetti on ferriittiä ja siinä on päällä irrotettava kuminen suojakuppi. Kaiutinkaapelien liittimet ovat perustasoiset lattamallit. Elementissä itsessään on kiinni todella pienikokoinen metallisydäminen jakosuodinkela, jolla saadaan aikaan 6 dB / okt. alipäästösuoto.

Midbassojen tekninen laatu ja viimeistely ovat tähän hintaluokkaan sopivaa tasoa. Ei mitään turhaa prameilua, mutta kaikki on kuitenkin tehty aivan riittävän hyvin.

Diskanttien jakosuotimet on kasattu pehmeästä kumista valmistettuihin koteloihin.

Erilliset jakosuotimet

Kuten mainittua, niin midbassojen jakosuotimet ovat kiinni itse elementeissä. Diskanteille sen sijaan tulee erilliset, irrotettavalla kannella varustettuihin pehmeisiin kumikoteloihin asennetut 12 dB okt. suotimet. Kotelon sisältä löytyy asiallinen muovieristetty kondensaattori sekä pienikokoinen ilmasydäminen kela, ja lisäksi vastus jolla saadaan aikaan -3 dB tasonsäätö.

Kaiutinkaapeleita varten on pienikokoiset ruuvikiristeiset terminaalit, joihin sopii parhaiten 1,5 neliömillinen kaapeli (2,5-neliöinen menee pienellä taiteilulla). Toki asteen verran kookkaammatkin terminaalit olisi voinut sovittaa mukaan, ilman että suodinkoteloiden fyysinen koko merkittävästi kasvaisi. Mutta näilläkin pärjää. Pointti on kuitenkin ollut se, että suotimet asennetaan auton alkuperäiseen kaapelointiin. Ovipaneelin sisään tapahtuvaa asennusta ajatellen jakarien kumikotelot on kekseliäs valinta. Tuskin aiheuttavat ainakaan mitään resonanssipärinöitä.

Paketissa mukana tulevassa ohjekirjassa on varsin pätevät perusohjeet diskanttielementtien tasonsäätöä ajatellen. Nyrkkisääntönä kerrotaan se, että suoralla (on axis) suuntauksella käytetään -3 dB asetusta, ja epäsuoralla suuntauksella (off axis) 0 dB asetusta. Kojelaudan nurkkiin tapahtuvalla ylöspäin suunnatulla asennuksella ohjekirja neuvoo kokeilemaan elementtien vaiheen kääntämistä.

Midbassojen vaiheplugit lähtevät irti kun elementin takaa irrotetaan niiden kiinnitysruuvi. Tilalle voidaan asentaa diskantin kiinnitysadapteri, jolla elementtien asennuksesta saadaan haluttaessa koaksiaalinen.

Kuunteluarvio

Ennen kuuntelutestiä sarja sai muutaman tunnin reipashenkistä sisäänajoa. Kuunteluarviossa käytettyjen musiikkikappaleiden lista löytyy ohesta.

Kokeilin kuuntelun alussa diskantin tason pudottamista jakosuotimen jumpperin avulla, sillä elementit olivat suunnattuna suoraan kuuntelijaa kohden (itse asiassa jakarissa lukee +3 dB ja ohjekirjassa -3 dB). Testasin kumpi tieto pitää paikkaansa, ja jakosuotimien merkinnät tuntuivat olevan sikäli oikein, että +3 asetus korosti diskanttia (eli tämä on siis se ”oikea” nollataso). Mitään varsinaista korostustahan passiivisuotimissa ei kuitenkaan ole, mutta asia tulee silti selväksi. Pienen testikuuntelun perusteella päätin tehdä kuunteluarvion loppuun 0 dB asetuksella (eli todellisuudessa -3), kuten ohjeistuskin suosittelee.

Kuuntelen aluksi Mikko Kuustosen biisin muutamaankin kertaan läpi. Sormet tapailevat läppärin näppäimistöä, mutta mitään muistiinpanoja ei synny. Tämä johtuu siitä että kaiutinsarjan ensisoundit eivät hirveästi anna tartuntapintaa, ainakaan negatiivisessa mielessä. Joka on tietysti hyvä asia. Soundi on varsin puhdas ja todella ärsyttämätön. Samalla tosin myös hieman ”tylsä”. Edellä oleva ei kuitenkaan ole pelkkä moite, sillä hieman tylsähkö alkufiilis palkitsee monesti pidemmissä kuunteluissa, ja osoittautuukin enemmän ”neutraaliudeksi”.

Laulajan soundi on värittymätön ja mielestäni tässä hintaluokassa balanssiltaan harvinaisen oikeanlainen. Keskialueen ylemmässä rekisterissä on korvaluulolta arvioiden kuitenkin ihan pieni laaja-alainen korostus. Tämä ei ole noin pääpiirteissään ollenkaan huono asia, sillä se tuo soundiin sopivaa kevyttä ”aggressiota”. Vaikutus on juuri sopiva, sillä se ei hyppää korville edes biisin kertosäkeistöllä, joka on usein aika herkkä paljastamaan korostumia.

Junior Wellsillä meno on mukavan energistä. Midbassopään ylempi potku on hyvinkin tarkkaa, alempaa osastoa ei mahdottomasti tule. Saattaa johtua elementtien lyhyehköstä sisäänsoittelustakin. Jos ja kun laitteistossa on mukana erillinen subbari, ei varmasti esiinny ongelmia. Diskantti on varsin huomaamaton. Se hoitaa tonttinsa ihan hyvin ja ei ärsytä, joka on edullisen sarjan kohdalla aina maininnan arvoinen plussa. Pientä suhinaa ylätaajuuksilla kuitenkin on ja tarkkuus ei ole ihan parasta mahdollista tasoa. Ei kuitenkaan missään nimessä huono, etenkin kun jälleen huomioidaan setin suositushinta.

Rammstein ja perinteinen luukutustesti. Kyllä näistä riittävästi ääntä lähtee kaikkeen järjelliseen hifikuunteluun, se pitää todeta heti. Kovemmalla midbassopää pyöristyy selkeästi, joka on monien edullisempien ja kevyempien elementtien ongelma. Tässä kohtaa tosin ollaan jo kuuntelun mukavuusrajan tietämillä muutenkin. Ja puhun nyt siis autossa sisällä tapahtuvasta kuuntelusta. Demosoittelut sitten erikseen, siihen hommaan on omat optimilaitteensa. Tämä setti on puhtaasti hifisarja. Eikä alle 150 euron hintaiseksi lainkaan pölhömpi sellainen.

Cosmic Hipolla diskanttipää antaa itsestään ihan ok kuvan. Sitä jo aikaisemmin mainitsemaani pientä suhua on, mutta kyllä löytyy erotteluakin. Biisissä rumpalin peltien hipaisut on hyvä arviointiväline tälle. Voisin kuvitella kuuntelevani arvokkaampaakin tuotetta, jopa oikeinkin helposti.

Janitalla laulajattaren soundi on aikalailla oikeanlainen. Asiaan kuuluvat nasaalit ovat mukana ja sävy on sellainen kuin oman käsitykseni mukaan sen pitääkin olla. Tämän setin keskialueen toisto on kyllä melkoisen asiallinen, vaikka sävykkyyttä voisi ajoittain olla inan verran enemmänkin. Lisäksi jo aikaisemminkin mainittu ylempi midbasso ja sen tarkkuus pitää mainita vielä uudelleenkin. Hyvin naputtelee ja seurattavuus on kunnossa.

Nilsin biisillä sarja on aika hyvin omalla alueellaan. Bassopäältä ei vaadita kauheita, mutta nyanssien esille nosto toimii. Mukana on ihan aavistuksenomaisesti sellaista kumeutta, joka ei tähän biisiin kuulu. Tämä on tosin varsin vähäistä, mutta kuitenkin…

Sitten odotetuin osuus, eli Nightwishia ja kovalla! No joo… Nyt se yläkeskarin pieni korostuma tai ärhäkkyys nostaa vähän päätään. Kovalla kireästi äänitetty kitara ei ole mikään kuuntelunautinto. Vähän maltillisemmalla volumetasolla menee ihan mukavasti. Ei kuitenkaan olla omimmalla alueella tämän musiikin kohdalla.

Kokonaisarvosana kuuntelusta: 8+

Plussat ja miinukset:

  • + Todella skarppi ja selkeän sävykäs keskialue
  • + Ylempi midbasso potkii napakasti ja vaivattomasti
    +/- Diskanttipää on tähän hintaluokkaan kohtalaisen hyvä
  • – Midbassopään toisto pyöristyy selkeästi kovalla, ei ole himoluukuttajan setti

AI-Sonicin edullisin erillissarja on hintaisekseen aivan hyvä tuote ja antaa takuulla vastinetta budjettisettiä etsivän SQ-hifistin rahoille. Parasta antia on todella skarppi ja sävykäs keskialueen toisto, joka on omimmillaan etenkin vähän rauhallisemmilla kappaleilla. Kireämmin tuotettu metallimusiikki ei ollut tämän sarjan ominta aluetta.

Jos tätä settiä verrataan markkinoilla oleviin muihin alle 150 euron 6,5” 2-tiesarjoihin, niin kärkirintamassa ollaan, se on selvää. Mutta ollaanko ihan terävimmässä kärjessä? Vähän riippuu mielipiteistä ja painotuksista, mutta sanotaan näin että jokunen muukin todella kova sarja löytyy tähän samaan rahaan. Asiakkaan näkökulmasta tilanne on toki hyvä, sillä valinnanvaraa piisaa. AI-Sonic S1-CX6.2 on ehdottomasti yksi varteenotettava vaihtoehto.

Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:

  • Mikko Kuustonen: Abrakadabra
  • Junior Wells: Sweet Sixteen
  • Rammstein: Heirate Mich
  • Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
  • Janita: Sävyjä
  • Nils Löfgren: Keith Don’t Go
  • Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
  • Nightwish: Sacrament of Wilderness

Tekniset tiedot ja maahantuojan yhteystiedot:

  • AI-Sonic S1-CX6.2
  • Suositushinta: 149 euroa
  • Maahantuoja: AI Group
  • Puhelin: 0207-699 860
  • Internetissä: www.aigroup.fi
  • Yleiset tiedot
  • Tehonkesto: 60 W RMS
  • Herkkyys: 88 dB (1 W/1 m)
  • Impedanssi: 4 ohm.
  • Toistoalue: 40 Hz – 25 KHz
  • Diskantti
  • Malli: AI-Sonic S1-T20
  • Upotussyvyys: 8,7 mm
  • Kokonaishalkaisija: 36 mm
  • Asennushalkaisija: 33 mm
  • Kartio: 20 mm silkkikalotti
  • Fs-arvo: 1,4 KHz
  • Midbasso
  • Malli: AI Sonic S1-W6
  • Asennussyvyys: 63 mm
  • Asennushalkaisija: 143 mm
  • Kokonaishalkaisija: 166 mm
  • Kartio: Paperikomposiitti
  • Runko: Pelti (pulverimaalattu korroosion varalle)
  • Magneetti: Ferriitti
  • Fs-arvo: 64 Hz
  • Qts-arvo: 0,8
  • Vas-arvo: 14,5 l
  • Erillinen jakosuodin
  • Mitat: 127 x 31,5 x 22,3 mm
  • Liittimet: Ruuviterminaalit paljaalle kaapelille
  • Jakojyrkkyys: 12 dB okt. @ 4,9 KHz
  • Muuta: Erilliset jakosuodin pelkästään diskantille, sis. kaksiportaisen 0/-3 dB tasonsäädön jumpperin avulla. Midbassoille elementissä kiinni oleva pienikokoinen alipäästökela (6 dB okt.)