Yhä useampi harrastaja käyttää musiikin kuunteluun jotain suoratoistopalvelua. Syynä on palvelun kuin palvelun tarjoama valtava musiikkimäärä ja siihen suhteutettuna kohtuullinen kuukausimaksu. Mutta millaisia suosituimmat palvelut ovat äänenlaadultaan?
Teksti ja kuvat: Harto Viljamaa
Kaikista palveluista löytää varmasti riittävästi kuunneltavaa, tosin joku tietty artisti ja kappale voi puuttua valikoimista. Hyvin harva harrastaja pystyisi keräämään edes oman genrensä musiikkia yhtä laajalti millään muulla tavalla. Hifistille suurestakaan musiikkimäärästä ei ole iloa, mikäli sen tekninen laatu ei ole riittävän hyvä.
Laatua on musiikin tapauksessa monenlaista. Jokaisella on oma musiikkimakunsa, jonka mukainen musiikki on mielestämme laadultaan parempaa kuin inhoamamme musiikki. Sitten on äänitteen laatu, miten instrumentit on taltioitu, miten niiden äänitteitä on muokattu ja miten lopulta eri instrumenttien äänitteet on koostettu yhteen. En nyt ota ollenkaan kantaa näihin asioihin. Yritän ainoastaan selvittää, miten paljon alkuperäisen kappaleen yksityiskohdista kukin suoratoistopalvelu parhaimmillaan kykenee välittämään kuulijalle.
Kuunneltavan materiaalin laatu asettaa katon äänenlaadulle
Levy-yhtiön masterin tekninen laatu on yleensä vähintäänkin riittävän hyvä. Kyseessä on se tiedosto, joka on syntynyt, kun muusikot, miksaajat, tuottajat ja masteroijat ovat saaneet työnsä uuden kappaleen parissa valmiiksi. Nykyisin tämä master-tallenne on usein jotain 96 kHz 24 bit -tasoa. Tässä kohtaa astuu kuvaan eri suoratoistopalveluiden ”äänenlaatu”. Siirrettävän datamäärän pudottamiseksi sopivalle tasolle eri palvelut pakkaavat tämän teknisesti erittäin hyvälaatuisen raakamateriaalin tarjoamansa ”laadun” mukaiseksi. Deezerin ja Tidalin Hifi on 44,1 kHz 16 bit -tasoista PCM:ää, kuten CD:tkin. Tidalin Master-laatu on MQA -pakattua ja parempaa kuin CD:n laatu.
Sitten tulevat nuo vähemmän hyvät pakkaustavat: Deezerin MP3:t muutamalla erisuuruisella bittivirralla ja Spotifyn käyttämät Vorbis ja AAC parilla eri bittivirralla. Edes suurimmalla 320 kbit/s bittivirralla yksikään edellä mainituista pakkausformaateista ei kykene välittämään informaatiota yhtä tarkasti kuin CD. Pitää muistaa, että myös CD:n tapauksessa menetetään informaatiota. Se, paljonko pakkaamisessa katoaa nyansseja ja paljonko puutteet häiritsevät, riippuu paitsi alkuperäisen materiaalin teknisestä laadusta, lopputuotteen bittivirrasta, käytetystä kodekista niin myös itse äänitteen ominaisuuksista mm. tuotantoteknisestä laadusta. Mikään toistoketjun osa ei pysty palauttamaan kadonnutta informaatiota. Kuunneltavan materiaalin tekninen laatu asettaa katon sille, kuinka hyvään toistoon voimme parhaimmillaan päästä.
Tilauksen päättyessä katoaa kaikki
Tilaaja voi ladata musiikkia myös ilman nettiyhteyttä kuunneltavaksi, koostaa omia soittolistojaan ja jakaa kuuntelemiaan kappaleita sosiaalisessa mediassa. Harva tosin tulee ajatelleeksi, että kyseessä on aineeton palvelu: Kun kuluttaja irtisanoo palvelun, myös ladatun musiikin käyttö loppuu. Soittolistat sentään saa tallennettua tai siirrettyä siihen tarkoitetuilla sovelluksilla toiseen palveluun, kunhan sen muistaa tehdä ennen palvelun irtisanomista.
Palveluiden sovellusten asentaminen on helppoa
Aloitin harjoittelun omaan käyttööni hankkimallani Tidalin Hifillä. Helposti sujuneen asennuksen jälkeen alku ei sujunut aivan ongelmitta ja olin jo irtisanomassa palvelua. Sattumalta löysin äänenlaatuasetukset ja sen jälkeen alkoikin kuherruskuukausi. Nautin todella mahdollisuudesta kuunnella kaikkia rakastamiani kappaleita ilman levyjen kanssa pelaamista ja tarjolla oli suuri joukko kappaleita, joita ei levyiltäni löydy. Olen todella tyytyväinen palvelun äänenlaatuun.
Deezerin kohdalla ihmettelin, kun maksutietoja ei haluttu ennen sovelluksen lataamista. Sovelluksen alussa luki ”Tilaa Premium”. Klikkaus ja pyyhkäisemällä sivuun sai tilauksen vaihdettua Hifiin. Maksutiedot sisään ja sovellus aukeaa oikeaan moodiin. Soittotilassa äänenlaatuasetuksiin pääsy on kokoajan nähtävissä ruudun vasemmassa alareunassa. Äänenlaatu vastaa tutuilla kappaleilla CD-levyä. Mielestäni haku ei ole aivan niin hyvä, kuin kahdella muulla. Haulla Dire Straits tulee noin 50 levyä, sisältäen myös kaikki kokoelmat, tribuutit ja karaokeversiot. Toki haku löytää myös olennaisen, mutta sen erottaminen kaiken joukosta on hankalaa.
Spotifylla sovelluksen lataaminen, asentaminen, salasanan syöttäminen ja sovelluksen avaaminen sujuu kuin vettä vain. Ensimmäisenä etsin Dire Straitsin ja kuuntelin Sultans of Swingin. Kolkkous ja yksityiskohtien puute jäi päällimmäiseksi fiilikseksi. Sanotaan, että tällä menolla kuunteluväsymys on paljon todennäköisempi kokemus kuin kuunteluilo. Tidalin kanssa tehdyistä virheistä viisastuneena lähdin tutkimaan asetuksia, jospa tässäkin olisi käytössä vajaa laatu. Asetukset löytyvät helposti menemällä kotinäppäimellä perustilaan ja sieltä asetukset löytyvät oikean ylänurkan valikosta ja niitä asetuksia sitten riittää. Lopulta löydän kohdan ”musiikin äänenlaatu” ja sieltä kohdan ”suoratoisto”. Se on tilassa ”automaattinen”, joten toivoa paremmasta on. Vaihdan asetuksista laadun ”erittäin korkeaan”. Vaihdan kappaletta ja takaisin. Kuuntelen ja yritän kuulla eroa. Valitettavasti ei voittoa tällä kertaa, eli ilmeisesti paras laatu oli käytössä jo automaattitilassa.
Äänenlaadullisia eroja on myös käytännössä
Kuuntelen Spotifylla joukon vanhoja tuttuja kappaleita ja panen merkille alemman diskantin korostuman, joka kuuluu kaikilla kappaleilla raakuutena. Tarkemmin kuunneltaessa kyse taitaa paremminkin olla ylemmän diskantin vaisuuden luomasta illuusiosta. Vaikutelmaa on hyvin vaikea kuvailla, periaatteessa kaikkea on, mutta diskantin sävy on jotenkin raaka. Jotenkin mieleen hiipii suuntaimella varustetun halvan metallikalottidiskantin ääni. Osa äänistä kuulostaa raa’an metalliselle ja osa muoviselle. Helpoimmin asia on kuvattavissa sanomalla, että kaikki hienot jutut puuttuvat.
Kappaleilla, joilla studion tai live-paikan akustiikka pitäisi olla kuultavissa, tila on vain kadonnut jonnekin ja artisti soittaa sekundakitaraansa villavarastossa. Sormien liukuminen kitaran kielillä ei juuri kuulu, eikä kielten kerrannaistaajuudet tunnu olevan oikeassa balanssissa, eivätkä ne ”soi”. Puutteita olisi paljon vaikeampi huomata, jos ei tietäisi, mitä kyseisillä kappaleilla pitäisi kuulua tai miltä instrumentit oikeasti kuulostavat. Laulajien äänestä tuntuu puuttuvan niin oikeat kuin keinotekoisetkin kaiut. Palaan virheiden välttämiseksi varmistamaan, mitä asetukset tarkalleen ottaen olivat. Testailen samalla muutamalla kappaleella noita matalampia laatuja, varsinkin Normaali-laatua, se kun on sama kuin ilmaisessa versiossa. Mitenköhän tämän nätisti ilmaisisi; se ei kuulosta kovin hyvälle. Ei tuo paras laatukaan ole kovin kummoista, mutta Normaali-laadun jälkeen sekin kuulostaa paljon paremmalle.
Vaihdan välillä Tidaliin ja taas takaisin, välillä Deezeriin ja takaisin. Spotifyllä kuuntelu ei ole niin rentoa kuin Deezerillä tai Tidalilla. Näillä kahdella voi vaan nauttia musiikista sen ihmeemmin pinnistelemättä. Jotenkin kuuntelu Spotifyllä on väkinäistä ja koko ajan odottaa jotakin hienoa tulevaksi, eikä sitä tulekaan. Deezer on äänenlaadultaan väliinputoaja, huomattavasti parempi kuin Spotify, mutta vailla Tidalin Master-laadun tarjoamaa loistoa. Sopivilla Master-laatuisilla kappaleilla instrumenttien äänessä on paljon enemmän tilaa ja soinnuissa rikkautta, artistien soittoa on ilo seurata ja kaikkien pienien asioiden erottaminen on helpompaa.
Pohdintoja kokemusten perusteella
Käyttöliittymissä on hieman eroja, mutta ainakaan käyttämissäni mobiiliversioissa ei ole niin suuria eroja, että pelkän käyttöliittymän vuoksi valitsisin jonkun tietyn palvelun. Palveluissa kaikista kappaleista ei löydy alkuperäistä versiota vaan tarjolla saattaa olla ainoastaan re-masteroitu tai jokin muu muokattu esim. dance-versio. Suhteellisen lyhyen kokeilun perusteella en osaa sanoa, kuinka suuri osa kappaleista on uudelleen masteroituja. Suurin osa kuuntelemistani kappaleista kuulosti olevan alkuperäisiä tai ainakin kohtuullisen vähän ronkittuja.
Nostalgikolle alkuperäinen kappale on ”se juttu” ja re-masteroimalla rakas aarre voidaan ainoastaan pilata. Re-masterointi ei todellakaan tarkoita kappaleen ominaisuuksien parantamista vaan kappaleen ominaisuuksien muuttamista nykyistä tuotantotapaa vastaavaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä dynamiikan rajua latistamista ja kappaleen tason nostamista hyvin ”äänekkääksi”. Yleensä kappaleen äänekkäimmät kohdat nostetaan hipomaan digitaalista nollatasoa ja usein vieläpä leikkaantumaan muutaman desibelin verran.
Jokaiselle löytyy sopiva palvelu
Äänenlaadultaan palveluiden ilmaisversiot sopivat puolikuurolle masokistiselle nihilistille, joka suostuu kuuntelemaan kehnolla laadulla musiikin lisäksi myös liudan mainoksia ja joka on valmis antamaan osin jonkun muun päättää, mitä kuuntelee. Oikeastaan näin kuvattuna tuo kuulostaa radion kuuntelemiselle, mutta paremmalla valinnanvapaudella. Toisaalta nettiradiot ne vasta huonolla laadulla lähettävätkin. Karkeimpana esimerkkinä toimikoon Kasari-kanava, joka uhraa kahden kanavan (stereo) lähettämiseen yhteensä vain 64 kbit/s.
Spotify Premium on riittävän hyvä taustamusiikiksi ja auton vakiostereoilla ajon aikana kuunneltavaksi. Premiumista perittävä 10€ kuussa on minusta hyvässä suhteessa saavutettuun hyötyyn nähden. Laadun parantuminen on helposti kuultavissa ja samalla pääsee eroon mainoksista ja saa skipata kappaleita rajattomasti. Vähänkään kriittisempään käyttöön en silti Spotifyta enkä Deezerin tai Tidalin perusversioita huolisi. Äänenlaatuongelma on ehkä voimakas ilmaisu näiden kohdalla, mutta niiden käyttämät pakkausmenetelmät hävittävät paljon yksityiskohtia. Tukkoon miksatulla digitaalisäröisellä materiaalilla asialla ei varmasti ole mitään merkitystä. Johan sen todistavat miljoonat musiikkipalvelujen ilmaisversioiden käyttäjät, jotka kuuntelevat listamusiikkia Bluethoothin kautta vastamelukuulokkeilla. Kaikissa näissä on omat hyvät puolensa, mutta minusta hyvä äänenlaatu ei ole niiden joukossa.
Kahden kympin kuukausihinnalla saa Deezerin tai ”testivoittaja” Tidalin. Niiden tarjoama äänenlaatu riittää myös nautiskeluun. Tidalin ehdoton etu on sen tarjoamat Master-laatuiset kappaleet. Kaikki pakattu materiaali ei ole äänenlaadultaan huonoa. Pakattu materiaali kuulostaa hyvälle, kunhan alkuperäinen materiaali on laadukasta, eikä pakattaessa pyritä liian pieneen datavirtaan. Esimerkiksi kelpaa hyvin Tidal ja sen MQA-materiaali. Valitettavasti vain osa Tidalin kappaleista on saatavissa Master -laatuisina, mutta Hifi -laatukin riittää hyvin pitkälle, kunhan varmistaa ettei mikään oheislaitteistossa muodosta pullonkaulaa.
Hyväkin ääni on helppo pilata
Pullonkauloista puheen ollen niitä on helpompi luoda kuin päästä kaikista eroon. Aloitetaan vaikka Bluetoothista äänen siirtämisessä. Suurin osa BT-protokollista pakkaa ääntä. Se, paljonko kyseinen pakkaus huonontaa ääntä, riippuu paitsi protokollasta myös käytössä olevasta laitteesta. Lainaan tähän yhtä ystävääni: ”Samsung on huonoin ja Sony on paras ja muut tulevat sitten siihen väliin.” Sonyn ”parhauteen” on ainakin mahdollisuus olemassa, sillä Sony käyttää omaa protokollaansa ja luultavasti osaavat pakkaamisen jalon taidon, onhan Sonylla kokemusta pakkausmenetelmistä aina MiniDiskistä alkaen. Mikäli käyttäisin Bluethoothia, varmistaisin sen laadun vertaamalla langalliseen yhteyteen.
Seuraava mahdollinen äänen pilaaja on tietokone. Tietsikalla olisi helppo kuunnella musiikkia vaikkapa työskentelyn ohessa, mutta varsinkin Windows-koneet tapaavat huonontaa ääntä jopa ulkoista äänikorttia käytettäessä. Windows kaappaa lähtökohtaisesti hallintaansa ääniasetukset, eikä tunnu lopettavan bittien peukalointia, vaikka asetuksien mukaan pitäisikin. Applen koneet ovat yleensä parempia ääneltään. Omat kokemukseni Linux-koneista ovat sen verran pitkän ajan takaa, että en uskalla sanoa mitään niiden nykyisestä äänenlaadusta, mutta reilu vuosikymmen sitten sain ilman kikkailuja ihan kelpo ääntä omasta pöytäkoneestani. Tietokoneiden äänenlaatueroista löytää hyviä keskusteluketjuja käyttämällä hieman aikaa hakukoneen kanssa.
TIDAL: NAUTISKELIJAN VALITA
Tidal on alun perin WiMP-palvelusta alkunsa saanut vuonna 2014 avattu, alun perin norjalaisen Aspiron perustama palvelu, joka tarjoaa jopa Hi-Res-tasoista musiikkia. Tidalin historia on varsin vaiherikas, varsinkin räppäri Jay-Z:n omistaman Project Phanther Bidgo Ltd:n ostettua sen 2015. Uudistettu konsepti tuotiin julkisuuteen Jay-Z:n ja 15 muun osakkaana olevan artistin järjestämässä suuressa lehdistötilaisuudessa. Tidalin julistettiin olevan ensimmäinen artistien omistama musiikkipalvelu maailmassa. Osa tarkkailijoista kiitteli erinomaista äänenlaatua ja artisteille, säveltäjille ja sanoittajille luvattua suurempaa osuutta saaduista tuloista. Osa arvosteli kohonneiden maksujen ajavan kuluttajia entistä enemmän piratismin suuntaan. Yhtiö väittää, että sillä on yhteensä yli kolme miljoonaa käyttäjää niissä 54 maassa, joissa se toimii. Paitsi käyttäjämäärää, niin myös yhtiön ilmoittamia latauskertoja on epäilty liioitellun suuriksi. Ilmeisesti yhtiön väitetyt valtavat tappiot ovat olleet syynä useisiin toimitusjohtajien vaihdoksiin.
Tammikuussa 2017 yhtiö aloitti yhteistyön brittiläisen Master Quality Authenticated -yhtiön kanssa pystyäkseen tarjoamaan Hifi-laatuisen palvelun käyttäjille musiikkia alkuperäislaatuisena. Tyypillisesti 96 kHz/24 bit -laatuinen ääni pakataan häviöllisellä MQA-pakkausmenetelmällä. Lopputuloksena olevan materiaalin äänenlaatu on huomattavasti parempaa kuin CD-levyn PCM 44,1kHz/16 bit-ääni. 23.1.2017 Sprint Corporation osti 33% osuuden Tidalista 200 miljoonalla dollarilla ja ilmoitti, että se aikoo tarjota Master-laatuista materiaalia asiakkailleen. Tidalissa on yhtiön oman ilmoituksen mukaan kuunneltavissa yli 60 miljoonaa kappaletta, joista 170 000 on Master-laatuisia. Lisäksi tarjolla on paljon haastatteluja ja videoita.
Tidalin Hifi-laatuiset kappaleet ovat samaa CD-tasoa kuin Deezer parhaimmillaan ja paljon parempia kuin Spotifyn paras laatu. Tidalin juttu on ehdottomasti Master-laatuiset kappaleet. Tosin näiden joukossa on myös pilalle re-masteroituja kappaleita, joita ei edes hyvä tekninen laatu pysty pelastamaan. Mielestäni Tidal on nautiskelijan valinta. Parhaimmat kappaleet tarjoavat elämyksiä, joita on vaikea saada millään muulla formaatilla. Täyden hyödyn saamiseksi laitteistoon joutuu hieman panostamaan, mutta yllättävän kepoisella laitteistolla äänenlaadullinen parannus on jo kuultavissa.
DEEZER: RIITTÄVÄN HYVÄ
Deezer on Daniel Maherlyn ja Jonathan Benassayan vuonna 2007 perustama, alun perin Blockmusik-nimellä toiminut ranskalainen musiikkipalvelu. Blocmusik sai syytteen kopiointirikoksista ja suljettiin niiden seurauksena huhtikuussa 2017. Palvelu avattiin uudelleen Deezer -nimisenä saman vuoden elokuussa.
Avaamisaikaan 2007 kovinkaan montaa sopimusta ei ollut saatu aikaiseksi levy-yhtiöiden kanssa ja alussa tarjolla olikin varsin kapea kattaus musiikkia. Vuonna 2011 yhtiöllä oli tarjolla jo noin 8 miljoonaa kappaletta. Jo alussa nopeasti kasvanut käyttäjäkunta ei taannut taloudellista menestystä ja yhtiö olikin vaikeuksissa jo 2008. Vaivaisella 875000 €:n tuloilla yhtiö ei kyennyt maksamaan edes sovittuja lisenssimaksuja. 2009 helmikuussa se otti käyttöön pakollisen rekisteröitymisen. Yhtiö halusi kerätä tietoa käyttäjistään ja marraskuussa se alkoikin hyödyntää näitä tietoja soittamalla kappaleiden välissä kohdennettuja mainoksia. Samaan aikaan yhtiö otti myös käyttöön nykyistä muistuttavan kolmiportaisen palvelumallin. Yhtiön pelasti yhteistyö matkapuhelinoperaattori Orangen kanssa. Orange alkoi markkinoimaan Deezeriä ja sai vastapalveluksena oikeuden liittää Deezerin käyttöoikeuden osaksi liittymäpakettejaan.
Lähes välittömästi maksullisten palveluiden käyttäjämäärä lähti kasvamaan aiemmasta noin kuudesta tuhannesta ensin sataantuhanteen ja 2011 alkuun mennessä puoleen miljoonaan käyttäjään. Miljoonan rajapyykki ylittyi jo saman vuoden puolessa välissä. Syyskuussa yhteistyö laajeni myös Iso-Britanniaan. Vuoden lopussa ja seuraavana vuonna yhtiö alkoi laajentaa toimintaansa ensin muihin Euroopan maihin ja myöhemmin ympäri maailman. 2013 alkanut yhteistyö laitevalmistajien kanssa on tuonut Deezer -sovelluksia ensin älytelevisoihin ja myöhemmin myös mobiililaitteisiin. Eräs virstan pylväs on 2014 yhteistyössä Sonoksen kanssa kehitetty Deezer Elite, joka tarjosi yksinoikeudella Sonoksen käyttäjille CD-tasoista ääntä. Viime vuoden tammikuussa Deezer toimi yli 180 maassa ja sillä oli noin 14 miljoonaa käyttäjää sekä seitsemän miljoonaa maksavaa tilaajaa. Tarjolla on Universal Music Groupin, Sony Musicin ja Warner Music Groupin artistien musiikkia. Deezerin kautta on kuunneltavissa noin 56 miljoonaa kappaletta ja yli 30 000 radiokanavaa.
Deezer Hifi tarjoaa merkittävästi paremman äänenlaadun kuin Spotify, mutta häviää kuitenkin Tidalin Master-laatuisille kappaleille. Kuinka iso tuo ero lopulta on, riippuu käytetyistä laitteista. Jos välität äänen Bluethoothin välityksellä, niin laatuero ja paljon enemmänkin saattaa kadota siirrossa.
SPOTIFY: SOPII TAUSTAMUSIIKILLE
Spotify on muodostunut jonkinlaiseksi käsitteeksi suoratoistopalvelusta puhuttaessa. Spotify on ruotsalaisten Daniel Ekin ja Martin Lorentzon 2006 perustama ja 2008 lanseeraama palvelu.
Maaliskuussa 2011 yhtiö kertoi ylittäneensä miljoonan maksavan käyttäjän rajan. Jo saman vuoden syyskuuhun mennessä se oli kyennyt kaksinkertaistamaan näiden asiakkaiden määrän. Kasvutahti on jatkunut yhtä huimana ja nykyään yhtiöllä on noin 270 miljoonaa käyttäjää, joista 125 miljoona käyttää maksullisia versioita. Spotify on solminut erittäin merkittäviä yhteistyösopimuksia suurimpien toimijoiden, mm. Sonyn kanssa. Sopimuksen ansiosta Playstation 3:n ja 4:n käyttäjät voivat pelatessaan kuunnella musiikkia Spotifystä, samoin Sonyn mobiililaitteiden käyttäjät. 2018 Microsoft lopetti oman Groove Music -palvelunsa ja kaikki käyttäjät siirrettiin sopimuksella Spotifyn asiakkaiksi. Valtavasta käyttäjäkunnasta ja 6,8 miljardin liikevaihdosta huolimatta yhtiö teki viime vuonna melkein 190 miljoonaa euroa tappiota. Yhtiön hallinnollinen kotipaikka sijaitsee veroparatiisiksi haukutussa Luxemburgissa, sen kansainvälinen operatiivinen keskus sijaitsee Tukholmassa ja sillä on 41 alueellista päämajaa ympäri maailman. Palvelun käyttäjille on tarjolla yli 50 miljoonaa äänitettä. Spotifytä on arvosteltu sen artisteille maksamista liian pienistä korvauksista.
Minun mielestäni Spotifystä ei ole kuin taustamusiikin soittamiseen tai ajon aikana kuunneltavaksi. Musiikista nautiskelemiseen en sitä huolisi. Toisenlaisella musiikkimaulla äänenlaadun puutteet eivät ole niin selvästi kuultavissa, joten kaikille ongelma ei ole merkittävä.
HYPPY CD-LEVYISTÄ NYKYAIKAAN
Olen ollut tähän asti CD-levyjen kuluttaja. Vaimo ei halunnut levyjä enää asunnon koristeeksi ja minäkin aloin olla valmis niistä luopumaan. Musiikin kuuntelusta en halunnut luopua, joten jotain oli keksittävä. Jo MP3-villityksen aikana oli käynyt selväksi, että pakattu materiaali ei ole minulle sopiva vaihtoehto. Katse kääntyi suoratoistopalveluiden suuntaan. Perehdyin hieman tarjolla oleviin palveluihin, joista esille nousivat Deezer ja Tidal. Kumpikin tarjoaa vähintään CD-tasoista materiaalia, Tidal jopa huomattavasti parempaa Master-laatua. YouTube ja Spotify putosivat nopeasti pois pakatun materiaalinsa vuoksi. Tidalin tarjous neljän kuukauden ilmaisesta kokeilujaksosta käänsi valinnan Tidalille.
Aloitin Tidalin kanssa täysin ummikkona. Tidalin mobiiliversiosta ei paljon ohjeita löydy, eikä niitä tosi mies lukisi muutenkaan. Asensin sovelluksen ongelmitta ja sain puhelimen toistamaan musiikkia kaiuttimensa kautta. Seuraavaksi kipaisin etsimään kuulokkeita. Kaikki löytämäni nappikuulokkeet kuulostivat niin hirveille, että nakkasin ne suoraan roskikseen. Onneksi löysin wanhat kuuntelukelpoiset Walkmanin kevytkuulokkeet. Ne suostuivat toimimaan, kunhan puhelimen kuulokeliittimen puhdisti ensin huolellisesti ja piti johtoa sopivasti taivutettuna liittimen vierestä. Näillä kuuntelin vanhoja klassikoita ensimmäisen illan ja opettelin käyttämään sovellusta. Seuraavana aamuna menin tallille ja kytkin puhelimeen Behringerin ulkoisen äänikortin. Ilokseni se suostui toimimaan puhelimen kanssa. Kasailin autotalliin laitteiston, joka koostui JL Audion 500/5 vahvistimesta ja FaitalPron 3FE20 laajakaistoista ja Beyman 12SW1300 subbarista. Jo ensimmäisten kappaleiden aikana alkoi käymään selväksi, että musiikista kuulosti puuttuvan kaikki se, minkä takia aikoinani aloitin musiikin kuuntelun. Kaikki yksityiskohdat tuntuivat puuttuvan ja ääni oli ankea. Näillä soittelin puoli päivää kaikkea mahdollista musiikkia, eikä ääntä todellakaan voinut kehua. Kytkin soittimen käyttöön ja kuuntelin muutamia CD-levyjä varmistaakseni, että vika ei ollut toistoketjun loppupäässä. Sama hengetön meno jatkui Tidalilla, olipa kappale Hifi-laatua tai Master-laatua. Toisaalta oli mukava kuunnella vanhoja tuttuja kappaleita, mutta äänenlaatu ei innostanut yhtään; kuunteluilo puuttui.
Olin jo valmis irtisanomaan koko palvelun, kunnes puhelin lipesi kädestä ja päätyi johonkin kummalliseen tilaan. Pienen tutkiskelun jälkeen huomasin löytäneeni valikon, josta valitaan, millä laadulla kappaleiden lataaminen suoritetaan kiinteässä verkossa tai mobiiliyhteydellä. Muutin molemmat Master-tilaan ja vaihdoin kappaletta ja takaisin, jotta muutos tulisi voimaan. Yllättäen kappale oli saanut roppakaupalla lisää säihkettä ja loistoa. Tästä alkoi melkoinen testailurumba eri laatujen ja koetun äänenlaadun välillä. Sanotaan näin, että Spotify Premiumin laatua vastaava Tidalin laatu kuulosti aivan pas… huonolle. Hifilaatu tuntui täyttävän minun laatuvaatimukseni melko hyvin. Muutamilla Master-laatuisilla kappaleilla tulikin sitten melkoisia elämyksiä. Hankalan alun jälkeen on ollut paljon helpompaa vain roiskaista jokin setti kasaan ja alkaa kuuntelemaan avoimin mielin. Aina erot ovat olleet kuultavissa, mutta eivät tietenkään yhtä selvästi. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kuuntelemaan kunnollisella järjestelmällä. Täytyy sanoa, ettei laitteiden valitseminen ole ollut koskaan näin vaikeaa, kun samalla on pitänyt selvitellä hirveä määrä perusasioita ja tarvittavia ominaisuuksia. Toisaalta oli hyvä, että jouduin tekemään vertailut peruslaatuisilla laitteilla: Mikäli äänenlaadun erot kuuluvat näin helposti jo niillä, erojen on pakko olla merkittäviä.
VINKKEJÄ SUORATOISTOPALVELUN VALINTAAN
Kaikki palvelut tarjoavat ilmaista kokeilujaksoa, joten tilaa ne kaikki ja suorita itse vertailu. Käytä eri palveluita, kuuntele äänenlaatua avoimin mielin. Samalla tulet vertailleeksi palveluiden käyttöliittymiä. Valitse oma suosikkisi ja irtisano muut palvelut. Suorita vertailu käyttämällä riittävän hyvälaatuista toistoketjua. Helpoimmalla pääset lataamalla palveluiden mobiilisovellukset puhelimeesi ja kuuntelemalla langallisilla kuulokkeilla. Mobiilisovellusten pitäisi tarjota jopa Tidalin tarvitseman MQA-tuen. Laatuerot olivat helposti kuultavissa molemmilla omilla puhelimillani. Käytössäni on Samsung Xcover4 ja Huawei P20 PRO. Ensin mainittua kuuntelin sekä sen kuulokeliitännällä että USB-liitäntään kytkettyjen Behringer UCA222:n ja Focusrite Scarlett 2i4:n kautta. Näissä en havainnut merkittävää keskinäistä äänenlaatueroa. Kuulokkeina käytin sekä Sennheiser HD 202:sia että puolivitsinä Lidlistä ostettuja muutaman euron Silvercrestin korvanappeja. Jälkimmäiset muuten pesivät selvästi Sennheiserit äänenlaadultaan. Huaweilla lähinnä varmistin aiemmat havainnot sekä sen omilla kuulokkeilla että adapterilla myös molemmilla muilla kuulokkeilla.
Käytin Behringeriä ja puhelimien kaiutinliitäntöjä myös kahteen täysin erilaiseen kaiuttimilla varustettuun järjestelmään. Naapurisovun takaamiseksi päädyin suorittamaan suurimman osan kuunteluista kuulokkeilla. Kaikilla käyttämilläni laitteistoilla äänenlaatueroja oli kuultavissa. Ne olivat paitsi saman suuntaisia, niin myös yllättävän selkeitä, varsinkin Spotifyn osalta. Vertailussa avasin kaikki palvelut vuorollaan ja etsin samasta kappaleesta varmasti saman version. Kappaleiden miksauksissa voi olla suuria eroja, mikäli kappale on peräisin alkuperäiseltä albumilta tai joltain kokoelmalevyltä. Varmistin kuuntelemalla kappaleiden yhteneväisyyden. Mikäli en ollut varma versiosta, en käyttänyt kyseistä kappaletta.
Käytin kahta erilaista tapaa kuuntelussa: Joko kelasin kaikkien palveluiden kappaleet samaan kohtaan ja kuuntelin saman lyhyen katkelman kaikilla peräkkäin, tai sitten kelasin ensimmäisen kappaleen kohtaan 1:00, seuraavan 1:10 ja viimeisen kohtaan 1:20. Kuuntelussa etenin sitten pätkän kerrallaan kullakin palvelulla. Parhaiten äänenlaadun eron huomaa siirryttäessä huonommasta äänenlaadusta parempaan. Vaihto kuulostaa silloin hieman samalta, kun korvien ”aukeaminen lukosta”. Toisin päin eron huomaaminen on jostain syystä huomattavasti vaikeampaa. Minulla on tapana kuunnella ”yksityiskohtien yksityiskohtia”. Saatan joillain kuuntelukerroilla kuunnella pelkästään kitaran ääntä. Kuuntelen kielen tai soinnun ääntä, sen alkua ja soimisen etenemistä ja vaimenemista sekä miten ”rikas” kyseinen ääni on. Rikkaudella tarkoitan kaikkea kielten harmonisista kitararungon sointiin ja mahdollisiin kaikuihin. Seuraavalla kerralla keskityn (rumpujen) peltien sointiin tai laulajan ääneen. Mitä paremmin näitä yksityiskohtia on kappaleessa, sen paremmin kappale sopii toistoketjun arvioimiseen.
Esimerkki tähän kuuntelutyyliin soveltuvasta kappaleesta on Dire Straitsin Sultans of Swing, kuten myös suurin osa muusta Diren tuotannosta. Se, mikä näillä ja esimerkiksi Lynyrd Skynyrdin kappaleilla pitää huomioida on, että ne kuulostavat lähes aina ”hyville”, mutta vasta hyvällä toistoketjulla kaikki nyanssit kuuluvat. Suosittelen kuuntelemaan Tidalin Master-laadulla Lynyrd Skynyrdin Things Goin’ On-albumin ja ainakin Simple Man-kappaleen. Kannattaa kuunnella erityisesti kitaran ylimpiä ääniä ja peltejä. Jälkimmäisten kohdalla mietin, ovatko ne kuitenkaan ihan oikean kuuloisia, vaikka mehukkaasti toistuvatkin. Jo käyttämilläni laitteilla parhaat Tidalin Master-laatuiset kappaleet erottuivat edukseen ja ilmeisesti potentiaalia vieläkin parempaan olisi. Valitettavasti tilaamani HiRes-äänikortti ei tullut ajoissa, eikä taida koronan vuoksi tulla vielä vähään aikaan. Olisin mieluusti verrannut palveluita ilman kuulokeliitännän tai suhteellisen vaatimattoman interfasen aiheuttamaa oletettavaa pullonkaulaa.
Äänenlaatuvertailuissa välttäisin Bluethoothin käyttämistä, paitsi, jos tarkoituksena on nimenomaan testata niiden välisiä eroja. Eri laitteiden Bluethootheissa on merkittäviä eroja, eikä laatu välttämättä ole sidoksissa laitteen hintaan. Työpöytäversioilla testattaessa on olemassa vastaavia äänenlaatueroja varsinkin Windows-koneilla. Erot eivät ilmeisesti niinkään liity äänikorttien laatueroihin, vaan enemmänkin Windowsin taipumukseen ottaa ääniasetuksia haltuunsa. Usein käyttöjärjestelmä käsittelee ääntä, vaikka äänen asetusten mukaan pitäisi vain kulkea laitteen läpi. Applen laitteilla vastaavia ongelmia pitäisi olla vähemmän.
Testi kannattaa tehdä, vaikka käytät jo jotain palvelua ja olet siihen tyytyväinen. Ilmaisen koejakson ansiosta vertailu ei maksa mitään, kunhan vain muistat irtisanoa ylimääräiset palvelut ajoissa. Vertaileminen on paljon helpompaa, kuin vaikkapa diskanttien päivittäminen parempiin. Minun mielestäni eroa on jopa enemmän kuin 50 euron ja 500 euron diskanttien välillä. Joku toinen kokee asiat toisin ja siksi suosittelen jokaista testaamaan itse. Langallisten testien jälkeen voikin testailla, onko käytössä olevissa langattomissa yhteyksissä puutteita. Kuulemisiin!