Autohifikanavan laitetesteissä käytetään hyvin usein yhden itse kasatun testikokoelman kappaleita. Kokoelman arkkitehtina on toiminut pitkänlinjan hifisti Mika Koponen, joka on itse ristinyt kokoelman ”subitestiksi”. Nimestä huolimatta levyn kappaleet soveltuvat erinomaisesti kaikenlaiseen äänenlaadun arviointiin, ei pelkästään bassojen testaamiseen. Tässä seuraavassa artikkelissa Mika itse käy läpi kokoelman kappaleet yksi kerrallaan.
Teksti: Mika Koponen
Jo vuosia sitten koostamani testilevy on havaittu hyväksi työvälineeksi monien harrastajien toimesta. Jotta voisit kasata vastaavan kokoelman itsellesi ja jotta siitä olisi myös oikeaa hyötyä, pitää kappaleista tietää hieman muutakin kuin nimi.
Seuraavassa käyn läpi artistin nimen, levyn nimen ja kappaleen sekä miksi kyseinen kappale on vuodesta toiseen ollut levyllä ja miksi joitakin on joskus pudonnut pois ja joitakin tullut lisää. Levyn nimenä olen maininnut sen levyn jolta olen kappaleen itselleni poiminut. Kyseinen kappale saattaa siis esiintyä jollain muullakin levyllä, mutta en mene takaamaan, että kyseessä on sama äänitys tai edes miksaus. Tästä parhaana esimerkkinä Nils Löfgrenin Acoustic Live -levy, josta löytyy uudempi versio ja sitten se vanhempi, jota piti ”metsästää” eBaystä, Amazonista, sun muista 8 kuukauden ajan. Etsiminen kannatti ja omistan nyt siis kummatkin versiot.
Itselleni osa näistä kappaleista on tarttunut kokemuksen ja kavereiden vastaavien esittely-/testilevyjen mukana. Vaikka joitakin kappaleita alkaa ajan hammas jo kaluta, puolustavat ne silti paikkaansa työkaluina. Toki tämän kokoelman on tarkoitus toimia itselleni myös matkaseurana, mutta silloin kyllä hypin muutamien kappaleiden yli ihan suosiolla…
Huomaa, että annetut ajat voivat hieman vaihdella riippuen soittimesta. Koska moni kyselee, mistä näitä levyjä voi ostaa, niin kerrottakoon, että nykyisin löytyy oikein hyvätasoista musiikkia tarjoavia online-kauppoja, jolloin ei tarvitse ostaa koko levyä yhden kappaleen takia. Ja kun on löytänyt ne, jotka itselleen ovat sopivia, niin voi harkita artistin tukemista levyn ostamisella. Vain levyn ostamalla artisti saa mielenkiintoa ja mahdollisuuden tehdä uusia kappaleita ja levyjä.
TESTILEVYN KAPPALEET
Bruce Springsteen – Greatest Hits – Streets of Philadelphia
Tämä kappale on aina mukava aloitus ja rauhoitus. Tällä kappaleella on vain sellainen leppoinen meininki ja mukavan rauhallinen tempo. Saundi on hieman jopa ylikovaan potkuun viittaava ja jos tällä kappaleella esiintyy edes minkään tasoista pörinää tai kuminaa, niin silloin sitä on varmasti reilunpuoleisesti. Tämän kappaleen avulla säädetään vaihe kohdalleen ja vain erittäin harvoin sitä tarvitsee muuttaa enää tämän jälkeen. Yleensä jos näin käy, niin toistossa on sitten ongelmia vähän siellä ja täällä, tällöin on vain löydettävä se vähiten ärsyttävä kompromissi. Mitä pidemmälle tätä kappaletta kuuntelee ilman kommentteja, sen paremmin homma toimii. Tämä tosin pätee aika moneen muuhunkin kappaleeseen.
Mikko Kuustonen – Abrakadabra – Abrakadabra
Mikko Kuustosen kappaleen saloihin minut opetti aikoinaan tuttu hifimyyjä, joka kertoi kuinka kappaleesta tulee löytää basistin jutut ja rummun potkun sekä sävyt. Tätä kappaletta käytän laitteistoa säätäessäni ensimmäisenä testinä, onko kaikki suurin piirtein oikein. Ja koska kappaleesta on tullut erittäin tuttu, pystyn poimimaan sillä todella nopeasti tärkeimmät seikat. Työkaverit kyllä naljailevat tästä kappaleesta minulle…
Agents & Jorma Kääriäinen – …is best – Mä elän vieläkin
Erittäin väkevä esitys kunnon auktoriteetilla sekä varsin hyvillä saundeilla. Tätä kelpaa kuunnella ja tämä kappale paljastaa todella hyvin niin ajalliset kuin lineaarisetkin epäkohdat. Laulajan äänen möreät loppusoinnut ovat myrkkyä, jos järjestelmässä on mitään huolia alempien taajuuksien ajallisessa toistamisessa. Basisti taasen tuo esiin armotta voiman puutteen ja kuminantaipumukset.
Great Classics (kokoelma) – Arrival of the Queen of Sheba
Tämä kappaleen sellojen soitto on erittäin vaikea saada toistumaan niin voimaltaan kuin kontrolliltaan kunnolla. Klassista musiikkia löytyy vaikka kuinka paljon mitä erilaisimpina äänityksinä, mutta oleellista on löytää sellainen kappale, jonka tuntee ja olisi kuullut livenä. Tai sitten muuten omaa hyvän käsityksen soittimien luonteesta ja koosta. Olen kuullut tämän kappaleen useampaan otteeseen oikein ja hyvin toistettuna kotihifillä kuin autohifillä.
Rajaton – Boundless – Butterfly
Lähes kulttimaineeseen noussut acapella-äänitys. Varsinkin tilantunnun ja stereokuvan erotteluun tämä on mahtava kappale. Kappale sisältää lähes koko ihmisen kuuloaistin ääripäästä toiseen. Naisten heleät korkeat ja miesten matalat äänet paljastavat armotta epäjatkuvuudet taajuustoistossa ja/tai ajalliset virheet säädöissä/asennuksissa. Jos matalat mieslauluäänet ovat kuin poikakuorosta, on järjestelemässä asioiden uudelleen tarkastelun paikka koko bassoalueella.
Aerosmith – Get a Grip – Eat The Rich
Jo heti kappaleen alusta alkaen iskee väsymys ja ärsytys, jos basson potkussa ei ole voimaa ja auktoriteettia tai keskiäänialue ei omaa dynamiikkaa toistaa sähkökitaran voimaa.
Junior Wells – The Best of Junior Wells – Sweet Sixteen
Kappaleen alun sähköbasson juoksutus paljastaa hyvin ja selkeästi bassoalueen resonanssit sekä nopeuserot. Toki tälläkin kappaleella on hyvä tarkastella bassoalueen lineaarisuutta ja sävykkyyttä. Varsinkin sävyjen puuttuminen saa haukottelemaan hyvinkin nopeasti ja etsimään kappaleenvaihdon näppäintä.
Béla Fleck – Béla Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo – Flight of the Cosmic Hippo
Vain ja ainoastaan subbasson testausta ja rääkkäystä. Normaalilla kuunteluvoimakkuudella selkeästi tylsä, mutta tason nosto subbassoon ja äänenvoimakkuuden nosto kokonaisuudessaan tuo joko mahtavia tuntemuksia ja teräviä potkuja pitkien nuottien jälkeen tai sitten ei. Tämä kappale testaa enemmänkin vahvistimen ja virtajärjestelmän kapasiteettia kuin suoraan subbassoa viimeisenä lenkkinä. Mutta jos toinen puoli tunnetaan hyvin, niin sen toisen puolen arviointi on sujuvaa. Tsekkaa pitkien nuottien jälkeiset potkut kohdissa 1:05, 1:16, 2:02, 2:57, 3:08, 3:53 ja 4:05.
Rammstein – Herzeleid – Heirate Mich
Alun puhe on kuin kauhuelokuvan alusta tai ennen todella ikävää kohtaa. Sävy ja auktoriteetti ovat todella murhaavia ja vangitsevia. Ja sitten iskee ensimmäinen rummun isku ja humahdus. Jos tulee tarve puhtaille housuille, on järjestelmä joko todella murhaavan hyvä tai sitten ei… Kaikki siltä väliltä on jälleen kerran nopeasti todettu.
Lynyrd Skynyrd – Twenty – None Of Us Are Free
Kunnon rockia, jossa on terävä, selkeä potku rummuissa ja rouheaa sähkökitaraa. Tähän lisätään yksi kerrallaan elementtejä niin sähköbassosta kuin laulustakin, niin järjestelmän kyky toistaa dynamiikkaa ja nousu- sekä sammumisnopeuden hallinta on kovalla koetuksella. Taajuusbalanssiltaan varsin hyvä rock-äänitys.
Lynyrd Skynyrd – Last Rebel – The Last Rebel
Tässä kappaleessa on edellisestä poiketen todella iso rumpu alussa ja sähkökitara. Jos edes jompikumpi soittimista ei omaa reilua auktoriteettia, sitä ei tule myöskään sähköbasson tai laulajan myötä.
Lynyrd Skynyrd – Endangered Species – Poison Whiskey
MTV Unplugged-tyyppinen puoliakustinen äänitys hyvällä saundilla ja intiimillä tunnelmalla. Koko yhtye on todella lähellä ja läsnä oleva. Tässäkin kappaleessa toistuu testilevylle valittujen Lynyrd Skynyrdin kappaleiden kesken sama idea: Kappaleeseen liittyy pikkuhiljaa mukaan lisää soittimia ja sitä mukaa vaatimustaso kasvaa. Mikäli jokin mukaan liittyneistä soittimista ei itse kuulosta erottuvan ja toimivan tai vielä pahempaa, vie muista eloa ja läsnäoloa pois, on kyseisen soittimen alueella jotain ongelmaa aiheuttavaa. Tätä levyä on ollut ajoittain hankala löytää kaupoista.
Metallica – …And Justice For All – Dyers Eve
Tämän kappaleen koko idea on erittäin nopeassa ja vaihtelevassa Larsin rumpujen soitossa, jonka kyydistä putoaa lähes jokainen järjestelmä, kun äänenvoimakkuutta nostetaan kovalle. Tai sitten koko idea ei toistu ollenkaan, jolloin järjestelmä on viritetty enemmän huilunsoitolle ja uutistenkuuntelulle. Tsekkaa bassokuvioiden erot kohdista: Ensimmäinen reipas poljento alkaa kohdasta 0:35 ja soitto muuttuu kunnon tuplabasaritykitykseksi kohdassa 1:12. Varsinkin tuon 1:12 alkavan soiton aikana jokaisen polkaisun tulisi tuntua ja kuulua erillisinä. Jos toisto menee ”ryöpsähdyksiksi” tai muuten puuroksi, ei voima riitä. Vika voi olla ihan missä vain toistoketjussa: säädöt, vaimennukset, elementti, vahvistin, virtajärjestelmä. Ja huomioitavaa on, että vaikka subbassopuoli toimisi kuinka hyvin vain, niin raaka yläpää vie kyllä helposti kaiken nautinnon. Tämän kappaleen piti alun perin olla pelkkä instrumentaali, mutta James Hetfield halusi siihen lauluosuuden.
Bass Mekanik – The Bassent Hits – Toccata
Vaikka kappaleen anti onkin jopa alle 20 hertsin menevissä nuoteissa, myös diskanttipään saundi ja dynamiikka joutuu kovalle koetukselle. Musiikki on tehty täysin syntetisaattoreilla. Toivoisin joskus kuulevani tämän oikeilla kirkkouruilla. Tämän kappaleen olen kuullut toimivan useammin kotihifissä kuin autohifissä. Lineaarisuuden kanssa on lähes aina ongelmia tai sitten matalin nuotti ei toistu samalla voimalla ja tarkkuudella muiden kanssa. Toinen yleinen virhe on, että bassopää ei tee minkäänlaisia sävyeroja nuottien välille, nuottien toiston voimakkuus vain muuttuu jonkin verran. Varsin usein tämä kielii liian pienestä ja jonkin verran vuotavasta kotelosta.
Janita – Sävyjä – Sävyjä
Janita – Sävyjä – Jos Ikävä tuntuu tältä
Kauan aikaa sitten äänitetyt Janitan kappaleet samalta levyltä ovat edelleen erittäin hyvää hifimateriaalia. Soittimien ja tapahtumien taltiointi on luonnollista, eikä äänitettä ole käsitelty liikaa, jotta siitä saisi vielä eroja laitteistojen välille. Pienet asiat, kuten sihaukset, helistimet ja hengenvedot tuovat mahtavan kattauksen yksityiskohtia ja jännittävän tunnelman tai vaihtoehtoisesti koko toistossa on vain hissimusiikin maku.
Nils Lofgren – Acoustic Live – Keith Don’t Go
Tämä kappale on viimeisin lisäys testilevylleni. Mielestäni tämä oli aluksi valtavan hyvin miksattu kappale, jolla oli kiva hämmästyttää messuvieraita autossa. Kappaleen kitaraa ja laulua on jälkikäsitelty paljon, mutta onneksi ei markkinavoimien suuntaan. Kitarasoolo kuulostaa lähes kanteleelta terävimmillään ja hyvällä laitteistolla kitarasoolosta pystyy poimimaan noin tusinana verran pieniä virheitä. Nilsin lauluääni on miksattu hieman ohueksi ja mahtipontiseksi, mieleen tulee kieltämättä Metallican opit, kun Jason Newsted tuli yhtyeeseen: leikattiin basisti lähes kokonaan pois ja vahvistettiin todella paljon kitaristin matalampia, jotta saundissa olisi tukevuutta. Tässä kappaleessa on mukana laulaja/kitaristin lisäksi toinenkin kitaristi. Näiden erottelu ei aina ole helppoa. Tästä levystä on olemassa kaksi eri painosta (huomaa kansikuvat). Vanhempi on parempi saundiltaan ja käsittelyltään, joskaan ei uudempikaan huono ole. Itselleni tuli ensin uudempi versio ja pari vuotta sain etsiä alkuperäistä versiota levystä.
HUOM! Vältä tätä alla olevaa versiota Nilsin levystä!
