EMMA Finlandin puheenjohtajan Juuso Heinosen edellinen auto oli allekirjoittaneen esittelyssä noin viisi vuotta sitten. Tämän jälkeen laitteisto ja auto ovat vaihtuneet, mutta auton merkki on kuitenkin edelleen pysynyt Mersussa. Tässä esittelyssä tutkailemme miltä Juuson nykyisen menopelin rauhassa kypsytelty huippulaitteisto näyttää ja erityisesti kuulostaa!
Teksti ja kuvat: Janne Soilakari
Juuso hankki nykyisen Mersunsa joulukuussa 2018. Tuohon aikaan työmatkat alkoivat olla sen verran pitkät, että vanha 98-vuosimallin M-B E300td T sai siirtyä sivuun. ”Vanhalla autollani ei oikein päässyt alle kympin satasella vaikka miten olisi ajanut. Ja alkoi sillä jo ikääkin toki olla, vaikka teknisesti edelleen kunnossa olikin. Niinpä päätin hommata reippaasti uudemman ja polttoainepihimmän pirssin, jolla toivon mukaan pystyisi ajelemaan ainakin seuraavat 10 vuotta”, kertoo mies.
Juuson autohififilosofiaan kuuluukin laitteistojen rakentaminen ja ”hierominen” paremmaksi yksi kohde kerrallaan pikkuhiljaa. Auton akustiikka ei tule hetkessä tutuksi, eli jos autoa ollaan jatkuvasti vaihtamassa, täytyy pohjatyöt tehdä koko ajan uudelleen ja uudelleen, eikä homma välttämättä kehity. Tämä kuulostaa erittäin fiksulta, ja juuri tällä ideologialla ollaan nykyisenkin 2014 vuosimallin E 220 Cdi:n kanssa liikenteessä.
Projekti käyntiin
E 220:n matka kohti EMMA:n autohifiareenoja alkoi kaudella 2019 Porin osakilpailuista. ”Auto oli tuolloin vielä aivan vaiheessa. Keskiäänisten paikat oli tehtynä, diskantit puuttuivat kokonaan ja ovien midbassopaikkoja oli aloitettu, eli nekin olivat vielä puuvalmiina. Myös kaiutinsetti oli sitä mitä satuin siihen hetkeen saamaan kasaan, sillä Dillmannin Mikolta tilaamani Hybrid Audion elementit eivät olleet vielä tulleet. Soittimena oli Mersun orkkissoitin ja vahvistimena toimi Audio Hellmanilta testiin saatu Rebecin DSP-vahvari”, muistelee Juuso. Testausta kuitenkin tehtiin jo tässä vaiheessa, jotta varsinaisen laitteiston saavuttua olisi edes jotain hajua miten ja mihin kamoja tultaisiin asentamaan.
Alkusyksystä 2019 Juuso sai Hybridin kaiutinkattauksen ja Zapcon vahvistimet sekä DSP:n, joten auton rakentaminen pääsi kunnolla käyntiin. ”Koko ajan tiesin että tätä projektia tullaan nyt tekemään hissukseen, eli joku yksi kisakausi on ihan se ja sama pitkää juoksua ajatellen”, painottaa mies.
Laitteet jotka erottuvat massasta
Juuso kertoo että halusi Mersun laitteistoon sellaisia tuotteita, jotka erottuvan ainakin vähän perusmassasta. Myös laitteiden laadun pitää olla lähtökohtaisesti sellaisella tasolla, etteivät soundiin liittyvät asiat jää missään kohtaa kiinni niistä. Yhteistyö Style N’ Soundia pyörittävän Mikon kanssa johti merkkivalintojen sijoittuvan kaiutinpuolella Hybrid Audioon. Elektroniikkaosastolla käytettiin aluksi Zapcon päätteitä ja despiä, mutta erinäisten vaiheiden ja sattumusten kautta autosta löytyy nykyään Helixin DSP Ultra sekä ARC Audion huippuharvinaisia Signature-sarjan päätteitä.
Kaiutinasennus
Mersun kaiutinkattauksen paikoilleen sovittelu lähti liikenteeseen keskiäänistä. Elementit päätyivät peilikolmioihin, koska sieltä löytyi sopivan leveä paikka ja asennus onnistui niin että kotelorakenne voi hengittää oven sisään. Tarvittaessa kotelot pystyy muuttamaan myös suljetuksi, jolloin tilavuutta oli edelleen noin litran verran. Aluksi erilaisia asennuspaneeliversioita oli kaikkiaan jopa kahdeksan erilaista, joista seulottiin toimivimmat kuuntelemalla. Kaikenlaisia suuntauksia kokeiltiin, myös joidenkin autohifikisaajien suosimaa todella rankkaa kuuntelijasta ohi suuntaamista. Se ei tässä autossa kuitenkaan toiminut lainkaan.
”Kun keskiäänet olivat löytäneet paikkansa, aloin muovata diskantteja a-pilareihin. Ajatus oli se, että kun ovet ovat suljettuna, niin keskiääni- ja diskanttielementit ovat siististi vierekkäin. Myös suhteellinen etäisyys kuljettajaan on hyvin identtinen”, kertoo Juuso. Lopuksi paneelit verhoilutettiin Porissa Verhoomo Grönholmilla ja osittain myös Lahdessa Hifixillä. Ohjaamon asennuksissa käytetty mikrokuitukangas on aitoa Alcantaraa, kontin paneeleista löytyy Juuson mukaan sitten vähemmän aitoa versiota.
Midbassot kickpaneeleihin
90-luvulla laajastikin muodissa ollut niin sanottu ”kickpaneeliasennus” on jälleen nostamassa päätään. Silloin ysärillä resepti oli lähes poikkeuksetta se, että 2-tiesetin keskiäänet sijoitettiin jalkatilan perälle liian pieniin suljettuihin koteloihin, tai hallitsemattomasti sivuille vuotaviin ”levyihin”. Molemmissa tapauksissa oli vastassa soundiin liittyviä ongelmia, vaikka stereokuvallisesti ajateltuna saatettiin saavuttaakin etua.
Juuso asensi Mersun midbassot aivan ensiksi oviin, koska Mersun ovista löytyy rakenteellisesti hyvä umpinainen välipelti. ”Rakensin itse ovista todella tukevat. Ovien sisällä on jäykisteitä ja aaltoja hajottavia rakenteita. Lisäksi ovimidiasennuksesta tuli jopa sangen hyvännäköinen, vaikka itse sanonkin. Mutta toisto oli vain luokkaa ihan ok. Ja se ei riitä. Esimerkiksi noin 70 Hz alaspäin toisto vaimeni erittäin rajusti. Ja samaten 200 Hz ylöspäin tuli vastaan ongelmia. Siitä syntyi ajatus kokeilla jotain vähän erilaista”, valottaa Juuso ajatuksia kickariasennuksen taustoilta.
Kasituumaiset Hybrid Audio L8SE elementit on onnistuttu hävittämään Mersun jalkatilaan käsittämättömän tehokkaasti! Elementit hengittävät auton pohjasta ulos, eli niillä ei ole varsinaista koteloa, joka toki helpotti sovittamista siinä mielessä. Mutta silti, tämä asennus vetää muutamat asennukset elämänsä aikana nähneen toimittajankin oikeasti hiljaiseksi. Kyseessä on kuitenkin aika isokokoiset elementit, niin voisin sanoa että viis kautta viis!
”Midbasson etupuolella on auton lattiassa reikä, mistä elementti hengittää ulos. Elementin alle on kuidutettu lasikuidusta auton pohjaa mukaileva allas, ja uloshengitys tapahtuu siitä kohtaa missä pohjapellissä on alkuperäiset vedenpoistoreiät. Hengitysaukko on kooltaan reilusti yli puolet midbasson kartion pinta-alasta, eli ei pitäisi ahdistaa tai aiheuttaa mitään korkealle osuvia yllättäviä virityksiä”, selventää Juuso. Mies kokeili hengitysreiässä myös erilaisia ”fyllejä” jotka vähän hidastaisivat ilman liikettä, mutta ne todettiin toimimattomiksi. Nyt elementti puhaltaa siis muutaman mutkan kautta ilman esteitä ulos autosta, tosin pohjan alla on vielä pohjamuovi, eli jos auton nostaa nosturille niin uloshengitysreiät eivät näy. Muovin ja pohjapellin välissä on kuitenkin noin viitisen senttiä tilaa.
Koko komeuden kruunaavat haponkestävästä teräksestä koneistetut suojaritilät, jotka kestävät takuuvarmasti vähän rajummankin potkaisun tai polkaisun. Joita tuolle sijainnille on kyllä väkisinkin luvassa.
Koteloimaton subbari
Mersun tavaratilasta löytyy 15-tuumainen Hybrid Audio L15 subbarielementti, joka on asennettu vanhan kansan kielellä niin sanotusti freeairina, tai nykysanaston mukaan Trunk Bafflena. Eli termistöstä riippumatta niin, että koko tavaratila toimii kotelona. Tai riippuen toki tavaratilan koosta, jos tilavuus on tarpeeksi suuri, niin silloin kyseessä on oikeasti Infinite Baffle, eli elementti ei enää ”koe” olevansa lainkaan koteloitu. No kumpi tämä Juuson tapaus sitten on, jaa-a, en tiedä. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, vain sillä on miltä se subbari kuulostaa. Ja perhana että se muuten kuulostaa maukkaalta! Mutta siitä lisää kuunteluarvio-osiossa.
Elementin asennuksessa on jätetty mukaan optio ikkunalliselle suljetulle kotelolle. Tällä hetkellä edes sen kokeileminen ei tunnu ajankohtaiselta, sillä on vaikeaa uskoa että suljettu kotelointi toisi soundiin sellaisia ominaisuuksia, jotka kallistaisivat vaakakupin sen suuntaan. Tällaista bassopään vapautuneisuutta joka tässä autossa nyt on, on äärimmäisen vaikeaa saavuttaa.
Ongelmia prosessoririntamalla
Juusolla oli alun perin käytössä Zapcon huippusarjan 16-kanavainen HDSP, joka on speksien valossa todella jäätävän kova laitos. Juuson kertoman mukaan paperilla kyseinen despi pesee jopa Brax:n DSP:n, jota pidetään yleisesti kaikista kovimpana laitteena. No Zapco päätti kuitenkin kesän 2020 Hyvinkään osakilpailuissa laittaa jonkun bitin poikittain. Elementtipuolen täystuho oli lähellä, mutta nyt selvittiin ”vain” palaneilla diskanteilla. Olin itsekin paikalla kyseisissä kisoissa, ja tuo tapahtuma ei ollut mitenkään mukavaa sivustaseurattavaa, kun laitteiston kaikista kaiuttimista työnnettiin hetken aikaa täyttä kaistaa läpi maksimitasolla.
Laite meni huoltoon ja palasi Juusolle, mutta autoon sitä samaa yksilöä ei enää pysyvästi laitettu. Tilalle tuli uusi vastaavanlainen, joka otettiin käyttöön. Juuso kertoo tykänneensä Zapcosta ja tämän uuden yksilön kanssa pitikin jatkaa yhteiseloa vielä pitkään. Sitten kuitenkin asennuksia paranneltaessa ja työn tohinassa prossun kaukosäätimen liitin tai sen johto pääsi menemään rikki. Juuso epäilee että säädin meni jotenkin oikosulkuun, sillä se oli tuon tapauksen jälkeen ollut täysin mykkä. Laite lähetettiin maahantuojan toimesta Italiaan huoltoon, jolla tiellä se on nyt ollut puolisen vuotta…
Nykyisin Mersussa on Helixin huippumalli DSP Ultra, joka sekin on todella pätevä peli ja tuskin jää soundit tästäkään kiinni. ”Halusin USB Audion kautta signaalia sisään ottavan laadukkaan prossun, jota ei tarvitsisi heti olla vaihtamassa. Ohjelmalähteenä käytän iPadia, joten siitä syystä tämä oli ehdoton vaatimus. DSP Ultra oli paras saatavilla oleva, johon budjetti riitti. Ja on tämä kyllä oikein hyvä peli, vaikka vähän mainstreamia kenties onkin”, pohtii Juuso.
Vahvistimet
”Alkujaan päätepuolelle hankittiin siis Zapcon paremmanpään 6-kanavainen ja iso 2-kanavainen. Tykkäsin näiden soundista, siinä oli voimaa ja nyansseja. Siitä huolimatta viime syksynä tuli mahdoton halu päästä testaamaan jotain uutta ja kenties vieläkin parempaa. Sitten löytyi Koposen Mikan jeesillä mahdollisuus hankkia Genesiksen perustajan Gordon Taylorin – eli puhutaan siis autovahvistinmaailman kenties kovimmasta suunnittelijasta – Revelation Audio -nimeä kantavat vahvistimet, joita Gordon oli kehitellyt pitkään ja jotka olivat vielä prototyyppivaiheessa. Nämä olisivat olleet todella tinkimättömästi aivan huippuosista käsityönä tehdyt kappaleet, joita valmistetaan ylipäätään vain muutama yksilö. Sanomattakin lienee selvää että kyseessä oli varsin arvokkaat pelit, mutta hintapolitiikasta päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen, joten laitoin sitten pienen pohdinnan jälkeen Zapcot myyntiin ja Revelation Audiot tilaukseen.
No siinä kävi sitten niin, ettei Gordon saanut valmiita ja vakaasti toimivia yksilöitä nippuun sellaisessa aikataulussa, että olisin ehtinyt kisaamaan kaudella 2021. Ja vaikka tulikin aikaisemmin sanottua, ettei yhdellä kaudella ole pitkässä juoksussa väliä, niin nyt oli sellainen vuosi ja EMMA:n Master Unlimited -luokan kisaajakattaus, että todellakin halusin kisaamaan! Joskus kesällä ennen juhannusta oli pakko puhaltaa peli toistaiseksi poikki ja hankkia jotain muuta ja mahdollisimman pikaisesti vielä. Dillmannin Mikko oli juuri aloittanut ARC Audion maahantuonnin ja kertoi merkin lippulaivamalleista Signatureista. Ne vaikuttivat speksien valossa ihan hyviltä, joten laitoin kolme kappaletta tilaukseen. Yhden 2-kanavaisen ja kaksi nelikanavaista. Ja varsin asialliset päätteet ne sitten loppupeleissä olivatkin”, muistelee Juuso värikästä historiaa vahvistinvalinnan taustalla.
Vaikka ARC:n vahvistimet ovat oikeasti todella huikeat highend-tason pelit, niin Juuso tunnustaa että se sama kokeilemisen halu kalvaa edelleen taustalla. Suunnitelmissa olisikin tehdä talvella Mersun konttiin räkki, missä voisi nopeasti vaihdella paria-kolmea eri vahvistinta ja vertailla soundia. Tätä se autohifistin elämä parhaimmillaan (ja pahimmillaan) on. Aina voi soida paremmin!
Tästä kuullaan vielä
Olen tutustunut muutamien viimevuosien aikana Juusoon sen verran hyvin, että kaverin käsittämätön tinkimättömyys ja tavoitteellisuus ovat tehneet vaikutuksen. Tällaisista luonteenpiirteistä on aika paljon etua muussakin elämässä kuin vain autohifissä.
Ennen soundimaistiaisten ottamista pitää vielä täsmentää, että Mersu on tässä vaiheessa edelleen raakile. Vaikka setti onkin näennäisesti ”valmis”, ei se silti vastaa sitä mihin Juuso haluaa laitteiston soundin viedä. En ole ennustaja, mutta siitä huolimatta uskaltaisin luvata että tämä auto tulee olemaan vielä jossain vaiheessa tämän maan kovin katuliikenteessä oleva SQ-hifiauto.
Soundimietteet
Lähetin Juusolle valmiiksi omat soittolistani WAV-tiedostoina, joten pääsin kuuntelemaan autoa tutulla musiikilla. Sanelemme aluksi talteen laitteiston elementtien jakotaajuudet, sillä tässä setissä siellä on vähän poikkeuksellisiakin jakoja. Subbarille on subsonic 30 hertsiä ja alipäästö 40 hertsiä. Ja tämä nimenomaan siksi, koska elementti on koteloimatta. Alapää karkaisi kokonaan lapasesta ilman suhteellisen korkeaa ylipäästöä. Midbassot on jaettu 40 hertsistä noin 350 hertsiin. Keskialueen jakotaajuus on 400 hertsistä noin viiteen kilohertsiin. Diskantit on leikattu noin 6 – 6,5 kilohertsin tienoolta.
Ihan alkuvaikutelmat muutaman nopeasti kuunnellut biisin jälkeen olivat soundin yleinen tarkkuus ja etenkin midbasson tarkkuus. Midipäästä mietin hetken onko se luonteeltaan hieman ”pintakireä”, mutta ei ole. Alempaakin osastoa tulee luontevasti ja vaivattomasti. Bassopään tarkkuus vain hetkellisesti pääsi ”hämäämään”, tällaista kuulee nimittäin aika harvoin autossa.
Keskialue on sopivasti ”ärhäkkä” ja siinä on positiivista aggressiota, eli tumpuksi tätä ei ainakaan voi luonnehtia. Ylemmän keskialueen erottelu on hyvää luokkaa, mutta mielestäni soundi ei ole juurikin ylemmiltä osilta aivan värittymätön. Jotain ylimääräistä siellä on… Diskantti integroituu hyvin keskialueeseen, mutta se on ääneltään ehkä vähän ”mitäänsanomaton”. Ja heti perään hieman edellisen kommentin lieventämistä, diskanttipää ei siis ole huono. Se ei kuitenkaan ole niin sävykäs kuin voisi olla, ja mukana on tietynlainen mattapintaisuus.
Mutta tämä bassopää. Huh huh! Midbassosta löytyy sellaista askellajin vaihtoa alemman midin tömäkästä mutta silti tiukasta potkusta ylemmän midin supertarkkaan napakkuuteen, ettei tällaista oikeasti kuule hifiautossa koskaan. Paitsi nyt. Subbari soittaa täysin samaa nuottia midbassojen kanssa ja on luonteva ja jopa huomaamaton jatke. Mutta siitä huolimatta hoitaa tonttinsa kyllä aikamoisella auktoriteetilla, kun sitä osastoa halutaan saada esille. Subbari myös erottelee erittäin vaivattomasti ja ulottuu alapäästä äärimmäisen matalalle. Ihan älyttömän vaivattoman kuuloinen bassoalue, hitto kun on hyvä! En mä keksi miten tätä voisi enää paremmin tai laajemmin luonnehtia. Ehkä tietyllä tavalla tulee mieleen hyvän kuulokejärjestelmän bassopää, juurikin se vaivattomuus.
Kuuntelun yhteenveto
Juuson laitteisto on tällä hetkellä aika kaksijakoinen. Diskantti ja keskialue ovat ok, ei mitään mullistavaa mutta ihan jees. Keskialueella olin kuulevinani jotain värittymää ylemmillä osilla, mutta muuten yläpää ei aiheuta mitään kuunteluväsymykseen johtavaa. Tällä sektorilla on kuitenkin vielä aikalailla petrattavaa, että oltaisiin siellä tasolla missä parhaat kotimaiset hifiautot ovat. Huutaa lisää sitä samaa vaivattomuutta mitä alasektorilla on.
Mutta sitten se bassopää. Mersun setin kohdalla voisi puhuakin pelkästään bassopäästä, erottelematta midbassoa ja subbaria erikseen. Ne nimittäin soivat käsittämättömän hyvin yhteen. Ylemmillä alueilla on huikeaa tarkkuutta ja alempi osasto lähtee vaivattoman helposti. Hyvin paljon samankaltaista fiilistä kuin esimerkiksi Saukonojan Jarkon 206 Pösössä sen huippuaikoina oli.
Pidetään tämä ja laitetaan yläpää samalle laatutasolle, niin tässä voi olla vaikka paras kotimainen katuliikenteessä oleva hifiauto ikinä. Tai vaikka traileripelitkin mukaan luettuna paras, ei sitä voi tietää. Auton rakentajan intohimosta ja pieteetistä tätä lajia kohtaan se ei ainakaan jää kiinni.
- Kuski
- Nimi: Juuso Heinonen
- Ikä: 27 vuotta
- Paikkakunta: Loviisassa asuva porilainen
- Ammatti: Käyttövastaavana sähköhommissa, insinöörin paperit löytyy
- Muut harrastukset: Ei ehdi muuta harrastaa kuin EMMA:n touhuja ja auton rakentamista
- Lempimusiikki: Kaikki hyvin tuotettu matsku. Aivan raskaimman pään örinähuudot ei uppoa. Leffamusiikki on lähellä sydäntä.
- Suosikkielokuva: Pirates of the Caribbean
- Kulkine
- Merkki: Mercedes-Benz
- Malli: W212 facelift
- Vuosimalli: 2014
- Tekniikka: 2.2-litrainen diesel
- Vanteet: 20-tuumaiset ”Vossenit”
- Renkaat: 225/35-20 edessä ja 265/30-20 takana
- Muuta: Kaikki ikkunat tummennettu, valoja sävytetty, BC Racingin jäykkyys ja korkeussäädettävä BR alusta
- Hifit
- Ohjelmalähde: Apple IPad mini
- Signaaliprosessori: Helix Ultra + HEC USB + Director
- Vahvistimet: ARC Audio SE2300 + 2 x ARC Audio SE4200
- Diskantit: Hybrid Audio XV
- Keskiäänet: Hybrid Audio X3 cp
- Midbassot: Hybrid Audio L8SE
- Subwooferi: Hybrid Audio L15
- Virtajärjestelmä: 95Ah Varta AGM konehuoneessa ja toinen samanlainen tavaratilassa
- Kiitokset
- Mikko Dillmann /Style N’ Sound
- Jeremias Fast
- Mikko Laine
- Janne Kovanen
- Mika Koponen
- Markus Grönholm / Verhoomo Grönholm
- Satafix
- Tmi Sami Hongisto
- JL Autoservice
- Sekä monen muut, jotka ootte olleet auttamassa ja tsemppaamassa!
Projektikuvia Juuson arkistoista:
