Amerikkalainen Cerwin Vega on valmistanut kaiutinratkaisuja eri käyttötarkoituksiin jo vuodesta 1954 saakka. Pääpaino on aina ollut PA-äänentoistossa, josta on ammennettu kovan soiton osaamista myös auto- ja kotihifin puolelle. V465C erillissarja näyttää punaisine yläripustuksineen heti ensisilmäyksellä CV:n tuotteelta. Tässä artikkelissa kerron käyttö- ja kuuntelukokemuksista kyseisen sarjan kanssa.
Teksti ja kuvat: Janne Soilakari
Cerwin Vega V465C erillissarja saatiin kokeiltavaksi merkin maahantuojalta JJ Hifiltä. Sarjan suositushinta oli alun perin 269 euroa, mutta sitä myydään ainakin jutun kirjoitushetkellä 149 euron hintaan. Alennusprosentti on noin 45 %, joka on aika paljon. Arvostelu on kirjoitettu viitaten tämän hetken myyntihintaan.
Linkki tuotteeseen JJ Hifin verkkokaupassa: https://www.jjhifi.fi/autohifi/kaiuttimet/erillissarjat/6-5/v465c.html
Sarjan mukana toimitetaan asennustarvikkeita diskantille, sekä mm. kiinnitysruuveja. Midbassojen suojaritilöitä pakkauksesta ei löytynyt. Katso tarkempi tuote-esittely Youtubesta, linkki videoon löytyy tämän artikkelin lopusta.
Kuunteluarvio & käyttökokemuksia
Testasin sarjan samoissa testikoteloissa kuin lähtökohtaisesti kaikki muutkin kaiutinsarjat. Kyseessä on siis erityisesti kaiutintesteihin suunnitellut kotelot, joiden tilavuus on säädettävissä. Tässä testissä se oli reilut 30 litraa. Sarjaa soitettiin noin 250W RMS vahvistinteholla, eli tehoa oli tarjolla vähintäänkin riittävästi.
Vaikka sarjan keskiäänielementit eivät mahdottoman ”järeärakenteiset” olekaan, niin ne tuntuisivat vaativan keskimääräistä pidempää sisäänsoittoa, ennen kuin soundi asettuu uomiinsa. Alkufiilis suoraan paketista on melko kolkko. Aloitin kuuntelut diskantin tasolla ”0”, eli jakosuotimien katkaisija on keskiasennossa. +2 dB auttaa asiaa jonkin verran, soundiin tulee enemmän iloa, valoa ja eloa. Myös keskarien vetreytyessä soundi muuttuu kaikin tavoin siistimmäksi. Diskanttien toisto on +2 dB asennossakin ihan ok, joten aivan hyvin tasoa voisi vieläkin nostaa ainakin toiset pari debbaa, mutta passiivisesti se ei ole mahdollista. Joten nyt mennään näillä.
Mikko Kuustosta pesään ja hanaa! Soundi on keskialueen osalta erittäin skarppi ja vähän jopa hyökkäävä, voisi sanoa positiivisella tavalla aggressiivinen. Ylemmällä keskialueella on ihan pieni korostuma, joka on kuitenkin niin maltillinen ettei se väritä soundia häiritsevästi, ennemminkin tuo juurikin sitä tarkkuutta siihen. Ylempi midbasso tuntuisi toistuvan myös todella tarkasti. Diskanttipää on ekan biisin perusteella ”ihan kiva”. Pakko myöntää että ounastelin sen olevan etenkin nyt lievästi korostettuna ärsyttävä, mutta sitä se ei kylläkään ole. Ei tosin maailman sävykkäinkään, mutta ihan kohtalaisen tarkka. Ehdottomasti plussaa siitä että yläpää ei säksätä tai suhise, tai tunnu aiheuttavan muutakaan joka saisi aikaan nopeaa kuunteluväsymystä.
Junior Wellsillä havahdun siihen, että tämän sarjan soundi muistuttaa erittäin vahvasti saman valmistajan monumentaalisten XLS-215 kotikaappien keskiääni/diskantti-osaston soundia! Perus äänimaailma liikkuu enemmän tarkan ja skarpin kuin lämpimän suunnalla. Mainittujen XLS-215:ten soundi lienee jopa hieman musikaalisempi, mutta etenkin keskialueen tarkkuus luo selkeitä muistijälkiä näiden suuntaan. Selvää PA-henkisyyttä on mukana. Tasapaino on kuitenkin sangen onnistunut. Keskialueen jo mainittu skarppius ja midbasson jämpti ja tarkka napsu raapustetaan plussien kera muistiinpanovihkoon.
Rammsteinilla kokeilen tuttuun tapaan äänenpainevaroja. Setti tuntuisi kestävän aika hyvin kovaakin soittamista. Midbassopää ei kovinkaan herkästi ala pehmenemään vaan potkii tarkasti kovallakin. Vähän ärhäkkäluonteinen keskialue lisää entisestään fiilistä, kun hanaa annetaan oikein huolella. Täytyy sanoa että balanssi on jopa erinomainen, diskanttikaan ei osoita mitään ”räkimisoireita”, vaan hoitaa tonttinsa kelvollisesti. Ainakin tällä biisillä kovakin äänenvoimakkuus toimii, ja uskoisin että valtaosalla muustakin musiikista. Setti tekee kunniaa merkin perinteille.
Cosmic Hipolla rumpalin hipelöinnit instrumenttinsa pelteihin saisivat toistua heleämminkin, säihkettä saisi olla mukana enemmän. Plussaa kuitenkin siitä että se mitä diskanttipäästä tulee, on soundiltaan sikäli aivan ok kamaa, vähän vain jää ylimmiltä vajaaksi. Metallikalottien perusmaneerit kuitenkin puuttuvat, kliseisesti sanottuna soundi ei kuulosta kauhean ”metalliselta”.
Janitalla meininki on ihan tarkkaa, mutta eloa voisi olla enemmän. Tämä sarja on toistoltaan aika lineaarinen, eli se ei varsinaisesti herää henkiin vasta kovalla, mutta siitä huolimatta settiä tekee mieli soittaa melko lujaa… No ehkä midbassopään todella rytmikäs ja hyvin kontrolloitu läiske pääsee silloin paremmin oikeuksiinsa, ja se lisää kuunteluiloa. Nilsillä hiukan samat sanat, tavallaan aivan ok, mutta silti ei suuremmin innosta.
No entäs Nightwish? Joo-o. Soundi kiristyy, mutta niin sen näillä veisuilla pitääkin. Ei kuitenkaan kiristy niin paljoa että kuuntelusta tulisi vastenmielinen kokemus. Pysyy aika kivasti sillä rajalla, jossa skarppius on kympissä ja hanaa voi silti vääntää isommalle. Kuuntelin biisit pariinkin kertaan, kun ensimmäinen rundi meni lähinnä miettiessä tykkäänkö mä tästä kohtalaisen isosti vai tosi paljon. Voin nimittäin sanoa että jokaisen testikuuntelun kohdalla NW ei soi näin pitkään. Nyt tästä voi oikeasti nauttia, joten pakko on antaa parikin plussaa! Tarkkaa meininkiä, rumpalin poljento erottuu, kitarat tulevat niin että tietää mutta ei kuitenkaan liian kireästi, ja diskantti hoitaa duuninsa ilman liikoja säksätyksiä. Ei pölhömpi.
Yhteenveto
Tätä settiä ensimmäistä kertaa katsoessani alkufiilis oli vähän kaksijakoinen. Tässä vaiheessa sarjan hintalapussa luki vielä 269 euroa, joka suhteutettuna esimerkiksi diskanttielementtien ulkonäköön tuntui korkeahkolta. Toki mitään kovin pitkälle vietyjä päätelmiä ei pelkän ulkonäön perusteella kannata tehdä, mutta jotain voi kyllä. Näin ollen hinnan laskeminen 149 euroon muutti pelin luonteen aivan täysin. Kuunneltuani sarjan voin sanoa että nyt hinta ja saatava laatu kohtaavat, paikoitellen jopa oikeinkin mainiosti!
Cerwin Vegan erillissarja ei välttämättä ole puhtaasti SQ-henkisen kuuntelijan ykkösvalinta, mutta ei se missään nimessä ole soundiltaan huono. Setin tuottama ääni on aika suoraviivainen (vastakohtana olisi musikaalinen), PA-puolen taustat kuuluvat. Keskialue menee välittömästi asiaan ilman kaunisteluja. Soundi on erittäin skarppi ja vähän jopa hyökkäävä. Mukana on perusteellisen sisäänajon jälkeenkin vielä viileyttä, joka ei välttämättä miellytä kaikkia. Toisaalta se tuo ääneen pientä ”livemäisyyttä”, joten menee myös mielipideasioiksi. Tässä 149 euron hintaluokassa nämä 6,5” keskarielementit vaikuttavat jopa aika hyviltä. Aktiivisetissä soundin luonnetta saisi luultavastikin viilattua musikaalisempaankin suuntaan, mikäli sellaista kaipaa.
Myös midbassotoisto on hyvää osastoa. Tässä suhteessa se saisi kehuja vaikka setti maksaisi vielä sen 269 euroakin, ei häpeä siinäkään hintaluokassa, saati 149 eurolla. Toisto on laadukkaan ja tehokkaan vahvistimen perässä supertarkka ja helposti seurattava. Hirveän matalalle nämä eivät toista, mutta sitä varten on olemassa sitten subwooferit.
Diskanttipää on sarjan heikoin lenkki. Sekään ei ole suoranaisesti huono, joskin 269 euron hinnalla olisi pakko sanoa että diskantin toisto ei vastaa hintaa, mutta 149 euron hinnalla se menee aikalailla keskitasoon. Soundin heikkous on sävykkyyden puute ylimmillä alueilla. Diskanttielementtien suojaritilöissä olevat logot blokkaavat merkittävän osan kalotin pinta-alasta, en sitten tiedä liekö merkitystä toistoon. Ei luulisi koska sellaiset siihen on laitettu, mutta kiinnitti kyllä huomiota. Diskanttien toisto on kyllä sikäli siisti, etteivät ne suhise omiaan tai ala edes kovemmalla volumetasolla ”räkiä”. Näin ollen sanon että sarjan yleisluonne huomioiden asialliset elementit. Jos et kaipaa sitä viimeisintä heleyttä, vaan arvostat enemmän yleispätevää toistoa ja potentiaalia luukuttamiselle, niin aivan käypäiset toistimet.
Kenelle minä tätä sarjaa sitten voisin suositella? Ainakin sellaiselle harrastajalle joka rakentaa hiukan rajallisella budjetilla settiä, jonka tavoitteena on ensisijaisesti soida lujaa, unohtamatta kuitenkaan täysin äänenlaatua. Perus demotteluun enemmän kuin loistava tuote! Soundi on takuulla parempi kuin valtaosassa luotidiskanttiviritelmiä, ja 149 eurolla setti on varsin monen harrastajan tavoiteltavissa.
Plussat ja miinukset:
- + Todella skarppi ja hieman aggressiivinenkin keskialue
- + Tarkka, hyvin kontrolloitu ja helposti seurattava midbassopää
- + Sarja kestää etenkin hintaisekseen kovaakin soittamista
- – Diskantti on sarjan hinta ja yleisluonne huomioiden suht asiallinen ja rasittamaton, mutta ylemmät alueet jäävät mattapintaisiksi
Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:
- Mikko Kuustonen: Abrakadabra
- Junior Wells: Sweet Sixteen
- Rammstein: Heirate Mich
- Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
- Janita: Sävyjä
- Nils Löfgren: Keith Don’t Go
- Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
- Nightwish: Sacrament of Wilderness
Haluatko nähdä kaikki tuottamamme videot (ja myös mm. kuuntelutestien materiaalit) hyvissä ajoin ennakkoon ja ilman Youtuben mainoksia? Liity Autohifikanavan Patreon-jäseneksi! Samalla tuet toimintaamme. https://www.patreon.com/autohifikanava
Cerwin Vega V465C erillissarjan unboxausvideo YouTubessa: