Kajaanissa toimiva Fanatic Audio on yksi kotimaisen autohifimyynnin kulmakivistä. Firma on paitsi merkittävä toimija alalla, myös ollut pystyssä jo neljännesvuosisadan ajan! Tämä on todella kunnioitettavaa tällä – no, ei välttämättä aina kaikista helpoimmalla alalla. Nyt merkkipäivien kunniaksi olemme saaneet käsiimme FA 25th Anniversary Kit -erillissarjan. Tässä artikkelissa kerron miten se soi.
Teksti ja kuvat: Janne Soilakari
Tämän erillissarjan valmistuksesta vastaa italialainen PHD Audio. Elementit eivät kuitenkaan ole suoraan PHD:n katalogista otettuja, vaan midbasso ja suotimet ovat soundiltaan varta vasten Fanatic Audion toiveiden mukaisesti viilattuja. Ei ole siis menty helpoimman kautta, vaan valmistuttajan sanoin ”jos kerran tällaiseen projektiin lähdetään, niin tehdään sitten setti joka on oikeasti meidän firman näköinen ja kuuloinen”.
Fanatic Audio FA 25th Anniversary Kit -erillissarjaa on myynnissä 425 euron hintaisena passiivijakosuotimet sisältävänä pakettina, sekä 350 euron hintaisena aktiivisettinä, josta jakarit puuttuvat. Lisäksi Fanatic Audiolta löytyy Iljan suunnittelema ”kevennetty erikoisjakosuodin” esimerkiksi sellaisiin asennusratkaisuihin, joissa setti halutaan asentaa helposti suoraan soittimen perään, tai ei muuten haluta puljata tiiliskiven kokoisten (ja painoisten) suodinkoteloiden kanssa. Tämän suotimen osat ovat optiona aktiivisetissä.
Katso lisätietoja sarjasta Fanatic Audion verkkokaupasta: https://www.fanaticaudio.com/brand/fa/
Erillissarjan pakkaus ei sisällä midbassojen suojaritilöitä, mutta sellaiset voit tilata halutessasi tästä: https://www.fanaticaudio.com/shop/subwooferelementit/suojaraudat-ja-ritilat/phd-audio-grill-6/
Kuunteluarvio & käyttökokemuksia
Kuuntelin sarjan sekä passiivisetin omien isojen jakosuotimien kanssa, että ”Iljan erikoisjakarien” kanssa. Näistä ensimmäiset soveltuvat sarjan suunnittelijan mukaan yleiskäyttöön, tarjoten tarkkaa ja rasittamatonta soundia. Jälkimmäisten kohdalla soundi on tarkoituksella ”raaempi”, ja niillä onkin Iljan kertoman mukaan haettu rouheampaa rock-fiilistä. ”Virvelirummin pitää räpsähtää niin että tietää”, kuvailee Ilja haluttua lopputulosta. Asia selvä. Viritellään setti tulille, otetaan läppäri syliin ja kuunnellaan sekä arvioidaan millaiseen lopputulokseen on päästy.
Käytössä sarjan omat isot passiivijakosuotimet
Aloitin kuuntelun diskantin tasolla 0 dB ja midbassolle -6 dB alipäästö. Mikko Kuustosella liikenteeseen. No huh, huh, jopas on aika kirkas alkufiilis! Diskanttipää on aivan siisti eikä suhise, sähise sekä äyskäröi räkää kuuntelijan naamalle, mutta diskantin taso on poikkeuksellisen korkea suhteessa keskiääneen ja basso-osastoon. Tai ainakin se vaikuttaisi olevan, näin ensimmäisen parinkymmenen sekunnin perusteella. Jatketaan…
Hmm… Eka biisi kuunneltu kertaalleen läpi. Nyt en vielä tässä vaiheessa tiedä mitä olen tästä mieltä. En kuitenkaan heti haluaisi rynnätä vaihtamaan diskanttielementin kaiutinjohtoja jakarin ”-3 dB” -asetukseenkaan, sillä vähän lisää kuunneltuna tässä on aika paljon hyvää. Toiston yläpää on todella tarkka ja yksityiskohtaisen erotteleva. Ja kuten mainittua, diskantti ei sähise ja säksätä, vaan pysyy kirkkaan tarkkana, vaikka määrällisesti sitä annostellaankin runsaahkosti.
Keskialueen toisto on luonnollinen. Laulaja pysyttelee jopa maltillisen kokoisena testikoteloiden välissä. Tämä on yllättävää jos toistoa verrataan vuosi sitten testattuun, saman kaiutinvalmistajan eli PHD Audion selkeästi edullisempaan CF 6.1 Kit -sarjaan, joka teki ainakin allekirjoittaneeseen suurimman vaikutuksen ”livemäisellä” toistolla, jossa maalattiin vesiväripensselin sijaan paikoitellen ennemminkin maalitelalla (ja tämä vain positiivisella taustaklangilla ilmaistuna). Tämän setin toisto on selvästi enemmän ”studiomainen” ja pikkutarkka (tai ainakin paljon pikkutarkempi).
Biisin vaihto Junior Wellsiin. Midbassopää on jämpti ja tarkka. Jopa oikeinkin tarkka. Seurattavuus vaikuttaa erittäin hyvältä. Toisto ei ehkä ulotu niin matalalle kuin keskimäärin tässä kokoluokassa. Ainakin matalamman basson taso on varsin maltillinen tässä testipömpelikuuntelussa, jossa midbassot sijaitsevat reilun 30 litran suljetuissa koteloissa. Mitään ongelmaa tästä ei kuitenkaan ilmene, ehkä jopa päinvastoin. Samalla kaikenlainen bassopään mahdollinen pienenpienikin kumeus loistaa poissaolollaan. Ja tämä saa ylemmän midbasso-osaston tuntumaan vieläkin tarkemmalta ja kontrolloidummalta.
Rammsteinin kohdalle saakka edettyäni en enää oikeastaan edes kiinnitä huomiota siihen alussa mainittuun diskantin korkeahkoon tasoon. Voi toki olla että toisto on jo näinkin lyhyen sisäänsoiton aikana tasoittunut, testiin saatu sarja taisi nimittäin tällä kertaa olla ihan ”pakasta vedetty” (vaikka se hetken aikaa soikin melko lujalla ennen kuin aloitin keskittyneemmän kuuntelun). Ennemmin ehkä kuuntelijan korvat ovat kuitenkin adaptoituneet tähän soundiin.
Cosmic Hippoa. Siistiä, tarkkaa ja hyvin kontrolloitua soitantaa. Pienimmätkin rumpalin peltien hiplailut erottuvat, samaten potkut tulevat nasevasti. Oikein kiva! Huomaan että sanainen arkku alkaa toistaa jo samoja ainakin kertaalleen sanottuja asioita. Soundi on monin tavoin erittäin hyvä, mutta kuitenkin hieman tylsä, niin rumalta kuin se kuulostaakin. Suorittaa erinomaisesti, mutta…
Analysoidaanpas vähän keskialuetta. Todella puhdas ja selkeä, tässä(kin) suhteessa jopa oppikirjamainen. Esim. nyt kun biisi vaihtui Janitaan, niin voi perskele että on nätti soundi. Ja voi hemmetti että tuo ylempi midipää on tarkka! Ihan p**keleen tarkka!! Tähän kun löisi vielä kaveriksi vaikkapa Brax:n päätteen, niin äänikuvan päällä voisi suorittaa kirurgisia operaatioita, niin kliini se olisi.
Rouheutta ja sitä ”isompaa pensseliä”, niitä tämä kaipaisi. Nyt on isolla kauhalla tarkkuutta, sillä sektorilla toimii kyllä. Nilsillä ei jää varmasti yksikään nyanssi toistumatta. Taatusti tällekin soundille on ystävänsä, mutta omaan makuuni kaivattaisiin lisää luonnetta.
Sitten vielä loppuun muutama viisu Nightwishiä. Pysyy kovemmallakin yllättävän rasittamattomana, siitä iso plussa. Toisaalta ei tämä ole aikaisemmankaan kuuntelun aikana osoittanut rasittavuuden oireita, vaikka soundi pirun tarkkaa onkin, että sikäli ei yllätä. Plussaa kuitenkin kun NW toimii.
Yhteenvetona voisi sanoa että tällä kombolla saavutetaan todella tarkka, mutta kuitenkin miellyttävä soundi, joka tuntuisi toimivat aikalailla kaikenlaisella musiikilla. Diskantin suhteen voisin verrata tätä toistoa jopa yhteen parhaista autohifidiskanteista joita olen kuullut, eli Rainbow’n Profiin. Molemmissa tapauksissa toisto on luonteeltaan erittäin tarkka ja nyanssirikas, mutta myös niin miellyttävä, että diskantin tasoa voi haluttaessa nostaa aika paljonkin, ilman että lieveilmiöitä esiintyy.
Voinko antaa tälle ostosuosituksen, kun huomioidaan sarjan 425 euron suositushinta? Ehdottomasti voin. Etenkin jos pikkutarkka ja hieman studiomainen soundi on sun juttu. Tällä setillä ei nyanssit jää piippuun. Ja aktiivisesti ohjattuna eteen avautuukin sitten huima määrä uusia mahdollisuuksia, tämä kaiutinsarja taipuu selkeästi moneen, kuten jatkossa ilmenee.
Plussat ja miinukset:
- + Diskanttitoisto on tarkka, sävykäs ja heleä, harvinainen kombo etenkin tähän hintaluokkaan
- + Keskialue on todella puhdas ja luonnollinen
- + Ylempi midbassopää on supertarkka ja toistoltaan vaivaton
- +/- Alempaa bassopäätä ei juurikaan tule, itse koen tämän enemmänkin plussana, sillä samalla myös kumeus loistaa poissaolollaan
- – Kokonaisuus voisi olla luonteikkaampi, innostaisi enemmän kuuntelemaan
Sitten pieni kahvitauko ja Iljan ”erikoisjakarit” kiinni
No nyt on ihan selvästi enemmän sitä liveä! Laulajan koko on reilumpi ja muutenkin ääni tulee kuin kertaluokkaa suuremmista kajareista. Keskialue on aavistuksen viileämpisävyinen, mutta tässä tapauksessa se on omaan makuuni hyvä asia. Lisää juurikin sitä ”livefiilistä” ja soundin kokoa. Jopa pieni ”epämääräisyys” voi olla oikeassa paikassa plussa, rikkoo täydellisyyden kaavaa.
Kuustosella, etenkin biisin kertsillä huomaa myös että yläkeskarilla on pieni korostuma. Sitä jos saisi madallettua, niin olisi omaan makuuni parempi, vaikkei se korostuma välttämättä mittarilla katsottuna olisi edes merkittävä (kokemuksen perusteella voi olla että tuskin havaittava). Toisaalta tällä saavutetaan se Iljan mainitsema ”virveli räpsähtää niin että tietää” -efekti, että mistä sitten kukin tykkää…
Myös Juniorilla on vähän yläkireä keskialue, mutta muuten tykkään tästä keskarista enemmän. Se että laulaja paikallistuu kookkaampana, tuo jo itsessään enemmän meisseliä kokonaisuuteen, jonka lisäksi tämä keskialue on ”rouheampi”. Lisäksi pitää mainita että kuuntelen elementtejä nyt kotisetissä suoraan kuuntelijaa kohti suunnattuna. Kun nämä 6,5” elementit asentaa autossa ovien alalaitaan, niin yläkeskarin korostuma vaimentuu. Tämä pitää huomioida.
Midbassopää tuntuu edelleen tosi tarkalta, mutta syystä tai toisesta diskantti oli ekalla versiolla miellyttävämpi. Nyt suhahtelee erikoisesti… Ei nyt mitenkään holtittomasti mutta jonkinmoista suhua siellä on. Ja tällainen ”luonteikkuus” ei ole sitä hyvää luonteikkuutta.
Mutta silti muutamasta moitteesta huolimatta kuuntelisin tätä ennemmin kuin sarjan punaisten vakiojakarien aikaan saamaa oppikirjasoundia! On liveä, fiilistä ja luonnetta. Ekalle versiolle ehkä antaisin kuitenkin inan verran paremman arvosanan jos nämä olisi vastakkain jossain vertailutestissä ja pisteytys tehtäisiin seikkaperäisen kaavakkeen kanssa (tonaali-osio painaisi kenties siinä sen verran), mutta fiilispisteet menisi ehdottomasti tälle. Ja tämä kuuntelu tehtiin nyt fiilis edellä. Vertailutestit sitten erikseen ja niissä käytämme tulevaisuudessakin tarkkaa pistekaavaketta.
Nilsillä se yläkeskarin korostus häiritsee testilistan biiseistä vähiten, ja itse asiassa tuo jopa tarkkuuden suhteen positiivisia juttuja biisiin. Tämäkin kipale kasvoi ihan selvästi, ilman että tarkkuus olisi mitenkään mainittavasti ottanut siipeensä. Nightwishilla on kireyttä ilmoilla ja huolella, ei kestä huudattaa kovin lujaa. Nyt se korostuma kostautuu.
Hyvänä puolena voidaan mainita tähän loppuun, että aktiivisesti ohjattuna saadaan luultavastikin molempien jakariversioiden parhaat puolet käyttöön ja voidaan ekuttaa sitä öbaut kilon aluetta seitinohuesti alaspäin, mikäli tarvetta ilmenee. Että sikäli ei tämä mikään turha sarja ole, ei edes tässä hintaluokassa jossa jo vähän vaaditaan.
Plussat ja miinukset:
- + Soundin koko kasvoi selvästi, itse koen tämän ehdottomasti positiivisena asiana
- + Tarkkuus on edelleen suhteellisen hyvä, vaikka tietyt asiat muuttuivatkin hippasen ”epätarkemmiksi”
- + Ylempi midbassopää toimii edelleen upeasti, tarkka, nopea ja vaivaton
- +/- Yläkeskarilla on selvästi kuultavissa oleva korostuma. Tämä on aika kaksijakoinen asia, sillä itsekin koen sen tietyillä biiseillä jopa plussana… Lisäksi autossa tämä tasoittunee
- – Diskantin toistoon tuli epämääräisyyttä vs. eka versio
Loppukaneettina kokonaiskuuntelun perusteella: Jos haluat jotain oikeasti uniikkia, niin uskallan kyllä antaa ostosuosituksen. Ja juhlaan on todellakin aihetta, onneksi olkoon Fanatic Audio!
Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:
- Mikko Kuustonen: Abrakadabra
- Junior Wells: Sweet Sixteen
- Rammstein: Heirate Mich
- Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
- Janita: Sävyjä
- Nils Löfgren: Keith Don’t Go
- Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
- Nightwish: Sacrament of Wilderness
Haluatko nähdä kaikki tuottamamme videot (ja myös mm. kuuntelutestien materiaalit) hyvissä ajoin ennakkoon ja ilman Youtuben mainoksia? Liity Autohifikanavan Patreon-jäseneksi! Samalla tuet toimintaamme. https://www.patreon.com/autohifikanava
FA 25th Anniversary Kitin unboksausvideo YouTubessa: