Tutustuimme Nokialla vaikuttavan Teemu Ekolan Bemarin hifisettiin jo muutama vuosi sitten, kun mies oli juuri käynyt pokkaamassa autoäänentoiston EM-kisoista SQ S-Cat 4000 € -luokan mestaruuden. Auto on säilynyt tuon jälkeen samana, mutta hifisetti on rakennettu melko lailla täysin uusiksi. Ja myös ykköspokaalien rivistö Teemun autotallin seinällä on saanut jatkoa, uusin pytty on viime syksyltä Master Unlimitedista.
Teksti ja kuvat: Janne Soilakari
EMMA Finlandin puheenjohtajanakin sekä aktiivisena kuuntelutuomarina kunnostautunut Teemu Ekola tuli lehtemme likijoille tutuksi AutoSoundin numerosta 3/2018. Mikäli et ole tätä kyseistä esittelyä lukenut, niin se kannattaa vilkaista pohjatiedoksi ennen tämän artikkelin pariin siirtymistä. Lehden pystyy hankkimaan digiversiona AutoSoundin kotisivujen arkistosta tai Lehtiluukun palvelusta.
Sitten asiaan. Palataanpas ajassa kesään 2018, eli edellisen esittelyn jälkeiseen aikaan. Noista hetkistä mukana on säilynyt enää vain Helix DSP Pro MK2 signaaliprosessori sekä Director-ohjain. ”Lenovon tabletti löytyy edelleen kojelaudasta, mutta se toimii nykyisin ainoastaan näyttölaitteena. Rasperry Pi 4 on pääasiallinen ohjelmalähde”, kertoo Teemu.
EM-kilpailuissa Bemarin midbassopuoli hoidettiin oviin freeairina asennetuilla elementeillä. Midbassopään soundi oli auton omistajan sekä monen laitteistoa kuunnelleenkin mielestä setin heikoin lenkki, joten tätä lähdettiin kehittämään koteloinnin kautta. Elementtien sijaintina pidettiin edelleenkin etuovet, ja niille valmistettiin tukeva noin 11-litrainen koteloasennus, jossa elementtien suuntaukseenkin oli nähty vaivaa. ”Ei tämäkään asennus silti autuaaksi tehnyt, ja tuntuma oli että tässä vain kierretään virheitä. Toki kausi päättyi Suomenmestaruuteen EMMA:n Master 5000€ -luokassa, mutta itse en silti ollut soundiin tyytyväinen”, kertoo asentaja.
Koaksiaalit pääkaiuttimiksi…
”Koaksiaalielementtien käyttö pääkaiuttimina alkoi kiinnostaa. Lueskelin aiheesta ja huomasin että Seasilta oli tullut pätevän oloiset nelituumaiset koaksiaalit, joissa diskantti sijaitsee keskiäänisen pölykupin paikalla, eikä suoraan kartion edessä, kuten monesti. Esimerkiksi Penaudio käyttää tätä samaa elementtiä laadukkaissa kotikaiuttimissaan. Ostin sitten sellaiset kokeeksi, kun hintakaan ei aivan mahdoton ollut. Sovitin elementit samoille sijoille peilikolmioiden paikkeille oviin, jossa nykyisetkin pääkaiuttimet sijaitsevat. Siihen sai muovattua noin 2,5-litran refleksikotelot, ja elättelin toiveita että ne riittäisivät yksistään subbarin kanssa. Aloitin kisaamisen tällä kokoonpanolla, mutta soundi ei miellyttänyt. Etenkin diskanttipään toimimaansaaminen oli ongelmallista, toisto oli hieman suttuinen ja ääni muutenkin omituisen pahvinen. Jälkikäteen ajateltuna tietyt olennaiset säätöjutut jäivät kokeilematta, joten luultavasti vika oli penkin ja säätöläppärin välissä”, muistelee Teemu.
Teemun kanssa samassa luokassa kisasi myös Audiokaupan tehomies Sami Soikko, joka käytti omassa setissään KEF:n 4,25” kokoisia koaksiaalielementtejä, jotka oli irrotettu E301 kotikaiuttimista.
”Kuuntelin sitä Samin settiä, ja siinä diskanttipää toimi aikalailla paremmin kuin itselläni. Siitä se ajatus sitten lähti KEF:n elementtien kokeilemiseen. Ne olivat neljäsosatuuman halkaisijaltaan suuremmat kuin aikaisemmat koksut ja kiinnitys tapahtui takaapäin, joten uudet kotelot niille oli tehtävä. Nykyisillä koaksiaalikoteloilla on tilavuutta arviolta noin pari litraa, ja rakenne on tehty liimaamalla vaneririnkuloita päällekkäin. Koteloiden sisäpinta on tarkoituksellisesti mahdollisimman rikkonainen, jonka pitäisi olla akustisesti hyvä asia”, kertoo Teemu.
Aluksi uudet koksut oli kytketty passiivisesti KEF:n oman jakosuotimen kautta. Teemun mukaan diskanttipää alkoi toimia heti asiallisesti, mutta auton kokonaissoundissa oli vielä viilattavaa. Seuraava murheenkryyni oli jo pidempään korjauslistalla ollut midbassoalue.
…ja midbassot lattialle!
Teemu perehtyi midbasso-ongelmaan mm. perusteellisten mittausten kautta. Vaihemittaus paljasti että noin 70 hertsin tienolla oli järkyttävä ”vaihesiksakki” ja vastemittauksessa kyseinen taajuus puuttui kokonaan.
”Tutkin asiaa ja testailin erilaisia juttuja, ja havaitsin että kun auton takapenkin kaataa ja kontin avaa, niin kyseinen ongelma häviää. Mietin siinä siten että jos kokeilisin asentaa midit etupenkkien alle auton vakiopaikoille. Kaverilla oli ylimääräisenä German Maestro SWF 8012HE elementit, jotka sopivat Bemarin orkkispaikoille. Sehän on tavallaan sellainen asennuskaukalo, joka hengittää kynnyskoteloon, eli toiminnaltaan jonkin sortin freeair. Tämä ratkaisu alkoi toimia mielestäni paremmin. Toki iso apu oli siitä että koaksiaaleja pystyi ajamaan jo noin 200 hertsin tienoolta ylöspäin, jolloin midbassot eivät paikallistu asennuspaikkaansa, koska niiden jaon voi pitää sopivan matalana. Mitään 500 Hz tms. näistä ei todellakaan kannata yrittää pyytää, vaan pitää pysytellä nimenomaan siellä bassoalueella. Purin sitten ne edellisellä kaudella kovalla vaivalla rakennetut ovikotelot pois, ja asensin autoon ihan vakio-ovipahvit”, muistelee asentaja.
2019 kauden finaalikilpailut sujuivat pisteiden valossa tiukan väännön siivittäminä, sillä toinen KEF-mies Soikko kellotti Teemun kanssa täysin samat kuuntelupisteet. Sami otti kuitenkin asennuksissa hieman miinusta, joten mestaruus matkasi Nokialle.
Vahvarit vaihtoon
Teemu on siitä ehkä jopa vähän poikkeuksellinen raskaansarjan äänenlaatukisaaja, että mies ei liioin pullistele high end -luokan laitteilla, ellei sitten niiden hankinnalle ole oikeasti todella hyvää perustelua. Mitään yliampuvaa ei miehen seteissä ole totuttu näkemään. Niinpä vielä kausi 2019 mentiin vahvistimienkin osalta DLS:n suhteellisen edullisilla CC-sarjan päätteillä, jotka ajoivat asiansa aivan mainiosti. Jossain kohtaa autossa suoritettujen testailujen jälkeen heräsi kuitenkin kiinnostus hieman kovemman luokan vahvistinkattaukselle, ja niinpä settiin päätyikin Tru Technology B-475 koaksiaaleille ja Tru Technology B-2110 midbassoille.
”Järjestimme toissa talvena kaveriporukalla vahvistimien sokkokuuntelutestin. Hommasin siihen mukaan erilaisia kiinnostavia laitteita, mm. Helixin C-FOUR, Sinfonia, Mosconia, Zapcoa, DLS:ää ja sitten toki Tru Technologya. Kummasti niistä löytyi eroja ja esimerkiksi todella edulliset DLS:n CC-sarjalaiset pärjäsivät ongelmitta monin kerroin hintavampia vastaan. Esimerkiksi siinä miten stereokuva muodostui, oli tosi isojakin eroavaisuuksia laitteiden välillä. Parhaiksi kuitenkin valikoituivat Helix ja Tru Technology. Näistä jälkimmäiset päätyivät sitten uusiksi päätteiksi settiini, kun pääsin Paavolan Jussin kanssa hinnoista sopuun. Subbarille laitoin sitten vielä SD:n pienen monopäätteen, jota Saukonojan Jarkko kehui”, kertoo Teemu.
Tru Technology on Suomessa sangen harvinainen merkki, sillä laitteilla ei ole tainnut olla koskaan virallista maahantuojaa. Kyseessä on aito jenkkimerkki, jonka vahvistimet myös valmistetaan Amerikassa. Pohjanmaan ”hifirinki” on hankkinut muutamia laitteita käytettynä ulkomailta, ja tätä samaa perua ovat nyt myös Teemulle päätyneet yksilöt.
Subbari pois kontin pohjalta
Tavaratilan pohja, eli tarkemmin sanottuna varapyöräsyvennys on helppo ja erittäin usein käytetty sijoituspaikka laitteiston subwooferille. Toimittajan oman kokemuksen mukaan harvassa kuitenkin ovat ne tapaukset, että kyseinen sijainti tuottaisi elementti ylöspäin suunnattuna oikeasti laadukkaan subbassotoiston. Vaikka aika kultaakin muistoja ja itsekin olen kyseiseen asennukseen joskus ”syyllistynyt”, niin en voi silti henkilökohtaisesti sanoa että muistaisin varmuudella yhtään tapausta, jossa varapyöräsubbarista olisi saatu tarkkuuden ja erottelun suhteen huippulaatuista ääntä. Teemun Bemarin EM-setissäkin oli subbari vielä kyseisellä paikalla, mutta toisto ei miellyttänyt omistajaa. Niinpä kokeiluun tuli ensin pienikokoinen 6,5” Tangbandin elementti.
”Tein Tangbandille testikotelon suksiluukun aukkoon, niin että elementti oli refleksikoteloituna ohjaamoon päin takapenkin keskellä. Se alkoi toimia yllättävänkin kivasti. Toki yhdellä 6,5-tuumaisella ei määrällisesti saatu mitään huimia äänenpaineita, mutta nippanappa se riitti EMMA:n kisoissa. Aavistuksen enemmän olisin kuitenkin kaivannut voimaa. Vaihdoin sen sitten seuraavalle keväälle Dayton Audion 10” elementtiin, jonka soundista tykkäsin tosi paljon. Onnistuin kuitenkin sulattamaan subbarin kaiutinkaapelista plussan ja miinuksen yhteen kutistesukan alta, mistä oli lopulta seurauksena palanut kela ja hajonnut pääte. Joten monen mutkan kautta autoon päätyi siellä edelleen paikoillaan oleva Morel Ultimo 8, jonka edellinen omistaja oli muuten Köllin Antero”, kertoo Teemu Bemarin subbaripuolen historiasta.
Erilainen ohjelmalähde
Teemun laitteiston ohjelmalähteenä palvelee Rasperry Pi 4 minitietokone. ”Tämä tuli mukaan settiin viime talven aikana, eli oli käytössä ekaa kertaa kaudelle 2020. Mietin ensin pitäisikö Lenovon tabletti vaihtaa iPadiin, mutta tuttu kovanluokan kotihifiharrastaja antoi idean Rasperryn kokeilemisesta. Siihen on saatavana parikin Linux-pohjaista käyttöjärjestelmää, jotka ovat käytännössä juuri tälle laitteelle tehtyjä audiosoittimia. Itselläni on nyt käytössä Moode Audio -niminen käyttöjärjestelmä, joka optimoi Rasperryn toimimaan nimenomaan ohjelmalähteenä. Tälle löytyy netistä DIY-yhteisö, jossa porukka kehittää tätä yhdessä eteenpäin. Se kannattaa tsekata, mikäli aihe kiinnostaa ja haluaa testata vähän vaihtoehtoisempaa soitinta. Käytännössä homma toimii siis niin, että Rasperryyn kytketään USB-tikku tai ulkoinen kiintolevy, josta se soittaa tiedostoja USB Audion yli Helixin prossuun. Lisäpalikkana saa haluttaessa myös optisen lähdön, mutta itselläni ei sille ollut tarvetta. Lenovon tabletti toimii tässä sitten näyttönä Wifi-yhteydellä, jonka Rasperry luo autoon”, selventää Teemu.
Tablettiin verrattuna Rasperryn käyttö toi Teemun mukaan soundiin samaan aikaan musikaalisuutta ja tarkkuutta. Laitteen käyttö on periaatteessa helppoa, mutta hieman hidasta verrattuna pelkkään tablettiin ohjelmalähteenä. Hifikilpailuihin tämä soveltuu kuitenkin todella mainiosti, mutta arkikäytössä tabletti ohjelmalähteenä on kuulemma silti kätevämpi. Vahvasti harkinnan arvoinen idea kuitenkin jokaiselle hieman ”boksin ulkopuolista ajattelua” harrastavalle ja kokeilunhaluiselle sekä virittelymahdollisuuksia arvostavalle SQ-hifistille!
Harrastus elää ja kehittyy
Teemu lopetti parin vuoden pestinsä EMMA Finlandin puheenjohtajana ja keskittyy tulevaisuudessa harrastamaan lajia kilpailujen tuomarina sekä kilpailijana. Bemarin etupään kaiutinsettikin on jo purettu ja uusia ideoita ollaan jälleen kokeilemassa. ”Esimerkiksi uusien koaksiaalien kotelointi on työn alla ja midbassot ovat siirtymässä kickpaneeleihin”, kertoo Teemu.
Mies sai taannoin toteutettua pitkäaikaisen haaveensa ja rakennettua itselleen kunnollisen tilavan autotallin omalle pihalle. Nyt kelpaa rakennella, joten odotellaan mielenkiinnolla mitä Nokian suunnalta tälle kaudelle onkaan tulossa!
Kuunteluarvio
Kuuntelimme Teemun Bemaria melko pian syksyn 2020 EMMA Finlandin finaalikilpailujen jälkeen. Kuunteluhetkellä käytössä olevat säädöt: Subbarin alipäästö 44 Hz ja subsonic 20 Hz. Midbassot ylipäästö 56 Hz / 24 dB okt. Butterworht, alipäästö Bessel 90 Hz. Keskiäänet 500 Hz / 6 dB okt. – 2 kHz. Diskantit ylipäästö 3,3 kHz.
Ihan ensimmäinen fiilis kuuntelusta oli se, että kaikki asiat tapahtuvat todella lähellä, aivan silmien edessä. Kaikki asiat jäsentyvät paikoilleen äärimmäisen tarkasti. Yläkeskialueella vaikuttaisi olevan ehkä jonkinlainen pieni korostuma, joka entisestään vahvistaa tätä tunnetta ja tekee soundiin pienen ”aggression”. Toisaalta jos toistettavalla materiaalilla on taipumusta kireyteen, niin se puoli saattaa nousta myös sangen herkästi pintaan.
Tykkään KEF:n koaksiaalien soundista. Jos jotain kritisoitavaa pitäisi niihin liittyen kaivaa esille, niin aivan ylimmän diskantin jälkisointi voisi toistua selkeämmin, ja muutenkin säihke ja heleys jäävät puutteellisiksi. Tarkkuus ja integraatio keskialueeseen toimivat kyllä todella mainiosti.
Yksi jännä puoli on midbassotoiston integroituminen muuhun etupäähän. Vaikka elementtien tietää sijaitsevat penkkien alla, ei soundi paikallistu millään tavalla lattianrajaan. Midbassojen ääni on kokonaisuutena hyvällä tavalla epäautomainen ja niissä on erittäin hyvin sävyjä. Tulee vahva mielleyhtymä siihen että kuuntelisi laadukasta aktiivikaiutinsettiä kotona suhteellisen pienessä tilassa ja varsin läheltä. Soundin tarkkuus on erinomaista luokkaa jopa sellaisilla haastavammilla kappaleilla, joilla kokonaisuus toistuu hyvin herkästi vähän sekavana. On helppo ymmärtää miksi Teemun laitteisto on menestynyt autohifikilpailuissa juurikin niin hyvin kuin se on.
Subbaripää toistuu vähän hillitysti, mutta soundi on silläkin sektorilla aivan asiallinen ja etenkin lineaarinen. Jälkeenpäin kuulin auton omistajalta että suksiluukku oli jäänyt kuuntelun ajaksi kiinni, joka oli vähän laskenut subbaripään tasoa.
Soundin energisyys toimii myös tällä setillä hyvin. Esimerkiksi akustisen kitaran kohdalla tämä välittyy hyvin, äänessä on aivan erilailla draivia kuin monilla muilla autolaitteistoilla. Huomaan että juurikin teknisten ominaisuuksien ihasteluun tulee keskityttyä jatkuvasti, joka kuvastaa hyvin laitteiston luonnetta. Tämä setti ei ole ehkä samalla tavalla musikaalinen ja ”herkkä” kuin jotkut toiset huippuautohifilaitteistot, mutta tämä ei missään nimessä ollut moite. Myös näitä puolia on kyllä mukana, mutta ne eivät ole se päällimmäinen juttu mihin huomio kiinnittyy. Tämä on oikeastaan aika hyvä kompromissi selkeämmin ”kisasoundisen” auton ja musiikista nautiskelusetin väliltä. Joo, tiedän. Moni on sitä mieltä, ettei näitä asioita saisi tai voisi erotella toisistaan. Mielestäni kyllä voi. Teemun setissä on varsin hyvin molempia.
- Kuski
- Nimi: Teemu Ekola
- Ikä: 40 vuotta
- Sijainti: Nokia
- Ammatti: Myyntijohtaja
- Muut harrastukset: Salilla käynti, omakotitalon ylläpito
- Lempimusiikki: Aikalailla kaikkea Johanna Kurkelasta Slayeriin ja Steven Wilsonista pink noiseen
- Suosikkielokuva/-sarja: Erilaiset autonrakentelusarjat ja tietysti Rempalla rahoiksi
- Kulkine
- Merkki: BMW
- Malli: E60
- Vuosimalli: 2006
- Moottori: 2.0 diesel
- Tuningit: Kevyt alustasarja, M-Sport puskuri
- Vanteet: IA Racing 19″
- Renkaat: 235/35-19
- Hifit
- Ohjelmalähde: Rasperry Pi 4 + näyttönä Lenovo Yoga Tab 3+ tabletti Wifi-yhteydellä
- Signaaliprossu: Helix DSP Pro MK2 + USB-kortti + Director ohjain
- Vahvistimet: Tru Technology B-475 koaksiaaleille, Tru Technology B-2110 midbassoille, Soundigital: 1200.1 EVC subwooferille
- Koaksiaalit: KEF E301
- Midbassot: German Maestro SWF 8012HE
- Subwooferi: Morel Ultimo 8
- Kaapelointi: Kaiutinkaapelina kaikille elementeille Kimber 4-PR, RCA-vedot koaksiaaleille Atlas Equator OCC Integra ja midbassoille ja subbarille Oehlbach NF 14 Master
- Virtajärjestelmä: Vartan 95 Ah AGM-akku tavaratilan oikeassa takakulmassa, 50 mm2 päävirtakaapeli vahvistintelineelle, loppumatka vähän ohuemmalla, kaikki kuparikaapelia