Kokkolassa asuva Vesa Koskinen sai ajokortin tasan 20 vuotta sitten. Samaan aikaan alkoi myös miehen autohifiharrastus. Nykyinen A5 Audista löytyvä äänentoistolaitteisto onkin Vesan mukaan kirjaimellisesti 20-vuotisjuhlasetti, sillä laitteiston vahvistimiksi sekä pääkaiuttimiksi valikoitui superharvinainen ja arvokas Sinfoni Quartorigo The 20th Anniversary Limted Edition -sarja.
Teksti ja kuvat: Janne Soilakari
Autohifin monitoimimies Vesa Koskinen tunnetaan parhaiten paitsi omasta AudioVision firmastaan, myös SQC Club Finland autohifikilpailujen vetäjänä. Vesa aloitti kilpailemisen autoäänentoiston parissa jo vuonna 1999, jolloin äänenlaatuun keskittyviä kilpailuja Suomessa järjestivät FASCA Ry sekä Hifi Klubi. Noista ajoista homma on kehittynyt huomattavan paljon ja matkanvarrelle mahtuu monenlaista.
”Vuonna 2000 kisasin ensimmäisen täyden kilpailukauteni FASCA:n noviisiluokassa. Sen jälkeen olen ollut joka vuosi tavalla tai toisella mukana jossain kilpailuformaatissa, ja muidenkin harrastajien autojen rakentelussa on autettu”, muistelee Vesku. Myös äänenpainehommia on kokeiltu MaxBOOM:n kisoissa, ja kilpailuharrastus kulminoituu muutama vuosi sitten Suomeen rantautuneeseen SQC Clubiin, jonka puuhamiehenä Vesa toimii.
Veskun harrastaminen on ollut – ja on jossain määrin edelleenkin – myös työtä, sillä mies pyörittää jo artikkelin alussa mainittua AudioVision -nimistä yritystä. Firman nykyinen toiminta keskittyy pienimuotoiseen maahantuontiin Sinfonin ja Silence Labin laitteille, mutta esimerkiksi autohifipiireissä hyvin tunnetut Gladen ja Mosconi olivat alun perin Vesan Suomeen luotsaamia merkkejä.
Kansainvälistä meininkiä
Nykyisen Audinsa Vesa hommasi Ruotsista 2018 marraskuussa. ”Pari ekaa kuukautta auto sai olla rauhassa. Tammikuussa 2019 alkoi tulevan laitteiston kaapelivalinnat olla selvillä ja silloin rakenteluhommakin vasta alkoi”, kertoo mies. Tämän jälkeen alettiin teettää tavaratilaan tulevan laitteiston teräsrakenteita, jotka tehtiin laserleikkurilla. Välillä Audi seisoi Vesan mukaan viikon pari pihalla, ja sen jälkeen rakentelua jatkettiin taas autotallissa, kun siihen oli aikaa. Auto oli koko tuon ajan pois normaaliliikenteestä.
Kevään edetessä työskentely tallilla kiihtyi, ja ensimmäinen kehitysaste soittokuntoisesta setistä nähtiinkin jo vapun aikaan. ”Olin suunnitellut reissun Italiaan vapun tienoolla paikallisiin SQC Clubin kilpailuihin, ja setti piti saada sinne soittokuntoon. Autoa oli ehostettu ja kiveniskemistä johtuen myös maalattu. Aina eivät asiat kuitenkaan mene täysin putkeen, ja niinpä vain paria päivää ennen reissuun lähtöä eräs rouva pakitti Audin kylkeen päiväkodin pihalla. No ei siinä auttanut muu kuin siirtää auto nopeasti takaisin peltipajalle. Samalla vaihdettiin alle nykyiset 20-tuumaiset vanteet, joiden kanssa oli myös pientä säätöoperaatiota aurauskulmiin liittyen, jotka sojottivat aluksi miten sattuu. Rahaa paloi enemmän kuin oli budjetoitu ja tuntui että homma vastustaa oikein huolella, mutta niin sinne Italiaan vain päästiin lähtemään. Humalaispäissäni olin luvannut italianpojille että lähden sinne kisaamaan, joten ainakin se lupaus tuli pidettyä”, kertoo Vesku.
Kansainvälinen autohifikisaaminen sai Vesan kohdalla todellisen buustin noin nelisen vuotta sitten. Ukrainalainen Andrey Piven laittoi Vesalle sähköpostia ja esitteli perustamaansa SQC Club äänenlaatukilpailuformaattia. Tuolloin kyseiset herrat eivät vielä edes tunteneet toisiaan, ja kontaktikin oli löytynyt jonkun edesmenneen EM-kisareissun pohjalta. ”Olin käynyt kisaamassa ja tuomaroimassa Liettuassa jo 6-7 vuotta sitten. Eli meillä oli kyllä jonkin verran yhteisiä tuttavia sieltä suunnalta, ja tätä kautta Andrey oli ajatellut että saattaisin olla kiinnostunut tuomaan SQC Clubin toiminnan Suomeen. Kyllähän se kiinnosti ja otin lennot Ukrainaan ja kävin tutustumassa miten hommia hoidettiin siellä, ja samalla pääsin tuomaroimaankin heti yhteen kilpailuun. Touhussa vaikutti olevan potentiaalia, ja loppu onkin sitten historiaa”, muistelee Vesa.
SQC Club Finland on järjestänyt jo parina talvena WinterCup-talvikilpailut, jotka ovat olleet suuri menestys. Myös tänä talvena perinne jatkuu, ja juuri tämän numeron ilmestymisen tienoolla 15. helmikuuta kisataan ja kokoonnutaan Lappeenrannassa. Paikanpäälle on tulossa jälleen reippaasti myös ulkomaista kalustoa, joten nähtävää ja kuultavaa riittänee.
Laatulaitteet
Vesan kertoman mukaan Audin laitteistoa valittaessa haluttiin välttää kompromisseja viimeiseen asti. Miehen omiin edustuksiin kun lukeutuu kaksi italialaista highend-merkkiä, niin tämä luonnollisestikin helpotti osaltaan valintaa. Audin etupään kolmitiekaiutinsarja löytyi Sinfonin mallistosta, jossa oli sopivasti saatavana sarjanumeroitu Quartorigo The 20th Anniversary Limted Edition setti. Kyseisen sarjan suositushinta on karvan vajaat 2500 euroa ja se istui jopa nimensä puolesta aivan täydellisesti Vesan vaatimuksiin.
Pääkaiuttimia ohjaamaan valittiin samalta merkiltä – mitäpä muutakaan kuin – kolme kappaletta identtisiä Sinfoni Quartorigo The 20th Anniversary Limted Edition päätteitä, jotka on sijoitettu tyylikkäästi esille auton tavaratilaan. Subbarina laitteistossa toimii Silence Labin 12-tuumainen malli, jota ohjaa Mosconin järeä Zero 1 vahvistin. Virtaa päätteille annostelee pari kappaletta Optiman 55 Ah akkuja.
Siinä missä kaiutin ja vahvistinkattaus on takuulla erikoinen, niin myöskään ohjelmalähteen ja signaaliprosessorin kohdalla ei ole tyydytty aivan perinteisimpiin ratkaisuihin. Vesa mietti ensin erilaisia valmiita verkkosoittimia ja oli yhtä kohtuullisen arvokasta kotona testaamaansa mallia jo hankkimassakin, kunnes eräs liettualainen tuttava osasi kertoa että laadultaan vastaavan pystyy rakentamaan itse, ja tarjoutui jopa hoitamaan kasaushommat. Ja koko hoito huomattavasti lompakkoystävällisempään hintaan kuin jonkun highend-hifimerkin valmis verkkosoitin. Niinpä autoon löysi tiensä Raspberry Pi 4 tietokone nettiyhteydellä, sekä siihen yhdistetty Allo DigiOne Signature äänikortti. Tätä pakettia voidaan ohjata puhelimen kautta ja kaikki erilaiset striimauspalvelut toimivat, kuten myös musiikin toistaminen vaikkapa USB-tikulta. Ohjelmalähteen perästä löytyy koaksiaalikaapelin kautta signaalin digitaalisesti sisään ottava Silence Lab HD 1.0 DSP-prossu, josta signaali jatkaa matkaansa vahvistimille Chord Shawline RCA-kaapeleita pitkin.
”Verkkosoitin oli selvä lähtökohta, olen hukannut pois jo kaikki fyysiset tallenteetkin. Tällä tavalla Tidalin ja Spotifyn ja muiden vastaavien kautta musiikkikirjasto on lähestulkoon rajaton. Ja tulevaisuudessa homma vain laajenee. Itse tekemällä saatiin varsin toimiva paketti järkevään hintaan. Ainut tietty että verkkosoitin on riippuvainen nettiyhteydestä, mutta hyvin se on ainakin täällä Suomen maaperällä toiminut”, summaa Vesku kokemuksiaan, ja jatkaa: ”Kokeilin myös Bluetoothiin pohjautuvaa ratkaisua signaalitiessä, mutta se ei ollut lainkaan hyvä. Toisto oli erittäin epätarkka ja säätäminen oli vaikeaa, kun kaikki sijainnit olivat vain vähän sielläpäin. Tämän nykyisen ohjelmalähteen kanssa tarkkuus on hurjasti parempi ja sen huomaa jo säätöjä tehdessä, kun todella pienetkin muutokset ovat kuultavissa heti äänessä ja asiat loksahtelevat aivan eritavalla kohdalleen”.
Huikea etupää
Audin soundiin palataan vielä tarkemmin tuonnempana, mutta sen verran spoilaan tässä kohtaa, että etenkin pääkaiuttimien äänenlaatu on huikean hyvä. Sinfonin keskiäänet ja diskantit soviteltiin paikoilleen Vesan mukaan hyvinkin perinteisin metodein. Elementeille tehtiin ensin metalliset rinkulat, jotka viikonloppukylässä olleet Paavolan Jussi ja Pihlajamäen Kimmo sijoittelivat sopivien ”tikkujen” varassa oikeanlaiseen suuntaukseen. Vesa itse kuidutti tämän jälkeen lasikuidusta varsinaiset pahkat niiden ympärille. Kotelorakenne on ”hallitusti vuotava”, eli vanulla täytetyt pahkat hengittävät takaa ulos a-pilarin juureen. ”Tässä kohtaa elettiin jo aika viimeisiä hetkiä ennen sitä mainittua Italian reissua, eli asennushommia tehtiin varsin reippaalla kiireellä. Kaiutinsuuntauksetkin katsottiin kohdalleen edellisistä asennuksista syntyneellä rutiinilla, ja ihan hyvin tuntui onnistuvan”, kertoo Vesa.
Midbassot on asennettu etuovien alareunoihin. Alkuperäistä ovipahvia on modifioitu ja sen alaosa on tehty uuteen uskoon. Lopuksi koko ovipahvit on verhoiltu uudelleen todella hyvin auton alkuperäistä tyyliä noudattaen. Lopputulos on oikeinkin asiallinen ja onnistunut myös ulkonäöllisesti. ”Tässä A5:n ovessahan on alun perin kasituumaisen paikka joka on vain pienennetty teräsrinkulalla kuuspuokille, joten hengittävyys oveen oli jo valmiiksi hyvin hoidettu. Lisäksi tällainen karmiton ovimalli on kohtuullisen jäykkä, joka varmasti on edesauttanut midbasson toimintaa. Kaiuttimelle saatiin tehtyä myös pieni suuntaus, joka on tosin erittäin loiva, mutta on kuitenkin olemassa”, tarkentaa Vesku. Kaiutinkaapeleille vedettiin oviin omat läpiviennit, joten kunnolliset ja yhtenäiset kaapeloinnit saatiin elementeille saakka.
Matalista taajuuksista vastaava 12-tuumainen Silence Lab SW300 subbarielementti on asennettu tavaratilan pohjalle kartio ylöspäin noin 45-50-litraiseen suljettuun koteloon. Kotelosta pyrittiin tekemään mahdollisimman jämäkkä ja sen sisälle on laitettu useita ristikkäistukia. Materiaalina toimii 22-millinen vaneri ja kotelon pohja on tehty lasikuidusta vararengassyvennyksen muotoihin. ”Tavaratilan pohjalla on kalusteputkesta hitsattu teräskehikko, jossa on kiinnityspisteet kaikille laitteille ja subbariktelolle sekä sen takana sijaitseville kahdelle akulle”, kertoo Vesa.
Kuunteluarvio
Kuuntelin Vesan Audia menneen vuoden marraskuun alussa, juuri ennen kuin mies oli lähdössä Puolaan SQC Clubin finaalikilpailuun. Kuuntelumateriaalina käytimme omaa USB-tikkuani, jonka sisältö koostui tutuista testikappaleista, joita käytetään myös lehtemme laitetesteissä. Lisäksi kuuntelimme muutamia Vesan valitsemia kappaleita.
Aivan ensimmäisinä huomioina kuuntelun alussa Mikko Kuustosen kappaleella diskanttialue tekee positiivisen vaikutuksen. Samaan hengenvetoon sanelen kuitenkin myös muistiin huomion yläkeskialueen mahdollisesta korostumasta, joka esiintyy Abrakadabran melko kriittisellä kertosäkeistöllä. Midbassoalue on todella sävykäs ja tarkka, mutta alkufiiliksenä on että tason suhteen löylyä voisi lähteä vielä ripaus enemmänkin. Kokonaisuutena Audista välittyy kuitenkin todella miellyttävä ensipuraisu. Muistiinpanoista löytyy maininta hyvällä tavalla epäautohifimäisestä toistosta, eli toisin sanoen autoäänentoiston tietyt ”lieveilmiöt” – kuten kumiseminen – loistavat poissaolollaan. Etenkin midbassoalue kuulostaa hyvän kotikaiuttimen midbassolta, ei perinteiseltä automidiltä.
”En ole vaimentanut Audin etuovia sisäosiltaan juuri ollenkaan, välipellin aukot on kyllä tukittu butyylimatolla. Se oli ihan tietoinen valinta, että aluksi laitan vain elementit kiinni ja kuuntelen, ja jos ilmenee tarvetta, niin vaimennan vasta sitten. Hyvin moni tekee sen virheen että vaimentaa heti kättelyssä aivan överisti yli, ennen kuin on edes kuunneltu mitään. Tietty jonkinasteinen vaimennus on monesti tarpeen, mutta ei aina, eikä ainakaan mikään aivan älytön ylivaimentaminen, johon törmätään usein. Liialla ovien vaimentamisella saadaan lähes aina aikaiseksi piikkaava yksinuottinen midbasso”, kertoo Vesa kokemuksistaan. Aika hyvä pointti. Ohjaamon osalta auton katto on vaimennettu butyylimatolla, muuten sielläkään ei ole mitään lisävaimennuksia.
Lisää kuuntelua
Vähän pidempi kuuntelu useammilla kappaleilla paljastaa, että aluksi yhdellä biisillä (ja kenties vielä turhan kylmillä päätteillä) jopa hieman ärsyttävältä kuulostanut keskialue onkin todellisuudessa valtaosalla musiikista äärimmäisen maukas ja erotteleva. Tämä tulee ilmi siinä että vahvaäänisillä artisteilla läsnäolo ja intensiteetti ovat todella huippuluokkaa, kun keskialue menee ”kipurajoille”, olematta kuitenkaan liian päällekäyvä. Sopivaa aggressiota pitääkin löytyä, muuten kuuntelukokemus jää helposti pliisuksi. Diskanttipää on sävykäs, selkeä ja rasittamaton. Siinä on varsin hyvin säihkettä, ilman että toisto muuttuisi liioitellut tekokirkkaaksi. Todella hyvä diskanttitoisto.
Voisin sanoa että subbarialue on tämän setin heikoin lenkki, vaikkei sekään sanan varsinaisessa merkityksessä huono ole, ei todellakaan. Etupään soundi on vain niin hemmetin loistava ja yhtenäinen, eikä subbari oikein sulaudu siihen täydellisesti. Tai kyllä se varsinainen matala subbassoalue toisaalta sulautuu, mutta jotenkin subbari tuntuu silti vähän erilliseltä, koska kuten mainittua, etupään soundin yhtenäisyys on älyttömän hyvää tasoa. Tai sanotaanko niin että subbaripään ”hyvyys” on todella paljon riippuvainen kuunnellusta materiaalista. Vähän akustisemmalla toimii kyllä, reippaammalla rockilla ja muulla vastaavalla ei ehkä niin hyvin. Edellä mainitusta huolimatta kokonaisuus on aivan ehdottomasti yksi parhaista mitä olen viime vuosina kuunnellut. Tämä on setti mitä oikeasti haluaa kuunnella lisää ja lisää. Etupään soundissa on sopivasti ”koukkua”, joka vetää puoleensa ja herättää kiinnostuksen. Harvinaisen onnistunut mestariteos.
”Testailin tavaratilassa todella montaa eri subbarielementtiä. Yksi kiinnostava oli JL Audion elementti, jolla toistoon tuli erittäin hyvin voimaa ja meininkiä, mutta samalla sen kanssa etupää muuttui jonkin verran tunkkaiseksi. Vaikka siis itse subbarialue pelittikin hemmetin hyvin. En saanut sitä kuitenkaan toimimaan yhteen koko setin kanssa. Tämä nykyinen elementti sulautuu kuitenkin kokonaisuuteen huomattavan paljon paremmin, vaikka tässäkin olisi vielä noin 45 hertsin alueella paljon parannettavaa” kommentoi Vesa itse.
Palaamme useiden muiden artistien ja kappaleiden jälkeen taas Mikko Kuustosen tuotantoon. Neljä Timanttia -biisillä kuuluvat ”taputtelut” toistuvat äärimmäisen aidon ja uskottavan kuuloisesti. Myös kappaleen tunnelma on käsittämättömän voimakas. Kylmät väreet täyttävät kuuntelijan. Tätä huippuäänentoisto on parhaimmillaan. Juuri tämän takia tätä hommaa harrastetaan.
”Yksi yleinen virhe kolmitie-etupään kanssa on se, että kolme- tai neljätuumaista keskialue-elementtiä yritetään soittaa väkisin liian alas, jonnekin alle 200 hertsiin. Harva tuon kokoinen elementti pystyy oikeasti toistamaan tuollaisia taajuuksia siinä autoon tehdyssä asennuksessa vakuuttavasti. Oma filosofiani on jakotaajuuksien kohdalla ollut se, että keskialueen ja midbasson välinen jako pitää olla tarpeeksi korkealla, jotta toistoon saadaan luonnollisuutta. Audin laitteistossa midbasso toistaa yläpäästään 400 hertsiin saakka”, kiteyttää Vesa. Ainakin tämän auton kohdalla tuo teoria pitää takuulla paikkansa.
Rebecca Pidgeonin Spanish Harlem toimii Audissa myös erityismaininnan arvoisesti. Kappaleessa pitääkin olla pieni ”kumina”, ja tässä tapauksessa se kuulostaa aivan siltä miltä pitäisikin, ilman että mukaan tulee mitään ylimääräistä. Myöskään ylimääräisiä resonointeja ei ilmene. Jälleen hyvällä tavalla todella epäautomainen suoritus.
Yksi parhaista
Vesan Audi on ääneltään aivan takuulla yksi tämän maan parhaista hifiautoista sekä tällä hetkellä, että jopa kautta aikojen. Soundin parhaat puolet onkin jo moneen kertaan lueteltu, ja jotta asiasta saisi kunnollisen käsityksen, kannattaa autoa käydä kuuntelemassa itse. Ainakin SQC Clubin talvikilpailuissa tähän löytynee mahdollisuus.
Niin ne Puolan finaalit, joista mainitsin kuunteluarvion alussa… Sieltä lähti mukaan pohjolan perukoille kakkospokaali, eli kisat menivät hurja vastus huomioiden todella hyvin! Isot onnittelut!
- Kuski
- Nimi: Vesa Koskinen
- Ikä: 38 vuotta
- Paikkakunta: Kokkola
- Ammatti: Työnjohtajana sähköautomaatioalalla
- Muut harrastukset: Moottorikelkkailu oli pitkään harrastuksena, mutta jäi selkärangan murtuman takia. Nykyään vain hifihommia.
- Lempimusiikki: Hyvin tuotettu kotimainen, kuten Kolmas Nainen, Zen Cafe, genreistä rokkia ja poppia eniten
- Suosikkielokuva tai TV-sarja: Erilaiset autonrakentelusarjat, leffoista Marvel-tuotokset käyvät viihteestä
- Kulkine
- Merkki: Audi
- Malli: A5 Quattro S-Line
- Vuosimalli: 2010
- Tekniikka: 3.0 TDi
- Tuningit: Eibach Pro-Street säädettävä alusta, RS:n etumaski, Miettisen Hannulle terveisiä että tehojakin voisi jossain kohtaa lisätä…
- Vanteet: Vertini 10 x 20” vanteet ja jotkut halvat venäläiset renkaat
- Ohjaamo: Hifejä lukuun ottamatta suhteellisen vakio
- Hifit
- Ohjelmalähde: Raspberry Pi 4 tietokone nettiyhteydellä + Allo DigiOne Signature äänikortti
- Signaaliprossu: Silence Lab HD 1.0
- Vahvistimet: 3 x Sinfoni Quartorigo The 20th Anniversary Limted Edition etupäälle ja Mosconi Zero 1 subbarille
- Diskantit: Sinfoni Quartorigo The 20th Anniversary Limted Edition
- Keskiäänet: Sinfoni Quartorigo The 20th Anniversary Limted Edition
- Midbassot: Sinfoni Quartorigo The 20th Anniversary Limted Edition
- Subwooferi: Silence Lab SW300 12”
- Kaiutinkaapelit: Chord Clearway
- Signaalikaapelit: Chord Shawline
- Virtajärjestelmä: 2 x Optima Yellow Top 55Ah tavaratilassa, jakoblokki tehty suoraan akun napoihin kiinni
Kiitokset
Kuski kiittää SQC Clubin Italian, Ukrainan ja Liettuan porukkaa hyvistä ideoista.
