Superherkkä, paljon tehoa kestävä ja hyvin soiva. Valitse kaksi. Tämä on se tavallisin tilanne. Jenkkimerkki Cerwin Vega rikkoo kaavaa tuomalla myyntiin selkeästi SPL-hommiin suunnitellut kasituumaiset koaksiaalit, joilla voi jopa nauttia musiikista. Myös äänenlaadun osalta…
Teksti ja kuvat: Janne Soilakari
Kerrotaan heti kättelyssä, että jutun kirjoittajalla on vahva, aina ysäriltä saakka alkanut rakkaussuhde Cerwin Vegaan. Merkin tuotteilla kun sattui olemaan aika ratkaiseva rooli oman autohifiharrastukseni alkutaipaleella. Tämän takia olenkin hieman peloissani seurannut, miten parin viime vuosikymmenen vääjäämätön tuotannon ”kiinalaistuminen” kohtelee Cerwiniä. Monia muita edelleen hengissä olevia 90-luvun kovia jenkkimerkkejä se ei nimittäin ole kovinkaan silkkihansikkain kohdellut.
Omat henkilökohtaiset kokemukseni Cerwin Vegan uudemmasta tuotannosta ovat olleet vähän kaksijakoisia. Vastaan on tullut oikeinkin makeita tuotteita, ja vastapainona se kolikon toinenkin puoli on kyllä nähty sekä kuultu. Kokonaisuutena pitää silti täysin rehellisesti ja ilman Cerwin Vegan värisiä laseja todeta, että tämä kyseinen firma on hoitanut hommansa nykyaikaistuvassa maailmassa poikkeuksellisen mallikkaasti. Voisin mainita tässä myös jokusen esimerkin menneiden vuosien kovista brändeistä, jotka eivät ole, mutta jätetään nyt kuitenkin mainitsematta…
Tutustuin jo 90-luvulla kaveriin nimeltä Jasso Pesonen. Ollaan oltu kavereita Hifi-Klubin Sound Off -kisoista asti, joten tämän konkarin mielipiteisiin luotan aika paljon. Jasso vakuutteli taannoin kun nähtiin, että tässä olisi sellaiset kaiuttimet, jotka minun pitää ehdottomasti ottaa kuunteluun. Eli mennään seuraavaksi tämän artikkelin päätähtien, PH84 koaksiaalien pariin.
Tuotepakkaus
Merkin tyylin mukaisesti kokopunainen pahvipakkaus sisältää itse kaiuttimet, pussillisen jakosuodintarpeita sekä ohjevihkosen. Mahdolliset suojaritilät pitää hankkia erikseen. Manuaalista täytyy antaa kiitosta, se on nimittäin amerikkalaisen yrityksen teokseksi harvinaislaatuisen kattava. Heti kättelyssä on elementin mitat tuuma-asteikon lisäksi millimetreinä. Tämän jälkeen käydään useammankin aukeaman voimin läpi jakosuotimien kytkentää, kaiuttimien aktiiviasennusta sekä asennusta noin muutenkin laadukkaiden kuvien kera. Lopuksi kerrotaan vielä Thiele/Small -parametrit. Aikalailla viis kautta viis.
Katsotaan seuraavaksi kuvien kera läpi kaiuttimet sekä jakosuodinosat.
Kuunteluarvio
Halusin ensisijaisesti testata kykenevätkö SPL-käyttöön suunnitellut koaksiaalit selviytymään normaalista ”hifikuuntelusta”. Eli olisiko ääni sellainen, että sen puolesta kaiuttimilla onnistuu musiikista nauttiminen. Niinpä testausmetodi oli vastaavanlainen kuin normaalisti esimerkiksi erillissarjoja kuunnellessani. Myös peruskuuntelun biisilista oli täysin sama kuin aina ennenkin. Toki testasin kaiuttimilla myös muunlaista ”menevämpää” materiaalia, mutta se ei vaikuttanut tämän arvion lopputulokseen. Eli menneenpäs asiaan…
Sisäänsoitin kaiuttimia ihan kunnolla. Ne olivat ”joulunpyhät” ja vähän sen jälkeenkin kytkettyinä 20-litraisine testikoteloineen omaan olohuoneen kotisettiini (koteloiden koko voisi kenties olla vielä vähän isompikin). Tässä setupissa mukana oli stereosubbarit, vaikka varsinaisessa kuunteluarvostelussa kuuntelinkin pelkkiä koaksiaaleja. Tehoa oli käytössä molempien testikokoonpanojen kohdalla 200-300W RMS per kanava, eli aikalailla riittävästi.
Kaiuttimien ääni muuttui sisäänajon myötä. Midbassopäätä alkoi tulla reilummin ja vapautuneemmin, myös keskialueen soundi muovautui vielä hieman enemmän kohdalleen. Ihan aluksi ylempi keskari oli hyvinkin selvästi koholla, mutta tämäkin onneksi korjaantui sisäänsoitolla aika mukavasti.
Sitten kuunteluarvioon, jossa on hiukan yhdistelty myös alkukokemuksia kun sain kaiuttimet ensimmäistä kertaa soimaan. Heti ensimmäinen huomio liittyy herkkyyteen. Sitä löytyy selkeästi enemmän kuin keskiverto 6,5” erillissarjoista, eli kaiuttimet soivat samalla teholla lujempaa. Mutta ei nämä silti mitkään superherkät ole. Totta kai herkkyys on täysin riittävä kaikenlaiseen soitteluun, sitä en meinaa, mutta odotin ehkä vieläkin villimpää liikkeellelähtöä. Ja villiydestä puheen ollen, odotin kyllä kaikista kehuista huolimatta rosoisempaa ja ”epähifimpää” ensipuraisua. Jumankekka, nämähän soi diskanttipäänkin osalta jopa aika säyseän musikaalisesti! Mitäs ihmettä?
Mikko Kuustosella yläkeskari on ihan vähän pinnassa, mutta muuten soundi on hämmentävän hyvin balanssissa. Ääni on iso, mutta kuitenkin hyvin jäsentynyt ja tarkka. Siinä on menevyyttä ja rytmikkyyttä, yleinen helppous on korkeaa luokkaa. Kovinkaan matalalle nämä eivät yksistään toista, joten subbari on ehdoton kaveri. Midbassopää on ylemmiltä osiltaan todella tarkka, hyvin PA-mainen, mutta hyvällä tavalla. Diskanttialue on jopa säyseähkö, ei lainkaan sellainen kuin monien SPL-käyttöön suunnattujen tuotteiden diskantit ovat olleet. Ei se nyt mikään maailman erottelevin ja säihkyvin ole, mutta siinä ei ole myöskään sen suuremmin rasittavuutta aiheuttavia juttuja. Sikäli oikeinkin ok. Ja kyllä nämä diskantit erottelevatkin, ei se siitä jää kiinni, vaikka ”oikeisiin” laadukkaisiin SQ-diskantteihin verrattuna toisto jääkin selvästi kakkoseksi. Mutta onko reilua verrata tällaisia kaiuttimia johonkin ”highend-äskuuhun”, no ei varmasti ole. Diskanttitoisto on aivan riittävän hyvä, ja omassa genressään jopa erittäin hyvä. Siitä homma ei jää kiinni.
Junior Wells toimii vielä kertaluokkaa mallikkaammin. Tämän puhkisoitetun testibiisin ongelma on monesti liiallinen velttous ja kenties jopa väsyneisyys. No nyt mukana on sen verran sopivaa positiivista särmää, että veltoksi toistoa ei ainakaan voi luonnehtia. Laulajan äänessä ja etenkin huuliharpussa on hyvin rosoa. Midbassopää napsuttelee mallikkaasti. Diskanttialue on hieman ”metallinen”, mutta muuten rasittamaton.
Rammsteinin kipaleen kuuluisa alkupuhe tulee hyvällä paatoksella ja särmällä. Biisin alkaessa ylämidin tarkka potku tekee vaikutuksen. Subbari pitäisi kyllä olla messissä, mutta tässä testisetupissa sitä ei tällä kertaa ole. Autokäytössä subin kera homma toimii takuulla hyvin. Nostan volumea niin pitkälle että korvissa alkaa tuntua. Ääntä saadaan aikaan lievästi ilmaistuna tarpeeksi. Oikein kovalla ylempi keskialue alkaa dominoida. Midbassopää pysyy kyydissä, eli sillä sektorilla ei kuulu pyöristymistä.
Cosmic Hipolla on mukavasti tilaa. Diskantti on jälleen vähän turhan metallinen, mutta muuten sävyjä löytyy aivan kivasti. Bassoalueen terävät potkut välittyvät mainiosti. Janitalla soundissa on sellaista särmää, mitä harvemmin on tullut kuultua. Tämä biisihän on luonteeltaan superseesteinen ja jopa unelias. Nyt mukaan on saatu kunnon annos piristeitä. Midbasso potkii hyvin, keskialue kaipaisi enemmän lämpöä ja läsnäoloa. Ei ehkä ominta musiikkia näille toistimille, mutta kyllä tämänkin kuuntelee.
Nilssin biisi sen sijaan toimii jälleen montaa kertaluokkaa komeammin. Hitto kun on muuten tilaa! Kitarat kuulostavat hieman turhan ohuilta, mutta siitä huolimatta kuunteluilo on korkealla. Laulajan ääni on aika ok. Mitään sen ihmeempää värittymää ei ole, joten musiikista voi nauttia.
Nightwishia… Nyt vähän pelottaa. Hiukan on alkufiilis, että saattaapi mennä turhan kireäksi ja se kuuluisa verenvuoto korvista voi olla lähellä, ainakin kovemmalla volalla. Hmm… No joo, on tässä kireyttä kyllä, mutta ei onneksi niin paljoa kuin oletin. Subbaria huutaa mukaan, se nostaisi meiningin monta leveliä korkeammalle. Kyllä tämä toimii, ei lennä verikään korvista. Kitarassa on hyvin sävyjä, ja vaikka sitä jo mainittua kireyttä onkin vähän normaalia runsaammin, niin kuuntelu ei silti muutu kovallakaan täydeksi tuskaksi.
Arvosanan antaminen näille kaiuttimille on todella haastava tehtävä. Jos arvioidaan äänenlaatua absoluuttisesti, niin arvosana olisi 7,5. Ei sekään huono ole, mutta koska ei ole missään määrin reilua verrata näitä puhtaasti SQ-käyttöön suunniteltuihin kaiuttimiin, niin annan erikseen arvosanan, jossa on painotettu kuuntelufiilistä, sitä kuuluisaa partyfactoria ja kovan soiton potentiaalia. Eli ”omiensa parissa” Cerwin Vegat saavat arvosanaksi niinkin kovan kuin 9. Nämä ovat äärimmäisen hauskat kaiuttimet! Tästä kertoo jotain se, että kaiuttimet ovat olleet itselläni testikoteloiden kera kotilaitteistossa kuuntelussa nyt jo noin 1,5 kuukautta. Niiden pariin on ollut aina hauskaa palata, kun tulee mieleen jokin uusi sopivanoloinen biisi, tai esimerkiksi livekeikan tallenne.
Tein kesällä 2018 varsin laajan vertailutestin SPL-käyttöön markkinoiduista midbassoista ja diskanteista. Hyvin vahva perstuntuma olisi, että jos näiden nyt kuultujen Cerwin Vegan koksujen soundia vertaisi tuon testin kaiuttimiin, niin sijoitus olisi hyvinkin korkealla, kenties jopa ihan kärjessä.
Suositeltava hankinta demosetin rakentajalle, joka arvostaa pelkän äänenpaineen lisäksi myös hyvää soundia. Ja ihan varmasti oivalliset toistimet myös EMMA:n ESQL-luokkaan. Tai DIY-henkiselle harrastajalle vähän järeämpien kotikaiuttimien diskantti-/keskialue -osastolle.
Plussat ja miinukset:
- + Ihan ok herkkyys, mutta etenkin vaivattomuus ja ”partyfactor” tekevät vaikutuksen!
- + Soundi on tämän kategorian tuotteiksi poikkeuksellisen balanssissa
- + Todella tarkka ja sävykäs ylempi midbassopää
- +/- Varsin asiallinen keskialueentoisto, joskin osalla biiseistä ylempi sektori on vähän pinnassa
- +/- Omassa kategoriassaan laadukas diskanttitoisto, jossa kuitenkin selvästi metallista sävyä
- – Eivät toista erityisen matalalle, vaatii kaverikseen subbarin jota voidaan ajaa ainakin noin 70-80 hertsiin saakka, tai erilliset midbassot ja subbarin
Kuuntelussa käytetty musiikkimateriaali:
- Mikko Kuustonen: Abrakadabra
- Junior Wells: Sweet Sixteen
- Rammstein: Heirate Mich
- Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
- Janita: Sävyjä
- Nils Löfgren: Keith Don’t Go
- Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
Tuotteet perustiedot ja maahantuojan yhteystiedot:
- Cerwin Vega PH84
- Suositushinta: 299 euroa
- Maahantuoja: JJ HiFi
- Puhelin: 08 – 311 8384
- Internetissä: www.jjhifi.fi
- Tehonkesto: 180 W RMS
- Herkkyys diskantti: 107 dB (1 W/1 m)
- Herkkyys keskiääni: 95,2 dB (1 W/1 m)
- Impedanssi: 4 ohm.
- Toistoalue: 80 Hz – 18 kHz
- Diskantti: kompressiodriver-tyyppinen torvidiskantti
- Midbasso/keskiääni: 200 mm, peltirunko ja paperikuitukartio
- Jakosuodin: 12 dB/okt. ylipäästö vain diskanttielementille, erillinen vastus -3dB tasonlaskuun
- Muuta: Englanninkielinen laadukas ohjevihko
Merkin kotisivuilta löytyy erittäin tarkat parametrit, elementin mitat, sekä mm. kaiuttimien manuaali PDF-tiedostona: Klikkaa tästä auki.