AutoStudion AS-3000.1 monovahvistimella on pituutta 565 milliä ja painoa 7,3 kiloa. Väritykseltään pääte on musta, kuten hifilaitteiden allekirjoittaneen mielestä noin pääsääntöisesti kuuluukin olla. Ulkoiset puitteet ovat kunnossa, mutta entäs äänenlaatu?
Teksti ja kuvat: Janne Soilakari
Jo 70-luvulla maahantuontibisneksen aloittanut Simex Oy perusti vuonna 1986 ensimmäisen oman myymälänsä Helsingin keskustaan. Yritys kantoi nimeä AutoStudio. Eipä aikaakaan kun toimintaa laajennettiin AutoStudion nimeä kantavalla omalla tuotemerkillä, jonka alkuperäinen idea oli tuoda markkinoille edullisia, hyvän hinta-/laatusuhteen omaavia autohifilaitteita. Myöhemmin tuotekavalkadia laajennettiin kattamaan myös kotipuolen äänentoistoa.
Itse tutustuin autohifiin teini-ikäisenä 90-luvun alussa. Näiltä ajoilta on jäänyt mieleen Simexin valikoimista mm. Jensenin huippuedulliset subwooferit sekä AutoStudion DC-sarjan vahvistimet, joita 90-luvun puolivälin tienoolla tuntui olevan vähintäänkin joka toisen kaverin autossa. Laitteet olivat hinnaltaan edullisia, mutta edullisuus paistoi läpi monessakin rakenteellisessa asiassa. DC-sarjan vahvistimet oli rakennettu jotakuinkin niin edullisista komponenteista kuin autovahvistin ylipäätään voidaan tehdä, niissä oli esimerkiksi liitinpuolella kaiutinliittiminä heppoiset jousikuormitteiset painoliittimet, sellaiset joita näkee nykypäivänä lähinnä jossain edullisissa tietokonekaiuttimissa. Virtapuolen johdotus oli harvasäikeistä kiinteää piuhaa ja laitteen sisuskalut ja työnjälki sellaista tasoa, mitä ei nykypäivänä onneksi enää näe missään. Mutta kuten sanottua, laitteet olivat edullisia ja niitä myytiin kuin saippuaa. Tämä johti siihen, että käytännössä lähes kaikilla 90-luvun aikana autoäänentoistoa harrastaneella oli jonkinlainen omakohtainen kokemus kyseisistä vempeleistä. Jos ei omassa setissä, niin vähintäänkin sitten kaverin. Kyseiset laitteet eivät olleen toiminnaltaan sieltä luotettavimmasta päästä, ja ikävä kyllä tämä loi koko AutoStudion tuotemerkin päälle vakavammin äänentoistoon suhtautuvien hifistien silmissä todella vahvan leiman, joka on varmasti jossain määrin pysynyt mukana nykypäivään saakka, ja jota kerrotaan uudelleen tuoreemmille harrastajasukupolvillekin.
Ajat muuttuvat
AutoStudio vaihtoi jossain kohtaa 90-luvulla lokaatiotaan keskustasta Viikin alueelle, jossa firma vielä tänä päivänäkin sijaitsee. Mainittujen DC-sarjan vahvistimien jälkeen on noin muutenkin Vanhankaupunginkoskessa virrannut vettä melkoisen paljon, ja nykypäivän AutoStudion tuotemerkkiä ei enää voi oikein mitenkään laadun suhteen verrata siihen 90-luvun AutoStudioon. Uskallan puhua aika vahvalla kokemuksen rintaäänellä, sillä olen oman autohifiharrastukseni aikana testannut läpi karkeasti arvioiden 60-70 prosenttia kaikista 90-luvun puolenvälin jälkeen ilmestyneistä AutoStudion tuotemerkillä myyntiin tulleista autohifituotteista. Osa näistä on testattu AutoSound-lehden artikkeleihin sekä pariin muuhunkin julkaisuun, osa maahantuojan omaan käyttöön päätyneeksi materiaaliksi ja loput ihan vain omaksi iloksi.
Toki iso merkitys on sillä, että nykyään Kaukoidästä saa samalla rahamärällä suhteessa huomattavasti pätevämpää tavaraa kuin joskus muinoin, mutta myös merkin ideologia on jalostunut. Pääpaino on edelleenkin hyvässä hinta-/laatusuhteessa, mutta sellainen vähän kärjistäen sanottu ”superhalpiskura” on jäänyt tyystin pois. Itse asiassa se kaikista oleellisin tuoteryhmä ei enää olekaan edes mitkään ”hinnat alkaen” laitteet, vaan edullisempi keskihintaluokka, joka mahdollistaa sen että suuressa osassa tuotteita laatu on tänä päivänä oikeasti varsin mainiota tasoa. Hyvänä esimerkkinä muutama vuosi sitten lanseeratut 30-vuotisjuhlasarjat sekä vahvistimien että kaiuttimien puolella. Ei ollenkaan hullumpaa tavaraa.
Minulla ei tämän pitkän alustuspuheen takana ole mitään sen suurempaa ideologiaa eikä tämä ole mikään kaupallinen suitsutus, halusin vain tuoda asian selkeästi esille. Olen nimittäin törmännyt useasti itsekin siihen, että minulta kysytään jotain laitesuositusta, ja jos mainitsen AutoStudion laitteen, niin reaktio on yleensä se, että vastapuoli kyseenalaistaa ehdotuksen automaattisesti merkin vanhojen – ei niin mairittelevien – meriittien vuoksi. Ja tämä siis nimenomaan SQ-autohifistä puhuttaessa. Mutta se siitä, ja nyt varsinaiseen aiheeseen.
Perinteistä tekniikkaa
AutoStudio AS-3000.1 vahvistin tuli minulle alunperin tuotekuvausta varten, mutta kiinnostavaan hintaluokkaan osuva pääte oli mukavaa ottaa myös laajempaan lehtiartikkeliin. Laitteen pakkaus on perusasiallinen ja helposti kyseisen merkin paketiksi tunnistettava. No joo, tokihan siinä myös lukee kohtalaisen suurella ”AutoStudio”. Mukana on tyylikästä grafiikkaa ja vahvistimen tärkeimmät speksit listattuna. Plussaa tässä kohtaa myös siitä, että laitteen mallinimeksi on laitettu oikeaoppisesti 3000.1, eikä esimerkiksi 6000.1, ja sitten selitelty että ”juu kato MaxWatt 6000W, tms.”. RMS-tehoiltaan kolmekilowattiseksi speksatun päätteen mallinimen tulee olla 3000-jotain, niin se vain on.
Vahvistimen mukana toimitetaan poikkeuksellisen asiallinen bassotason kaukosäädin, jossa on myös jännitenäyttö ja särötason ilmaisin, eli niin sanottu ”clippivalo”. Tämän merkkivalon tuominen kaukosäätimeen on erittäin hyvä asia, olettaen että kaukosäädin asennetaan ohjaamossa paikkaan missä se on edes jotenkuten helposti havaittavissa. Merkkivalon funktio on lyhykäisyydessään siinä, että sen syttyessä elementille menee jo sen kestävyyden kannalta vaarallinen määrä säröä, joten tasoja ja äänenvoimakkuutta on syytä laskea, ettei tulisi laiterikkoja.
Pakkauksesta löytyy myös perusasiallinen suomenkielinen (tästä plussaa) käyttöohjevihkonen, josta paljastuu aloittelijaystävällisten kytkentäohjeiden lisäksi mm. se, että kaksi laitetta voidaan linkittää yhteen, jolloin kahden ohmin minimikuormaan saadaan enemmän tehoa. Manuaali suosittelee yhden laitteen kanssa käytettäväksi myös minimissään 50 mm2 virta- ja maadoituskaapelia sekä 250 A päävirtasulaketta. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin laitteen kaukosäätimen ominaisuuksien esittely olisi ollut vielä hyvä lisä, koska mukana kerran näinkin asiallinen ”kake” toimitetaan.
Kuten jo artikkelin alussa mainittiin, vahvistin on iso ja kohtalaisen painavakin. Pituutta on kiinnityskorvakkeiden kanssa 565 mm, leveyttä 208 mm ja korkeutta 60 mm. Painoa löytyi reilut seitsemän kiloa. AutoStudio AS-3000.1 on näinä Etelä-Amerikan vahvistintehtaiden esiinmarssin aikakausina valmistettu vielä ”perinteisemmällä” D-luokan tekniikalla Kaukoidän suunnalla, jolloin reipas teho edellyttää myös reippaahkoa fyysistä kokoa. Ulkoinen olemus on 399 euron hintaiseksi kamppeeksi kohdallaan. Testiin saamassani yksilössä yksi neljästä kiinnityskorvakkeesta on vähän lytyssä, mutta kyseessä on toki yksilövika. Muuten ulkoinen viimeistely ei oikeuta negatiivista kritisoitavaa.
Liittimet ja säädöt
Vahvistimen toisesta päädystä löytyy virta- ja kaiutinkaapelien liitinblokit. Virtapuolella +12 V ja maapuolen blokkien halkaisija on 12,75 mm ja syvyyttä löytyy 22,3 milliä. Tämä on varsin asiallisesti huomioiden laitteen tehot, tuplamäärää ei tässä teholuokassa ehkä vielä tarvita. ”Viiskymppinen” kaapeli menee sisään heittämällä. Herätevirralle on halkaisijaltaan 5,9-millinen ja syvyydeltään 15,4 mm kokoinen paikka. Kaiutinkaapelien blokit ovat kooltaan 5,4 mm (halkaisija) kertaa 12,3 mm (syvyys). Blokkien eristeenä käytetty läpinäkyvä muovi on laadultaan erittäin kovaa, joten sen kohdalla on teoreettinen halkeamismahdollisuus, joskaan riski tähän ei ole erityisen merkittävä. Vaatii aikamoista väkivaltaa, mutta teoriassa mahdollista. Toinen huomattavasti todennäköisempi asia – ja oikeastaan tässä kohtaa vähän isompikin mutinan aihe – on blokkien ristikantaruuvit ja niihin liittyvät mahdolliset ongelmat kun kaapelia kiristetään oikein kunnolla. Miksei tässä voitu käyttää normaaliin tapaan kuusiokoloja, jotka ovat se selkeästi järkevin tapa? Maahantuojalle vinkki, tämän voisi fiksata seuraavaan tilauserään…
Käännetään vahvistin ympäri ja lähdetään perkaamaan vasemmasta laidasta, josta löytyy sisäänmenevän ja ulostulevan signaalin RCA-liittimet. Liittimet ovat malliltaan kunnolliset runkoon ”pultatut” versiot, joiden laatu on erittäin asiallinen. Näiden hyöty on siinä, että vaikka RCA-liitintä joutuisi kaapelia kytkettäessä tai irrotettaessa ”kitkuttamaan” vähän voimakkaamminkin, niin liitin pysyy paikoillaan eikä revi juotoksia irti piirilevyltä. Näistä plussaa.
Seuraavaksi tulee vastaan sisääntulevan signaalin tasonsäätöruuvi (Gain) sekä portaaton 0-180 asteen vaiheenkääntö. Tämän jälkeen on vuorossa kaukosäätimen liitin ja 0-9 dB korostava BassBoost, jonka vaikutusaluetta valmistaja ei kuitenkaan halua paljastaa. Tämä on sen verran toisarvoinen säätö, että emme jaksaneet edes lähteä mittaamaan sitä itse. Eihän näitä korostuksia nyt hyvänen aika vaan kukaan oikeasti käytä, eihän? Bassokorostuksesta päästäänkin sitten huomattavasti tärkeämpään potikkaan, eli subsonic-suotimeen, jolla pystytään leikkaamaan subbarin toistokaistasta kaikkein matalimmat taajuudet pois. Säädön vaikutusalue on tässä tapauksessa 15 – 35 hertsiä ja jyrkkyys 12 dB oktaavilta. 15 hertsin leikkaus on siis minimissään aina oletuksena käytössä, sillä kokonaan subsonicia ei pystytä ohittamaan. Mikäli käytät esimerkiksi korkealle viritettyä refleksikoteloa, niin tämä on aivan pätevä säädin ja saattaa säästää elementtirikolta. Viimeisenä säätöpotikkana jonossa on 35 – 270 hertsin alueella toimiva 12 dB/okt. alipäästösuodin. Suotimen leikkauksen jyrkkyys voisi olla suurempikin, mutta onneksi jaon saa kuitenkin haluttaessa varsin matalalle.
Jakosuotimien jälkeen rivistöstä löytyy vielä kahden vahvistimen linkittämisessä tarvittava Master/Slave -valintakytkin, Power-merkkivalo sekä linkityksessä käytettävät RCA-liittimet.
Säätöjen osalta tämä laite ei jätä juurikaan toivomisen varaa. Jakarit voisivat olla jyrkemmät, mutta muuten ei mutinanaiheita ilmene. Vieläpä kun laitteesta löytyy ylijännitesuoja, oikosulkusuoja ja ylikuumenemissuojakin, niin pakettia voi pitää sangen laadukkaasti varustelluksi.
Käyttötesti
Laitteen käyttö-/kuuntelutesti suoritettiin Renault Clio -henkilöautoon kasatun testilaitteiston kanssa. Virtajärjestelmänä autossa toimi kaksi Optiman Yellow Top akkua, joita ladattiin 25 A C-Tek laturilla. Ohjelmalähteenä käytettiin Alpinen CDA-9887R DSP-soitinta, jolla tehtiin kuuntelutestissä käytetyt säädöt. Lisäksi vahvistimen omat jakosuotimet testattiin myös läpi, jotta niiden toiminta saatiin todennettua. Myös bassokorostus ja vaiheenkääntö testattiin, mutta kuunteluarvostelussa näitä ei käytetty.
Testijärjestelmän pääkaiuttimina toimi auton etuoviin asennetut 6,5″ midbassot sekä kojelaudan kulmiin sijoitetut diskantit, joita ohjattiin aktiivisesti omalla nelikanavaisella vahvistimellaan. Subbarina kuuntelutestissä käytettiin suljettuun koteloon asennettua Rainbow Germanium GL-S12D4 elementtiä, jonka puhekelat oli kytketty kahden ohmin kuormaan. Sama elementti oli käytössä mm. viime keväänä tekemässäni monopäätteiden jättitestissä, joten sen kanssa äänenlaadun arvioiminen oli sujuvaa. Kuuntelimme tätä vahvistinta AutoSoundin viime numerossa (7-8/2018) Santikon Villen Corsassa, jossa laite käskytti kahta erittäin järeää 15″ elementtiä. Ei tullut siinä kuuntelussa mieleen että vahvistin menisi jossain kohtaa polvilleen, vaikka ajoittain annettiin vehkeiden laulaa aivan hanat kaakossa. Eli nyt kun kuuntelut järeämmän bassosetin kanssa on jo tehty, onkin perusteltua testata taipuuko laite myös ”hifimpään” soitteluun.
Käytin kuuntelussa varsin mittavaa soittolistaa, jonka tärkeimmät kappaleet on listattu ohessa. Oleellista oli että materiaali on tuttua ja sopivan monipuolista, ja sellaista joka tuo esille eroja juurikin subbarin toistossa. Monesti esimerkiksi erittäin matalaa ja pitkää bassonuottia sisältävät kappaleet, ja kappaleet joissa on nopeita temmon vaihteluja, paljastavat vahvistimen virtapuolen ongelmat ja tehon rajallisuuden.
Alkuun kokeilen läpi tuottaako vahvistin laitteistoon jotain käynnistys- tai sammutusnapsahduksia. Käynnistysvaiheessa ei ilmene mitään, mutta sammutettaessa tulee subbarista pieni, juuri ja juuri ohjaamoon kuultavissa oleva ”humps” -ääni. Laitteiston vakiopäätteen kanssa tätä ei tule. Ei nyt mikään varsinainen ongelma, mutta mainitaan silti. Mitään muita häiriöitä ei kuulu, hyvä homma.
Kuuntelun alkuun vähän hifimpää lähestymistapaa ja Mikko Kuustosen Abrakadabra. Subbaripään integraatio saadaan etupään kanssa varsin nopeasti kohtalaiseen kuosiin. Alkufiilis soundista on ihan ok. Tässä ei ole sellaista ultratarkkuutta kuin joidenkin monopäätteiden kanssa on samassa setupissa ilmennyt, mutta soundi on silti kohtuullisen tarkka. Voiman tunne on vahvasti läsnä, ja niin varmasti pitäisikin olla. Laitteen RMS tehoiksi kun luvataan neljään ohmiin 1102 wattia, nyt käytössä olevaan kahteen ohmiin 1990 wattia ja yhteen ohmiin 3025 wattia. Tehoa siis löytyy sekä valmistajan kertoman mukaan että kaikesta päätellen käytännössäkin. Penkitämme laitteen vielä myöhemmin, mutta tätä kirjoittaessani mitatut tehot eivät ole tiedossani. Seuraavaksi lähtee soimaan Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo. Bassoalueella on todella runsaasti auktoriteettia ja uskottavuutta. Pitkien nuottien loppupotkut tulevat suhteellisen napakasti, kuten pitäisikin. Ihan vähän on kuitenkin ilmassa ylimääräistä paksuutta. Bass Mekanikin Toccatalla subbari toistaa juurikin sen minkä se pystyy, oikein hyvä suoritus.
Young Jeezylla matalien voimantunne on älytön. Puhdasta tehoa tuntuisi tulevan niin paljon, että elementin rajat saadaan haluttaessa vastaan hyvin helposti. Matalien kontrolli on sen verran hyvä, että laitetta voisi aivan huoletta käyttää puhtaasti SQ-käytössäkin. Sellainen aivan viiltävin tarkkuus uupuu, mutta muuten pidän kuulemastani.
Yhteenveto
AutoStudio AS-3000.1 tarjoaa 399 euron hintansa vastineeksi yllättävänkin reilun annoksen laatua. Teknisesti tämä on joitain pieniä hutivalintoja lukuun ottamatta asiallinen peli. Myöskin viimeistelyn suhteen laite on sellainen, että sen kehtaa asentaa esille.
Testasin tätä nyt varsin kevyellä subbarisetillä, mutta halusin saada käsityksen laitteen äänenlaatumahdollisuuksista, ja tämä oli siihen täysin oivallinen ratkaisu. Soundin osalta kokonaisuus on kontrolloitu ja voimaa löytyy hurjasti. Tarkkuus ei ole aivan kymppiä, mutta suhteellisen hyvää luokkaa kuitenkin. Vahvari toi subbarin toistoon ihan mukavasti sävyjä, joten soveltuu äänenlaatukäyttöönkin. Laite osoittautui myös lähes häiriöttömäksi, joka ei ole mikään itsestäänselvyys. Hintaluokassaan pätevä ja tehokas monopääte, jota uskaltaa suositella harrastajalle joka haluaa järkevällä rahasummalla paljon todellisia watteja ja kohtuullisen asiallista äänenlaatua.
Tekniset tiedot ja maahantuojan yhteystiedot:
- AutoStudio AS-3000.1
- Suositushinta 399 euroa
- Maahantuoja Simex
- Puhelin 09-41 500 210
- Internetissä www.autostudio.fi
- Tekniset tiedot (valmistajan ilmoittamat)
- Jatkuva teho 1 x 1102 W @ 4 ohm
- Jatkuva teho 1 x 1990 W @ 2 ohm
- Jatkuva teho 1 x 3025 W @ 1 ohm
- Toistoalue 8 Hz – 270 Hz
- Alipäästösuodin 35 Hz – 270 Hz / 12 dB/okt.
- Subsonic 15 Hz – 35 Hz / 12 dB/okt.
- BassBoost 0 – 9 dB
- Vaiheenkääntö 0 – 180 astetta, portaaton
- Sulake Ei omaa sulaketta, valmistaja suosittelee 250 A sulaketta virtakaapeliin
- Suojapiirit Ylikuumenemis-, ylijännite- ja oikosulkusuojapiirit
- Mitat 565 x 208 x 52 mm
- Paino 7,3 kiloa
- Muuta Tason kaukosäädin kuuluu hintaan, kaksi laitetta voidaan linkittää yhteen
- Mittaukset 14,0 V käyttöjännite
- Jatkuva teho 4 ohm 1017 W @1%, 1535 W @10%
- Jatkuva teho 2 ohm 1863 W @1%, 2558 W @10%
- Jatkuva teho 1 ohm 2746 W @1%, 3133 W @10%
Mittaajan kommentit
Kertaakaan ei pätkinyt eikä lyönyt suojauksia päälle tms., vaikka pitempäänkin veti mittausta. Toimivan oloinen peli todellakin. Aika moni vahvistin räpsäyttää nallit tai menee prottiin vähänkään pidemmässä vedossa. Tämä yllätti kun ei mitään näistä käynyt.